Kanta-Häme

Omavalvonta kannustaa aktiivisuuteen

Vanhan käytännön mukaan palotarkastus tehtiin kerran kymmenessä vuodessa kaikkiin pientaloihin. Pelastuspäällikkö Maria Murtola Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta sanoo, että omavalvonnan on tarkoitus kannustaa asukkaita valvomaan kotiensa paloturvallisuutta tarkastuskäyntien välissäkin.

Lomakkeiden lisäksi satunnaistarkastuksia

Ensimmäiset omavalvontalomakkeet lähetettiin kantahämäläisille pientalojen asukkaille viime vuonna. Paloturvallisuusvalvonta toimii nykyään siten, että asiakas täyttää saamansa lomakkeen ja lähettää sen takaisin. Tarkastusviranomaiset tekevät sen perusteella kotikäyntejä.

– Suurin osa lomakkeista palautetaan asianmukaisesti, Murtola sanoo .

Jos omavalvontalomaketta ei palauteta, tehdään perinteinen kotikäynti. Lomakkeiden palauttaneiden asukkaiden koteihin tehdään myös satunnaistarkastuksia.

Nuohooja huomauttaa vioista

Murtola huomauttaa, että paloturvallisuutta valvotaan ja edistetään esimerkiksi nuohoojien kanssa yhteistyössä. Asunnoissa, joissa tulisija on käytössä, käy nuohooja kerran vuodessa, vapaa-ajan asunnoissa kerran kolmessa vuodessa.

– Nuohouksissa havaituista vioista ja puutteista ilmoitetaan asiakkaalle. Jos vika ei ole seuraavana vuonna korjattu, siitä pitää tehdä vikailmoitus viranomaiselle, kertoo nuohoojamestari Juha Tuomi.

Yleisimpiä paloturvallisuusriskejä, joita nuohooja työssään kohtaa, ovat puhki palaneet puukiukaat ja savuhormit, joissa eroosio on päässyt vaikuttamaan. Tehdasvalmisteisten kevytsavuhormit ovat Tuomen mukaan myös riskiryhmässä.

Murtola valottaa, että suurin riski kuitenkin on palovaroittimen puuttuminen tai toimimattomuus.

– Pari viikkoa sitten Lammilla toimiva palovaroitin pelasti ihmishenkiä.

Pienikin laiminlyönti on riski

Murtolan mukaan ihmiset ovat pääsääntöisesti kiinnostuneita hoitamaan turvallisuuspuitteet kuntoon. Yllättävän usein tarkastuksia tehdessä on kuitenkin pientä huomautettavaa.

– Juuri varoittimien paristoista ja puuttuvista osoitenumeroista huomautetaan usein.

Nuohoojat neuvovat palovaroittimien määrässä ja sijoittamisessa, vaikka se ei nimenomaisesti kuulu heidän toimenkuvaansa.

– Ihmiset ovat hyvin kiitollisia, kun puutteet tulevat ilmi ja niistä huomautetaan. Usein sanotaan, että on kiva kun voi turvallisesti polttaa takkaa, Tuomi kertoo.

Paloturvallisuusriski ei välttämättä aina liity varoittimiin tai tulisijan kuntoon.

Tuomi kertoo esimerkin neljän vapaa-ajan asunnon korttelista, jossa taloja ei ollut numeroitu.

– Kuinka pelastushenkilökunnan pitäisi hätätapauksessa löytää paikalle, jos taloja ei ole numeroitu? (HäSa)

Päivän lehti

27.5.2020