Kanta-Häme

Omistajaohjaus on "likainen" salkku, johon liittyy pysyviä ristiriitoja ja juridista epävarmuutta

Valtion omistajaohjausasiat siirtyvät valtioneuvoston kansliasta työ- ja elinkeinoministeriöön, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) luovuttaa omistajaohjauksen salkustaan elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kesk.).

Vielä alkuvuonna Sipilä sanoi Ylen haastattelussa, ettei aio siirtää omistajaohjausta muille ministereille. Sipilän ja valtion omistajaohjauksen suhteesta oli tuota ennen keskusteltu julkisuudessa Terrafamen rahoitukseen ja Chempoliksen vienninedistämiseen ja omistusjärjestelyihin liittyen.

Molemmissa tapauksissa keskustelu kiertyi sen ympärille, oliko Sipilä jäävi, koska hänen sukulaisillaan oli omistuksia yhtiöissä tai niiden kumppaneissa. Eduskunnan oikeusasiamies totesi sittemmin, ettei Sipilä ollut esteellinen päättämään Terrafamen lisärahoituksesta.

Valtionyhtiö Fortum puolestaan vakuutti, että Sipilän lasten omistus Chempolis-yhtiössä selvisi Fortumille vasta sen jälkeen, kun se oli päättänyt sijoittaa rahapulaa potevaan Chempolikseen miljoonia ja nousta yhtiön suurimmaksi omistajaksi.

Sipilä perusteli torstaina STT:lle omistajaohjauksen siirtoa Lintilälle työmäärän tasaamisella. Sipilän mukaan hän otti hallituskauden alussa omistajaohjausasiat salkkunsa näyttääkseen esimerkkiä tuplaministerin salkun kantamisesta tilanteessa, jossa hallituskauteen lähdettiin aiempaa pienemmällä ministerimäärällä.

Omistajaohjausasiat on hallituksessa eräänlainen ongelmasalkku, johon tuntuu sisältyvän jatkuvia ristiriitoja.

Edellisen hallituksen aikana omistajaohjausasiat olivat ulkoministeriöön sijoitetun kehitysministerin salkussa. Vihreiden Heidi Hautala erosi ministerin tehtävästä annettuaan mielestään liian hatarin tiedoin lausuntoja valtio-omisteiseen Arctia Shippingiin liittyvästä omistajaohjauksesta.

Oikeuskansleri totesi myöhemmin, ettei Hautala ollut toiminut lainvastaisesti estäessään yhtiötä tekemästä rikosilmoitusta Arctian jäänmurtajan vallanneita Greenpeacen aktivisteja vastaan.

Kiviniemen hallituksessa ja Vanhasen kakkoshallituksessa omistajaohjausasiat olivat puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.) salkussa. Hänen aikanaan ainakin Paperiliitto moitti, ettei puolustusministerillä ole aikaa paneutua omistajaohjausasioihin. Keskustelua käytiin myös siitä, minkälaisilla pelisäännöillä valtionyhtiöt voivat antaa taloudellista tukea puolueille.

Ennen Häkämiestä omistajaohjausasiat pidettiin vajaat kaksi vuosikymmentä kauppa- ja teollisuusministereillä, joista  Kauko Juhantalo (kesk.) erosi kesken kautensa saatuaan tuomion lahjusten ehdottamisesta.

 

Usein omistajaohjauksen  ristiriidat tuntuvat kiteytyvän sen ympärille, mitä valtio voi yhtiöiltään vaatia. Lain mukaan osakeyhtiöiden tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä. Valtiolla on kuitenkin myös monia muita yhteiskunnallisia intressejä, kuten työllisyyden, elinkeinopolitiikan ja vaikkapa ihmisoikeuksien edistäminen.

– Perusongelma, joka jatkuu vain vuosikymmenestä toiseen, on juuri tämä, vahvistaa tutkijatohtori Patrik Nyström Turun kauppakorkeakoulusta.

Nyström käsitteli kysymystä viime syksynä hyväksytyssä oikeustieteen väitöskirjassaan. Hänen mukaansa erilaisten tavoitteiden välillä vallitsevien ristiriitojen ratkaiseminen on juridisesti epäselvä asia.

Esimerkiksi valtionyhtiön vähemmistöomistaja voi periaatteessa koska tahansa haastaa valtion oikeuteen sillä perusteella, että valtio on omalla omistajaohjauksellaan edistänyt muita tavoitteita kuin voiton tuottamisen omistajilleen. Etukäteen ei ole selvää, miten oikeus asiaa tulkitsee.

– Kyllähän juridinenkin riski voi tehdä salkusta vähän sellaisen limanuljasakan. Poliitikot saattavat kokea omistajaohjauksen likaisena salkkuna myös poliittisen vastuun takia. Aina löytyy joku, joka nostaa poliittisena kysymyksenä esiin, että miksi valtion pitää sekaantua yhtiön asioihin, Nyström kuvailee.

Nyströmin mukaan laissa edellytetään, että osakeyhtiöiden johdon täytyy huolellisesti toimien edistää yhtiön etua. Usein esimerkiksi sosiaalisen- ja ympäristövastuun asiat palvelevat pitkällä tähtäimellä myös osakkeenomistajien voitontavoittelua.

Joskus ajaudutaan aitoihin ristiriitatilanteisiin. Sellainen voisi tulla eteen esimerkiksi silloin, kun valtio-omistaja vaatii kehitysmaassa toimivaa yhtiötä edistämään työntekijöiden oikeuksia tai ympäristöintressejä laajemmin kuin kohdemaan lainsäädäntö edellyttäisi.

– Meillä ei ole mitään esimerkiksi korkeimman oikeuden tasoista ennakkotapausta koko asiaan, Nyström sanoo.

Nyströmin mukaan Kanadassa korkein oikeus on tulkinnut lainsäädäntöä melko liberaalisti niin, että yhtiön johdolle jää paljon tapauskohtaista harkintavaltaa siitä, mikä on yhtiön edun mukaista. LM-HäSa

Päivän lehti

18.1.2020