Kanta-Häme

Onko se lintu? Onko se lentokone?

Vuoden 1975 syksyllä amerikkalainen sarjakuvien käsikirjoittaja Jerry Siegel oli köyhä kuin kirkon rotta.

Ja niin katkera hän oli, että kirosi julkisesti lehdistötiedotteella oman luomuksensa, Teräsmiehen.

”Toivon, että koko maailma aistisi sen löyhkän, joka ympäröi Teräsmiestä”, Siegel kirjoitti.

Sarjakuvan supersankareista pitkäikäisin, tänä vuonna 75 vuotta täyttävä Teräsmies on uransa aikana tehnyt monista ihmisistä miljonäärejä. Oman luojansa hän kuitenkin jätti puille paljaille.

Juhlavuoden kunniaksi juhlakalusta on Yhdysvalloissa julkaistu uusi elämäkerta. Siitä käy ilmi muun muassa, että Teräsmiehen iän päätti Curt Swan -niminen sarjakuvapiirtäjä 1960-luvun alussa.

Nyt 75-vuotias sankari on sarjakuvan todellisuudessa ikuisesti 29-vuotias.

Pornokustantaja

löi rahoiksi

Tarkkaan ottaen Jerry Siegel kirosi ensi-iltaansa lähestyvän Teräsmies -elokuvan, jonka tuotoista hänelle ei heruisi killinkiään.

Vuosikymmeniä aikaisemmin parikymppinen Siegel ja hänen piirtäjäystävänsä Joe Shuster, kehiteltyään uuden supersankarihahmon, menivät ja tekivät elämänsä munauksen. He myivät tekijänoikeutensa Teräsmiehen hahmoon kahdelle lehtikustantajalle pienestä kertakorvauksesta.

Kustantajien ansiolistalla oli siihen saakka lähinnä pornolehtien kaupittelua. Sarjakuva oli uusi avaus, mutta kuten hyvin pian kävi ilmi, erinomaisen kannattava.

Rahaa tuli ovista ja ikkunoista paitsi sarjakuvalehdistä myös vuosien mittaan erilaisista oheistuotteista, radiokuunnelmista, televisiosarjoista ja elokuvista.

Teräsmiehen keksijöistä taas tuli kustantajan palkkalaisia. Palkkaorja olisi parempi termi kuvaamaan sarjakuvan kulta-ajan piirrostehtaiden työntekijöitä.

Ensin juutalainen,

sitten natsi

Vuosien mittaan Teräsmiehelle on tapahtunut ja yritetty tehdä kaikenlaista jäynää sekä sarjakuvassa että oikeassa elämässä.

Natsit tuomitsivat hänet rappiotaiteeksi ja syyttivät juutalaiseksi. Jälkimmäinen väite pitääkin paikkansa, sillä kaikki Teräsmiehen alkuaikojen tekijät ja levittäjät olivat Amerikan juutalaisia.

Siitä huolimatta Teräsmies ei koskaan osallistunut sotaan Saksaa ja Japania vastaan vaan pysytteli kotirintamalla. Miksi, huolestuneet fanit kyselivät, ja saivat vastauksen sarjakuvassa. Teräsmiehen alter ego Clark Kent reputti kutsuntojen näkötestissä, koska käytti epähuomiossa röntgenkatsettaan ja luki naapurihuoneen testitaulun.

Sodan jälkeen Teräsmiehen kimppuun kävivät oman maan kansalaiset. Tällä kertaa häntä syytettiin natsisympatioista ja kokonaisen sukupolven turmelemisesta.

Teräsmiehen eli Supermanin rinnassa on tunnetusti suuri S-kirjain. Sarjakuvan lapsia turmelevaa vaikutusta vastaan ristiretkelle lähtenyt psykiatri Fredrick Wertham julisti, että yhtä hyvin rinnassa voisi olla tunnus SS.

Näin siksi, että sarjakuvan nähtiin lietsovan yli-ihmiskulttia aivan kuin natsitkin tekivät.

Teräsmies päätyi 1950-luvun alussa jopa kirjaroviolle. Kuusisataa koululaista kokoontui Länsi-Virginiassa polttamaan kaikki omistamansa sarjakuvalehdet ja vannomaan olevansa enää hankkimatta uusia.

Kuolema antoi

uralle uutta potkua

Kuitenkin vasta 1990-luvun alussa Teräsmies saatiin hengiltä. Silloinkin hänet tappoi oma väki.

Laskevien levikkilukujen ja kilpailevien supersankareiden kurimuksessa viihdejätti Warner Brothersin kriisikokouksessa päätettiin päästää Teräsmies päiviltä – toki vain sarjan huomioarvon palauttamiseksi.

Teräsmies kuoli marraskuussa 1992, ja lehden kuolinnumero suorastaan revittiin lehtipisteistä. Yhtäkkiä sankari palasi levikkiluvultaan parhaiden päiviensä tasolle, ainakin hetkeksi.

Tietenkin hänet palautettiin monimutkaisen juonikuvion avulla takaisin elävien ilmoille nauttimaan elpyneestä kansansuosiosta. Suurimman menestyksen päivät eivät kuitenkaan enää palanneet.

Uusi uhka

tulee lakituvasta

Uusi uhka Teräsmiehen hengelle tulee oikeudesta.

Sankarin nyt jo edesmenneiden luojien perikunnat ovat ryhtyneet vaatimaan tekijänoikeuksia takaisin oikeusteitse. Prosessi on kestänyt vuosikausia, ja sen kimpussa on hikoillut jo seitsemän tuomaria.

Osapuolet eivät tyytyneet ensimmäiseen tarjottuun kompromissiin, joka olikin pähkähullu. Sen mukaan perikunta saisi oikeudet osaan Teräsmiehestä, kuten hänen trikoisiinsa, saappaisiin ja viittaan, kun taas vastapuolelle, mediajätti Time Warnerille, jäisivät oikeudet muun muassa röntgenkatseeseen ja lentotaitoon, koska ne keksittiin vasta tekijänoikeuksien myymisen jälkeen.

Tällainen nahkapäätös olisi Teräsmiehelle silkkaa kryptoniittia. Lakitupa saattaakin vielä onnistua siinä, mitä kymmenet superkonnat ovat 75 vuoden ajan turhaan yrittäneet. (HäSa)

Larry Tye: Superman. The High-Flying History of America´s Most Enduring Hero. Random House, New York 2012.

Päivän lehti

31.3.2020