Kanta-Häme

On aika kääriä hihat

Hämeenlinnan torilla seisoo hämmentynyt nainen. Tuula Janssonin syli on juuri täytetty tuliaisilla – joukossa ovat muun muassa keltaiset huomioliivit, pistosuojatut hansikkaat, käsidesiä, muovipusseja, kertakäyttöhanskoja ja muovipusseja. Viimeisenä käteen tyrkätään sinivartinen roskakeräin.
 
Tuliaiset ovat matkanneet Janssonin luo Tampereelta roskasakkina tunnetun Kaija ja Ilkka Erkkilän matkassa. Hämeenlinnaan piakkoin muuttavat Erkkilät ovat tulleet katsomaan, miten siisti uusi kotikaupunki onkaan. Erkkilät ovat sopineet samaan yhteyteen treffit Facebookissa tapaamansa Janssonin kanssa, heitä nimittäin yhdistää yksi asia.
 
Siinä missä Erkkilät ovat singahtaneet valtakunnan julkkiksiksi Tampereella roskia keräten, on Tuula Jansson tehnyt Hämeenlinnassa vastaavaa työtä kaikessa hiljaisuudessa.
 
Nytkään Jansson ei halua esiintyä jutussa kasvoillaan, mutta kerääjätarinansa hän on valmis jakamaan.
 
 
 
Kun Jansson kertoo pitäneensä kaupunkia siistinä jo seitsemän vuoden ajan, pääsee Ilkka Erkkilältä parkaisu.
 
– Multa tulee itku! Olet tehnyt aivan valtavan työn, hän kiittelee.
 
Ylistyssanoista ei tahdo tulla loppua ja Jansson vaikuttaa hieman kiusaantuneelta. Hän ei halua sitä sankarin viittaa ylleen, jota Erkkilät hänelle sovittavat.
 
Siitä lähtien, kun Jansson jäi eläkkeelle kielten lehtorin virastaan, hän on kerännyt kaikki eteen osuvat roskat. Asematunnelin hän kertoo siivoavansa kahdesti päivässä.
 
Kerran Jansson teki noin 12 kilometrin mittaisen lenkin Tampereentien kautta Hattulan vanhalle kirkolle ja edelleen Aulangolle, ja keräsi tältä matkalta yhteensä 448 tyhjää tupakka-askia. Kierroksen jälkeen Hattulan kunnalle lähti palautetta roska-astioiden vähäisestä määrästä.
 
Keskustan valokuvaliikkeestä hän on käynyt hakemassa tyhjiä filmirullapurkkeja. Niitä hän tuunaa ja jakaa tupakoitsijoille tumppien säilytystä varten.
 
– Tämä on meidän yhteinen olohuone. Haluan vain, että ympäristö on siisti, hän perustelee.
 
Nyt Jansson on onnensa kukkuloilla. Tehtävä on ollut yksinäinen, mutta Erkkilät tuovat kaivattua taustatukea.
 
 
 
Kaija ja Ilkka Erkkilä puhkuvat energiaa. Ensimmäiset vierailut Hämeenlinnaan ovat osoittaneet, että kaupunkilaiset ovat ystävällisiä, mutta siivottavaa riittää. Tänään Kaija Erkkilä on nostanut ensimmäisen tyhjän tupakka-askinsa heti autosta noustuaan.
 
– Roskasakki toivoo, että McDonalds ryhdistäytyy myös Hämeenlinnassa. Jos se ei saa asiakkaita siivoamaan jälkiään, pitää sen ryhtyä itse siivoamaan jäljet 500 metrin säteeltä, Ilkka Erkkilä julistaa.
 
Tuula Jansson on tyytyväinen. Hämeensaaren McDonaldsin ympäristö on hänen silmissään yksi keskustan epäsiisteimmistä paikoista. Pahin on kuitenkin Tiiriö.
 
– En uskalla edes liikkua siellä, sehän on kuin kaatopaikka! Puskat täynnä roskia, Jansson kauhistelee.
 
Eikä kehumista ole kävelykatu Reskassakaan. Tämän toteavat pian myös Erkkilät, jotka siirtyvät keräimineen kauppakeskus Linnan eteen. Heidän mielestään Reskalta puuttuu tupakoitsijoille varattu paikka.
 
– Katso nyt miten typerä roskis, parahtaa Ilkka Erkkilä.
 
Roskapönttö on roskapönttö, mutta Erkkilät kaipaisivat sen kylkeen omaa astiaa tumpeille. Nyt tumpit on painettu roskiksen päälle sataneeseen lumeen. Suuri osa maahan heitetyistä tumpeista löytyykin parin metrin säteeltä roskiksista.
 
– Turha aina tupakoitsijoitakaan syyttää, jos ei ole kunnon astioita, Ilkka Erkkilä manailee.
 
Erkkilän kassin pohjalle on kertynyt jo sievoinen tumppisaalis. Pian kauppakeskuksen edessä seisova hanuristikin on värvätty yhden euron palkalla siivoustalkoisiin. Erkkilän suu käy lähes samaan tahtiin keräimen kanssa, kun hän sanailee ohikulkijoiden kanssa.
 
– Viisaat eivät roskaa ja muilta se on kielletty, hän julistaa.
 
 
 
Roskasakki on haltioitunut hämeenlinnalaisista. Ihmiset tuntuvat tervehtivän tervehdittäessä – itse asiassa jopa paremmin kuin Tampereella.
 
Pian eräs ohikulkija tarttuu häntä Kaija Erkkilää käsivarresta.
 
– Tervetuloa Hämeenlinnaan, kuuluu toivotus.
 
– Aivan ihanaa, Erkkilä huokaisee.
 
Aina palaute ei ole ollut näin ystävällistä. Erkkilöiden käsille on myös syljetty, heitä on nimitelty ja roskia on kaadettu tahallaan eteen. Tämä ei pariskuntaa hätkäytä, negatiivinen palaute kestetään, koska asia on hyvä.
 
– Tarkoitus on, että saisimme ihmiset innostumaan ja nostamaan omat roskansa. Ja jos saisimme myös häveliäisyyttä häivytettyä, jotta saataisiin kerääminen ulotettua myös muiden heittämiin roskiin.
 
Esimerkkiä näytetään omalla toiminnalla, mutta myös neuvomalla. Erkkilät lupaavat lähteä levittämään ilosanomaa päiväkoteihin ja kouluihin, jos kutsu käy.
 
Kun kaupungin hallinto saadaan haltuun, aikovat Erkkilät olla myös tiiviissä yhteydessä virkamiehiin. He toivovat, että yhteistyö pelaisi hieman paremmin kuin Tampereella.
 
– Tampereella tehtiin kaksivuotinen projekti, nyt siirrymme tänne. Ja ehkä tämän jälkeen voidaan lähteä vielä muuallekin, Kaija Erkkilä sanoo.
 
Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Nyt nimittäin keskitytään Hämeenlinnaan.
 
– Katso, näin hölmö on ihmisrotu! 60 tumppia 60 metrin matkalta, esittelee Ilkka Erkkilä saalistaan. (HäSa)

Päivän lehti

5.6.2020