Kanta-Häme

Omituinen hiippari

Keikkabussi on lähtenyt liikkeelle Salosta, ja sen sisällä istuu maailman tavallisimman suomalaismiehen näköinen mies: siniharmaat silmät, tukka aavistuksen pörröllään. Mies on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavallinen, sillä mies on Ismo Leikola, maailman hauskimmaksi ihmiseksi valittu mies.
 
Nyt ei kuitenkaan istuta Leikolan kanssa bussissa, vaan puhutaan hänen kanssaan puhelimessa. Tai oikeastaan, puhutaan vasta kohta, kunhan Leikolan keikkojen myynnistä vastaava Janne Ruusuvaara vain antaa kännykkänsä Leikolalle.
 
Leikola tervehtii ja tervehtiessään kuulostaa aavistuksen pöllämystyneeltä. Eikä ihme. Takana on pitkä reissu, jonka aikana Leikola lensi mantereelta toiselle ja pistäytyi muun muassa Yhdysvalloissa, Australiassa sekä Singaporessa.
 
Tutkimusmatkaksi luonnehtimansa reissun Leikola oli suunnitellut jo viime keväänä, siis ennen kuin hänestä tuli maailman hauskin ihminen.
 
– Vastaanotto oli todella hyvä. Olen todella täpinöissäni. Nyt on tullut usko siihen, että juttu voisi toimia maailmallakin.
 
Miksi suomalaismiehen huumori uppoaa maailmalla?
 
– Emmä tiiä. En tiedä. Takana oli vuosien työ ja kokeilu, ja jossain vaiheessa sitä vain ajatteli, että perhana, kai sitä pitää uskaltaa kokeilla. Kai se on helppo kääntääkin englanniksi, tällaisen ihan pihalla olevan ihmisen ihmettely.
 
Millaista on olla maailman hauskin ihminen?
 
– Emmä tiiä. No ainakin hirmu väsyttävältä, kun en ole koskaan reissannut näin paljon ja tottunut jet lagiin. Ihan pihalla oleva, väsynyt olo, mutta toisaalta myös ihan intona, kun asioita tapahtuu. Kisa oli todella hieno portti Amerikkaan. Voittohan ei ollut se pääasia, vaan se, mitä siitä seuraa.
 
Mitkä ovat seuraavat tavoitteesi?
 
– Tavoite on, että Amerikassa voisi saada niin paljon keikkaa, että siellä tulisi toimeen ja voisi ehkä jonkun aikaa asuakin siellä.
 
Miltäs oma tv-show kuulostaisi?
 
– Heh, heh, no sehän kuulostaisi aika hyvältä. Mutta sekin voisi olla hienoa, jos tällaiselle suomalaiselle hahmolle, omituiselle hiipparille, olisi tarvetta vaikka sivuosassa jossakin ohjelmassa.
 
Niin, omituisena sivuosahiipparina tavallaan tulitkin suuren yleisön tietoisuuteen, kun aloitit vuonna 2003 Hyppönen & Enbuske Experiencessä Jyväskylän-kirjeenvaihtajana. Vieläkö Jyväskylästä riittäisi raportoitavaa?
 
– Enpä tiedä. Se hommahan taisi kestää kolmisen vuotta, enkä Jyväskylässä ole asunut enää moneen vuoteen. Monesti minulta kysytään paikkakuntakohtaisia juttuja, mutta niitä on vaikea tehdä. Omimpia juttuja ovat suuret linjat – filosofiset pohdiskelut tai arkiset jutut maitopurkeista vessanpönttöihin.
 
Mitä olisit, jos et olisi hauska?
 
– Varmaan jonkinlainen pohdiskelija. Maailman menon ihmettely kiinnostaa. Saattaisin tehdä biisejäkin. Teen pöytälaatikkoon muutakin kuin näitä huumoribiisejä.
 
Eli voisit olla biisinikkari tai filosofi?
 
– No niin, ehkä. Tai voisin myös kirjoittaa jotain.
 
Mikä on typerintä, mitä olet suustasi päästänyt?
 
– Kyllä sellaisia löytyy varmaan paljonkin, arjen tilanteista etenkin. Liikenneruuhkassa istuessa saattaa tunteet kuumentua, mutta onneksi sitä ei kukaan kuule. Joskus käy niin, että kun alkuperäinen ärsytys menee ohi ja asiaa alkaa miettiä uudelleen – esimerkiksi sitä liikenneruuhkassa istumista – siitä saa kirjoitettua hyvän jutun. Se on aika hauskaa. 
 
Mikä on lempparijuttusi?
 
– Uudet jutut tahtoo olla aina niitä, joista tulee lemppareita. Nytkin reissatessa on syntynyt paljon uusia juttuja. Ne kyllä menettävät paljon kirjoitettuna, kuulostavat ihan erilaisilta esitettynä.
 
Kuinka pitkään samoja juttuja voi kertoa?
 
– Tämä on nyt neljäs koko illan kiertue. Periaate on, että kun uusi kiertue alkaa, vaihtuvat ohjelmistoon täysin uudet jutut. Nyt mukana saattaa olla pari tuttua biisiä, kun on bändikin mukana.
 
Entä aiheet, mitä ne tällä kertaa käsittelevät?
 
– Aiheita on hirveä määrä. Mukana on nyt sitä, että tarkastellaan Suomea ulkoapäin – vertaillaan Suomea muihin maihin.
 
Suomessa on runsaasti hyviä stand up –koomikoita. Mistä se johtuu?
 
– Jaa-a. Vaikea verrata, kun ei oikein muita kieliä osaa tai välttämättä eivät muiden kulttuuriset viittaukset aukea. Mutta sellainen perstuntuma itselläkin on, että Suomessa on hyviä koomikoita. Ehkä suomalaiset sitten ovat hyviä rallissa, mäkihypyssä ja komiikassa. Vaikea sanoa, onko minunkaan huumorini suomalaista huumoria – minusta se on mun huumoria. Koko stand up –komiikkahan syntyi Amerikassa juutalaisten keskuudessa. Ehkä se on jotain altavastaajien huumoria, ja ehkä se voi Suomessakin liittyä siihen – ollaan pieni maa ja pienen asemassa.
 
Ovatko suomalaiset hauskempia kuin ruotsalaiset?
 
– Vaikea sanoa. Ruotsalaiset ovat menestyneet esimerkiksi huonekalu- ja musiikkibisneksessä, joten olisihan se hienoa, jos suomalaiset voittaisivat ruotsalaiset komiikassa. 
 
Pakko palata vielä lopuksi niihin pöytälaatikkobiiseihin. Millaisia tekstejä oikein kirjoitat, niiden huumoribiisien lisäksi?
 
– No voi perhana, meninkö mä nyt sellaista möläyttämään! Ideoita tulee muustakin kuin komiikasta ja kirjoittelen niitä kyllä ylös. Joka toinen biisihän on nykyään erobiisi, mutta ehkä nämä ovat tekstini ovat enemmän sellaista filosofista pohdintaa.
 
No anna nyt jokin konkreettinen esimerkki.
 
– No enkä anna. Voihan se olla, että joskus joku suomalainen laulaja esittää biisejä, joiden voisi ajatella olla mun tekemiä, mutta ei niissä mun nimeä olisi. Haluan pysyä koomikkona. (HäSa)
 
Ismo Leikola – Maailman hauskin show. Tiistaina 10.2. kello 19 Vanaja-salissa.