Kanta-Häme

Ollako vai eikö olla elämää avaruudessa? - ”Pelkästään se, mitä elämä on, muodostaa oman kysymyksensä.”

”Pelkästään se, mitä elämä on, muodostaa oman kysymyksensä.”
Maapallon ulkopuolista elämää koskevaan kysymykseen voi Kirsi Lehdon mukaan vastata kahdella tavalla: puolesta ja vastaan.

Onko maapallomme ulkopuolella elämää? Tämä on esittäjilleen helppo ja usein toistuva, mutta vastausta etsivilleen sitäkin hankalampi kysymys. Astrobiologian tutkija Kirsi Lehto valaisi asiaa omasta näkökulmastaan vieraillessaan Forssassa.

– Astrobiologia pyrkii kartoittamaan, onko avaruudessa elämää. Mutta jo se, mitä elämä on, muodostaa oman kysymyksensä.

Hän totesi elämän näyttäytyvän meille maapallollamme valtavan monipuolisena ja upeana.

– Suurimmalta osaltaan elämämme koostuu kuitenkin silmillemme näkymättömän pienistä tekijöistä kuten mikrobeista.

Turun yliopistossa dosenttina ja yliopiston opettajana toimiva Kirsi Lehto tutkaili aihetta Elämän synty ja kasvumahdollisuudet maailmankaikkeudessa. Paikkana oli Forssan yhteislyseon Jugend-sali tilaisuudessa, jonka järjestivät paikallinen tähtiharrastusyhdistys Lounais-Hämeen Uranus ry ja Wahren Opisto.

Synkimpään syysiltaan ajoittunut esitelmäajankohta tarjosi maanläheisen yhteyden suurten asioiden äärelle.

– Maailmankaikkeus on pimeä paikka, vaikka voimme nähdä siellä paljon valopisteitä. Galaksejakin riittää niin monta sataa miljardia, että kukaan ei sitä tiedä. Pelkästään oma Linnunratammekin koostuu sadoista miljoonista tähdistä, Lehto taustoitti.

Kirsi Lehdon runsaat 20 henkilöä käsittävälle kuulijakunnalleen pitämän esitelmän voi tiivistää sanomaksi, jonka mukaan elämän syntyprosessi on sekä Maassa että avaruudessa suurta luonnonvalinnan eli evoluution ohjaamaa sattumaa.

Entä se maapallon ulkopuolelta löytyvä elämä, onko sellaista?

– Siihen voi vastata kahdella mielipiteellä, puolesta ja vastaan, kuului Lehdon lyhyt ja ytimekäs vastaus yleisökysymykseen.

Lehto on myös European Astrobiology Campuksen jäsen ja osallistunut muun muassa elämän mahdollisuuksia Marsissa selvittäneisiin simulaatiotutkimuksiin. Elämän leviämismahdollisuuksista avaruudessa esimerkiksi meteoriittien mukana koskeneeseen yleisökysymykseen hän vastasi osittain myöntävästi.

– Tällaista siirtymistä tiedetään tapahtuneen esimerkiksi Maan ja Marsin välillä. Tähtien välillä sitä ei pidetä kuitenkaan mahdollisena vallitsevien olosuhteinen ja pitkistä etäisyyksistä johtuvien aikajaksojen vuoksi, Lehto perusteli.

Elämän ensimmäisten alkumerkkien Kirsi Lehto esitti ajoittuvan maapallolla nykytulkintojen mukaan runsaan neljän miljardin vuoden taakse, aikaan jolloin aurinkokuntamme oli ehättänyt puolen miljardin vuoden ikäiseksi.

Sen mukaan elämämme sai alkunsa proteiinisynteesiin vaikuttavasta RNA-molekyylistä vulkaanisen toiminnan synnyttämissä altaissa, joista se siirtyi aikaisempien käsitysten mukaan elämän varhaisimpina kehtoina pidettyihin meriin.

Niiden vaiheiden ja meidän aikamme väliin mahtuu muun muassa fotosynteesi-aineenvaihdunta -asteelle edenneen kehityksen vauhditttama happivallankumous, josta juontunut jäähtyminen teki planeetastamme lumimaapallon miljardin vuoden ajaksi.

Elämän kestävyyttä koetelleita vaiheita on sen jälkeen mahtunut Maan historiaan useita ja eriasteisia. Useita lajeja on kuollut sukupuuttoon näissä vaiheissa.

– Luonnonvalinta optimoi kuitenkin elämää aina stabiileissa olosuhteissa niin pitkälle kuin se ehtii, Lehto selvitti.

Kirsi Lehto tiesi saman kiertokulun jatkuvan planeetallamme myös tästä eteenpäin, vaikka sitä hallitseekin nyt ensimmäistä kertaa laji, joka pystyy itse tuhoamaan omat elämän mahdollisuutensa. Avoimeksi hän jätti kysymyksen siitä, riittävätkö kyseisen lajin kyvyt ja halut itsetuhonsa estämiseen. HäSa