Kanta-Häme

Omalla sairausilmoituksella ei huijata

Mahdollisuus jäädä kotiin sairastamaan ilman lääkärin tai terveydenhoitajan kirjoittamaa todistusta on lyhentänyt sairauspoissaoloja.

– Kokemukset ovat olleet lähes poikkeuksetta myönteisiä. Työntekijä itse arvioi sairastamisensa keston pääsääntöisesti lyhyemmäksi kuin lääkäri, Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijalääkäri Jan Schugk kertoo.

Lääkärit kirjoittavat pienistä vaivoista rutiininomaisesti muutaman päivän vapaan, kun taas potilas itse tutkailee tilansa kehitystä tarkemmin ja ajantasaisemmin.

– Työnantajat ovat pelänneet, että poissaolot ryöpsähtävät käsistä ilman todistusvelvoitetta, mutten tiedä yhtäkään tapausta, jossa näin olisi todella käynyt.

Schugkin mukaan omailmoituskäytäntö on lyönyt läpi niilläkin työpaikoilla, joilla henkilöstön vastuun lisääntyminen on aluksi herättänyt muutosvastarintaa. Toimihenkilövaltaisissa yrityksissä se alkaa olla jo normi ja yleistyy vauhdilla myös työntekijävaltaisissa yrityksissä.

Omailmoituskäytäntöjä selvittävää tutkimusprojektia johtava ylilääkäri Juha Liira Työterveyslaitokselta vinkkaa, että uuteen malliin siirtymistä helpottaa esimiesten koulutus ja alkuvaiheen tuki.

Kuntakentällä uudistuksen eturintamassa on ollut Hämeenlinnan kaupunki, joka lisäsi todistuksettomia sairauspäiviä ensin kolmeen, sitten viiteen ja vuonna 2013 jo seitsemään päivään.

HÄMEENLINNAN henkilöstöjohtaja Raija Hätinen kertoo mallin tuoneen kaupungille miljoonaluokan kustannussäästöjä sairauslomien lyhenemisenä ja työterveyskuormituksen vähenemisenä.

– Meillä saa työterveyshuollon akuuttisairaanhoitoon ajan vasta kahdeksannesta sairauspäivästä lähtien. Emme halua minkäänlaisia todistuksia sitä lyhyemmistä sairauspoissaoloista, sillä ne vain lisäävät turhaa byrokratiaa.

Hätisen mukaan se on osa luottamukselle rakentuvaa johtamisfilosofiaa, joka kehittää esimiehiä ja kohentaa työyhteisön henkeä. Huijaaminen on harvinaista.

– Poikkeustapauksille on omat pelisääntönsä, ja kun asiat on hoidettava oman esimiehen kanssa, ongelmat paljastuvat aiempaa helpommin.

Myös EK:n Schugkin mukaan lintsaamista hillitsee se, että tuttua esimiestä on vaikeampaa harhauttaa kuin lääkäriä.

Jos luottamus petetään, todistuksia aletaan taas vaatia.

KUNTIEN sairauspoissaolojen kehitystä seuraavaa Kunta10-tutkimusta vetävä tutkimusprofessori Jussi Vahtera Työterveyslaitokselta kertoo, ettei lyhyiden poissaolojen kertamäärä ole noussut omailmoituskäytännön yleistyessä. Niitä on yhä keskimäärin vajaat kaksi vuodessa. Pituuksia ei ole selvitelty. Kokonaisuudessaan sairauspoissaolot vähenivät vuosina 2009–2013.

– Laman aikana sairauspoissaololuvut laskevat. Yksi selitys sille on, että nousukaudella on enemmän työtä tarjolla ja pulaa työvoimasta, jolloin sairaammatkin ihmiset pääsevät helpommin töihin, Vahtera sanoo.

– Lisäksi esimiestyön laatu ja työpaikkojen ilmapiirit ovat parantuneet, vaikka työstressi onkin viime aikoina kääntynyt nousuun.

Sairausloman pituus riippuu liikaa lääkäristä, paljasti lääkäri Anni Kankaanpään viimesyksyinen väitöstutkimus. Työmarkkinajärjestöjen, Kelan ja Työterveyslaitoksen työryhmä ryhtyi äskettäin luomaan sairauslomaperiaatteet yhtenäistävää ohjeistusta.

Neuvottelupäällikkö Sari Ojanen Kuntatyönantajista toivoo, että lääkärit myös ilmaisisivat jatkossa selvästi, johtuuko työkyvyttömyys sairaudesta, vammasta tai tapaturmasta vai jostain muusta – ja onko potilas työkyvytön nimenomaan omaan työhönsä.

Suomessa sairauslomaillaan kansainvälisesti ottaen paljon. Vuonna 2013 Suomen edelle ylti OECD:n vertailussa vain Norja.

EK:n asiantuntijalääkäri Schugk valittelee, että sairauslomalle jämähdetään liian herkästi.

– Esimerkiksi masennuksen sekä tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidossa suositaan pitkiä poissaoloja, vaikka näyttö osoittaa, että töihin pitäisi palata työkykyä tukevien järjestelyjen turvin niin pian kuin suinkin mahdollista.

Päivän lehti

30.3.2020