Omaishoitajia on erilaisia niin kuin on hoidokkejakin – Kaikki eivät edes tunnista olevansa omaishoitajia

Ilveskodin ala-aula on täynnä nopeita askelia, naurua ja halauksia, kun omaishoitajat innostuvat leikkimään aarteenetsintää.

Kuntoutussairaala Ilveskodin yli 65-vuotiaiden omaishoitajien valmennuksessa ovat mukana myös hoidettavat omaiset. Omaishoitajan työ on niin sitovaa, ettei lyhytkään irrottautuminen aina tahdo onnistua.

Valmennuksessa omaishoitajat saavat tietenkin tuhdisti tietoa, mutta pääasia on rupatella toisten omaishoitajien kanssa.

– On hienoa saada vertaistukea. Helpottaa huomata, etten ole yksin tässä tilanteessa. Tärkeintä on kuitenkin päästä syömään Ilveskodin ruokia. Tänään on kuulemma karjalanpaistia, miestään Mattia kotona hoitava Pirjo Kasurinen nauraa.

Vaikka valtaosa omaishoitajista onkin iäkkäitä naisia, jotka hoitavat muistisairasta miestään, kasvaa hoitajien kirjo koko ajan. He voivat olla niin naisia kuin miehiäkin, jotka hoitavat vaikkapa toisella paikkakunnalla asuvia omaisiaan etänä. Joskus omaishoitaja voi olla myös alle 18-vuotias.

Omaishoitajaa tarvitaan, jos hoidettava tarvitsee apua vaikkapa pukeutumisessa ja peseytymisessä tai lääkehoidossa.

– Vaikeinta on tavoittaa ne, jotka eivät edes tiedä olevansa omaishoitajia, Hämeenlinnan omaishoitajien omaistoiminnan ohjaaja

Susanna Kollanus sanoo.

 

Hämeenlinnan omaishoidon koordinaattorit Minna Suomalainen ja Saara Harju sanovat, että kaupungissa on kaikkiaan 370 vanhuspalvelun piirissä olevaa omaishoitajaa, jotka ovat tehneet omaishoitosopimuksen. Jos lukuun lisätään vammaispalvelun piirissä olevat hoitajat, on luku tällä hetkellä jo 661.

Nämä ovat hoitajia, jotka ovat tehneet kaupungin kanssa sopimuksen. Määrä on pysynyt jo pitkään melko samana, sillä vaikka uusia ikäihmisten omaishoitajia tuleekin joka vuosi satakunta, on toisaalta lopettajiakin saman verran.

Koko maassa sopimuksia on tehty hieman yli 44 000.

Kun omaishoidontukihakemus saapuu, tekee yksi kaupungin kolmesta omaishoidon koordinaattorista kotikäynnin. Käynnin aikana selvitetään hoidettavan palvelutarve ja päätetään tuen myöntämisestä. Omaishoitajan kanssa tehdään toimeksiantosopimus ja hoidettavalle laaditaan yksilöllinen palvelusuunnitelma. Sopimuksen tehnyt omaishoitaja on oikeutettu esimerkiksi kolmeen vapaapäivään kuukaudessa.

Kaupunki voi järjestää vapaapäivien ajalle perhehoitoa tai lyhytaikaishoivan jakson, jonka aikana voidaan käyttää vaikka tuttua sijaishoitajaa. Muutama vuosi sitten ikäihmisten palvelut alkoi tehdä yhteistyötä perhehoitoyksikkö Kanervan kanssa.

– Perhehoitaja voi tulla joko hoidettavan kotiin vapaiden ajaksi tai sitten hoidettava voi tulla perhehoitajan kotiin, Perhehoitajia olisi hienoa saada vielä lisää, Minna Suomalainen sanoo.

Omaishoidon kriteerit ja palkkioluokat vaihtelevat eri kunnissa. Kun sote ei tullutkaan voimaan, lykkääntyi myös kriteerien yhdenmukaistuminen koko maakunnassa.

– Tilanne on aika hankala, mutta toivottavasti se vielä ratkeaa, sillä omaishoitajien määrä tulee joka tapauksessa lisääntymään, Kollanus sanoo.

 

Aikoinaan ennen kaikkea sotaveteraanien ja invalidien kuntoutukseen keskittyneen Ilveskodin rooli muuttuu koko ajan, kun veteraanien määrä vähenee. Nykyisin Hämeenlinnan kaupunki ostaa Ilveskodilta kuntoutusta ja sairaalahoitoa, mutta uusiakin ryhmiä mietitään koko ajan.

– Aloitimme viime vuoden lopussa omaishoitajien terveys- ja hyvinvointitarkastukset kolmella pilottiryhmällä. Seuraavaksi kehitämme toimintaa pitkäaikaistyöttömille, Ilveskodin johtaja Liisa Lähteenmäki pohtii.

Valmennukseen osallistuville omaishoitajille tärkeintä on tavata samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Pirjo Kasurisen mies on sairastanut Alzheimeria kahdeksan vuotta, mutta vaimolla on ollut virallinen omaishoitajan status vasta kaksi vuotta.

– Olen oppinut elämään päivän kerrallaan. Sairaus etenee koko ajan, eikä se murehtimalla parane. Viime kesänä jätimme Amsterdamissa hyvästit lopullisesti matkustamiselle, Pirjo Kasurinen kertoo.