Orava on kuulunut autiotalossa kuvattaviin vakiovieraisiin.
Kanta-Häme Tammela

Ollako vai eikö olla aito kuva? Kai Fagerström pohtii luontokuvauksen eettisiä ja moraalisia kysymyksiä

Kansainvälisesti palkittu luontokuvaaja Kai Fagerström pohdiskeli Forssan seudun kameroiden järjestämässä tilaisuudessa myös alan eettisiä ja moraalisia kysymyksiä.

Valokuvaaja ja kuvataiteilija Kai Fagerström tunnetaan ennen muuta luontokuvistaan. Ja luontokuvaajana hän myöntää antautuneensa omalla tavallaan kaksisuuntaisiakin ajatuksia herättävälle lajille.

– Luontokuva on vähän sellaista, että ei aina oikein tiedä onko se valehtelua vai mitä se milloinkin on.

Osansa kysymyksen pohdinnassa muodostavat aitoustekijät.

– Aidoimmillaan luontokuva on silloin, kun se otetaan vaikkapa torin laidalla lokista, jolloin haaskoja ja muita houkuttimia ei tarvita.

 

Yhden nykyluontokuvauksen aitoutta keskeisesti pohtimaan pistävän seikan muodostaa kuvien jälkikäsittely. Siltä osin nykyinen tietotekniikan problematiikka sivuaa perinteisesti vallinneita kuvauksen järjestely- ja siihen kytkeytyviä sääntö- ja syyllistämiskysymyksiä.

– Kun sahaan metsässä näreen pois peittämästä kuvaussektoria, saan tehdä sen. Mutta jos poistan saman näreen kuvasta tietokoneessa, sitä ei enää saisikaan tehdä, Fagerström valaisi kaksijakoista tilannetta.

Hän tarkasteli myös luontokuvauksen eettisiä ja moraalisia kysymyksiä Tammelan valtuustosalissa Forssan seudun kamerat ry:n järjestämässä tilaisuudessa. Samalla salin noin kolmekymmenpäinen kuulijankunta pääsi nauttimaan hänen kuvanäytteistään kahden diasarjan muodossa.

 

Fagerströmin ansiolistalle kuuluvat Suomen Vuoden 2011 luontokuvakilpailun voitto sekä erikoiskunniamaininta Veolia Wildlife Photographer of the Year -kilpailussa vuonna 2010 sekä sarjavoitto 2012.

Pelkästään kertomu

s arvostetun kansainvälisen kuvakilpailun palkintojen jakotilaisuuteen osallistumisesta Lontoossa tarjoaisi jopa komeasti ainekset yhteen lehtijuttuun.

”Kun sitten näytin siellä mustia autiotalokuviani, ne muodostivat varmaan niin suuren kontrastin muun tarjonnan kanssa, että herättivät huomiota.”
– Itäisin paikka, jossa siihen mennessä olin käynyt, oli Kotka. Kauimmas länteen suuntautuneen matkani olin tehnyt Ruotsin laivalla ja pohjoisen suunnassa Tampereelle.

Pää oli pidettävä kylmänä, vaikka tapahtuman muut osanottajat leveilivät kuka Amatsonin viidakoissa, kuka Alaskassa ja kuka missäkin maailmankolkassa rahaa ja aikaa vaatineilla retkillään kertyneen kuvasatonsa loistolla.

– Lähetin sinne kuvia, kun mukaan pyydettiin ja lähdin paikan päälle, kun järjestäjät lupasivat maksaa kaikki aiheutuvat kulut.

– Kun sitten näytin siellä mustia autiotalokuviani, ne muodostivat varmaan niin suuren kontrastin muun tarjonnan kanssa, että herättivät huomiota.

 

Fagerströmin Tammelan valtuustosalissa esittämät kuvanäytteet vahvistivat hänen oman määritelmänsä paikkansapitävyyttä. Sen paremmin kirkkaan kuin muunkaan väriloiston pintakiiltoa niistä ei puhuttelijaksi löytynyt.

Sen sijaan ne vaikuttivat sitäkin syvemmin hämäryydellään sekä valottomuuden korostamalla valolla.

Salossa asuva Kai Fagerström totesi kuvanneensa luontoa ammattimaisella otteella 25 vuotta. Hänen keskeisenä kohteenaan Tammelassa nähtyjen kuvienkin perusteella on muodostanut oman kesämökkinsä tuntumassa sijaitseva autiotalo sekä sen lähimetsä eläimineen.

Tuloksena on muun muassa yhdessä kirjailija Ville Suhosen kanssa syntynyt kirja Sammalhuone.

 

Kuvissaan usein esiintyvän mäyrän Fagerström onnistui tallentamaan kamerallaan ensimmäisen kerran palkkioksi neljättä tai viidettä vuotta ahkerana jatkuneen yrittämisen jälkeen.

– Se antoi kai kuvata itsensä loppujen lopuksi säälistä.

– En ole kuvannut koskaan ammatikseni, joten minulla ei ole ollut mitään kiirettä saada uusia kuvia markkinoille, totesi Salon seurakunnan kiinteistöpäällikkönä toimiva Fagerström, joka valmistui myös kuvataiteilijaksi Turun taideakatemiasta vuonna 2014. HäSa

Tuoreimpia artikkeleita