Kanta-Häme

Omassa elementissään

Virpi Järviselle ei nuorena tyttönä ollut mitenkään itsestään selvää, että hän päätyy papiksi. Ensinnäkään pappisvirka ei siihen aikaan ollut vielä naisille mahdollinen, eivätkä tulevaisuudensuunnitelmat muutenkaan olleet kristallinkirkkaat, vaikka hän halusikin opiskella teologiaa.

– Halusin joka tapauksessa työskennellä ihmisten parissa, ja siksi harkitsin hoitoalaa ja opettajan töitäkin. Mutta vakaumus veti teologiseen, Järvinen muistelee.

Pappeus alkoi tuntua omalta

Opiskeluaikoina naispappeudesta keskusteltiin kiivaasti, ja Järvinen kertoo seuranneensa väittelyä pää pyörällä. Omaa ratkaisua hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä siinä vaiheessa, sillä Helsingistä löytyi puoliso Juhani Järvinen, ja nuoreen perheeseen syntyi neljä lasta tiiviiseen tahtiin. Myöhemmin lapsia syntyi vielä kolme lisää.

– Olin kymmenen vuotta kotiäitinä. Sen jälkeen aloin tehdä opettajan sijaisuuksia Pälkäneellä. Kun nuorimmainen lapsi oli vuoden vanha, tuli ensimmäinen pitempi sijaisuus ja mieleen nousi ajatus luokanopettajaksi pätevöitymisestä.

Järvinen kertoo, että poikkeuskoulutuksen pääsyvaatimukset tiukentuivat kuitenkin niin, että motivaatio vähitellen katosi.

– Silloin Jussi sanoi, että mitä jos alkaisit papiksi. Ajattelin ettei siitä mitään tule, mutta sitten teimme Pälkäneellä koulun joulutapahtumaa kirkkoon. Kirkossa huomasin, että olin siellä jotenkin ihan elementissäni, ja silloin ajatus pappeudesta alkoi tuntua yhä enemmän omalta tehtävältä. Ajattelin, että kyllä minä haluankin papiksi, Järvinen muistelee.

Monenlaista johdatusta

Pappisvihkimyksen hän sai Lapualla, kun hänet valittiin Vilppulan seurakuntaan sijaiseksi. Sen jälkeen hän päätyi Hattulan seurakuntaan ensin äitiysloman sijaiseksi ja myöhemmin muutaman muun sijaisuuden kautta rippikoulu- ja nuorisotyöstä vastaavaksi papiksi.

– Pidän vahvana johdatuksena ensinnäkin sitä, että päädyin papiksi ja toiseksi sitä, että päädyin Hattulaan. Kokemus johdatuksesta ja Jumalan huolenpidosta on se sanoma, jota evankeliumin julistajana haluan viedä eteenpäin. Kriisit ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta niiden takana on Jumala voimanlähteenä.

Järvinen sanoo, että pappina hän on siinä mielessä karismaatikko, että uskoo Pyhän Hengen voimaan ihmisen elämässä ja armolahjoihin. Hän ei halua kuitenkaan tehdä asiasta ulospäin näyttävää numeroa.

Hän sanookin, että usko elää ja koetellaan arkisessa elämässä, ja siellä sen kuuluu näkyä.

– Nautin seurakuntatyössä juuri siitä, että saan olla ihmisten parissa ja jakaa heidän elämäänsä. En ole mikään maailmanparantaja, vaan nyrkit savessa -tyyppi. Olen viihtynyt hyvin sekä lasten, nuorten että vanhemman väen parissa.

Helluntai suosikki juhlapyhistä

Joulukuussa Järvinen valittiin Hattulan kappalaiseksi, ja vaikka hän mietti viran hakua pitkään, hän on ratkaisusta iloinen ja onnellinen.

Virpi Järvisen virkaanasettamismessu järjestetään sunnuntaina 20. huhtikuuta eli ensimmäisenä pääsiäispäivänä kello 10 alkaen Hattulan kirkossa. Hänet asettaa virkaansa lääninrovasti Tapani Vanhanen.

– Olen iloinen siitä, että virkaanasettamiseni osuu juuri pääsiäiseen. Oma suosikkini kirkkovuoden juhlista on helluntai eli Pyhän Hengen juhla, mutta eihän mitään juhlia olisi ilman pääsiäistä, Järvinen sanoo. (HäSa)