Kanta-Häme

Oman Hämeen Lindberg pelkää valinnanvapauden johtavan hallitsemattomaan kustannusautomaattiin

Yhdellä lukemisella Brommelsin työryhmän esitys valinnanvapaudesta vaikuttaa hurjalta. Näin arvioi Oman Hämeen eli Kanta-Hämeen maakunnan sote-uudistuksen projektipäällikkö Jukka Lindberg.

Esitetystä mallista hän löytää useita ristiriitaisuuksia ja pitääkin esitystä hyvin poliittisena.

– Se on enemmän elinkeinopoliittinen uudistus kuin sosiaali- ja terveyspoliittinen. Spontaani reaktio on se, että olen varsin pettynyt. Epäilen vahvasti, että tällä mallilla sote-uudistuksen tavoitteet – integraatio ja kustannusten hallinta – eivät mitenkään voi toteutua. Tämä on hurjan radikaali muutos suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon tekemisessä.

Lindbergin mukaan esityksessä uskotaan markkinoiden toimivan äärimmäisellä yhteiskuntavastuulla.

– Kokemus kuitenkin kertoo, että ne toimivat markkinalogiikalla ja yhteiskuntavastuu tulee taata jollain muulla mekanismilla.

Tuoreeltaan monet asiat käyvät valinnanvapausesityksessä silmään.

– Väestövastuullisia sosiaali- ja terveyskeskuksia syntyy varmasti paljon. Vastuu peruspalveluista hajautuu yhä laajemmalle. Ihmisten pitää itse pystyä arvioimaan, saavatko he laadukkaita palveluja.

Lisäksi hämmentää se, että hoito- ja palvelusuunnitelma tehdään tuottajan puolella.

– Sote-keskus saa könttäsumman rahaa niistä ihmisistä, jotka listautuvat. Sille tulee iso portinvartijan rooli ohjata eteenpäin muihin palveluihin. Portinvartijan takana olevat palvelut ovat monesti paljon laajemmat kuin mitä itse sote-keskus antaa.

Lindberg kysyy, millä maakunnat valvovat, että sote-keskukset toimivat yhdenmukaisesti kaikessa, mihin ihmisiä ohjataan.

– Voi syntyä täysin hallitsematon kustannusvirta, kun maksajan ja palvelutarpeen arvioijan roolit erkaantuvat. On ongelmallista, kun suunnitelmia tehdään jonkun muun laskuun.

Esitys johtanee siihen, että sote-keskukset saavat rahansa tasahinnoittelun pohjalta.

– Tällöin tehokkuusinnovaatiot eivät kerry julkisen talouden vaan yritysten hyväksi. Maakunta voi kotiuttaa tuotot, mutta yksityisillä ne valuvat yritysten taseisiin.

Vapaan valinnan piirissä on laaja kirjo palveluita, joita Valviran pitäisi valvoa.

– Niitä on satoja ja tuhansia. Aika mahdoton tehtävä valvoa. Maakunnalle jää hyvin ohut rooli lähinnä automaattina, joka rahoittaa listautumisten mukaan. Sieltä alkaa generoitua kustannuksia eri toimijoille. Ennustan, että se tulee todella kalliiksi.

Lindberg painottaa, että palvelutarpeen arvioinnin pitäisi ehdottomasti olla maakunnalla, jotta rahoitus ja arviointi olisivat samoissa käsissä. Muuten joudutaan hallitsemattomaan järjestelmään.

Hän myös kysyy, mikä motivoi ylläpitämään laajan kirjon kalliitakin palveluita, joita esimerkiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujat tarvitsevat.

– Miten käy ryhmille, joiden ääni ei kuulu? Sinänsä tämä esitys varmasti nopeuttaa tavalliselle terveyskeskuslääkärille pääsyä.

Tarjottua rahoitusmallia Lindberg kuvaa sekavaksi.

– Siinä on kapitaatiota, painotettua kapitaatiota, pakettimallia ja suoritehinnoittelua. Miten maakunta hallitsee tämän? Vaikealta näyttää.

Vapaan valinnan laajentamista Lindberg vakuuttaa silti kannattavansa.

– Olen kuitenkin samaa mieltä kuin professori Heikki Hiilamo. Siinä tulisi edetä todella maltillisesti. Ensin tulee tehdä maakuntauudistus ja samalla kokeilla valinnanvapauden malleja.

Kanta-Häme on kiinnostunut toimimaan kokeilualueena.

– Se pitäisi tehdä ennen lakien säätämistä. HÄSA