Kanta-Häme

Onnekas, vaikkei täysin terve

Hanne Blomberg asui vuonna 2002 Helsingissä, kun sairaus ilmoitti itsestään ensimmäisen kerran. Luokanopettajaopiskelija teki aamulla käsitöitä lattialla ja risti-istunnasta noustessa oikea jalka tuntui oudolta.

– Muistan ihmetelleeni puutunutta jalkaa myöhemmin päivällä kaverilleni liikuntakurssilla.

Epämiellyttävä olo levisi seuraavina päivinä säärestä reiteen ja kylkeen.

Silloin 24-vuotias Blomberg ei osannut arvata puutumisen johtuvan MS-taudista. Viikon jälkeen äiti käski tyttären mennä lääkäriin.

Yleislääkäri antoi lähetteen neurologille, jonka teettämissä magneettikuvissa Blombergin aivoissa näkyi plakkeja, eli tulehduspesäkkeitä, jotka ovat tyypillisiä merkkejä MS-taudista eli multippeliskleroosista.

Taudin diagnosoimiseen tarvitaan kaksi pahenemisvaihetta, eli potilaan oireiden pitää toistua ennen kuin voidaan varmuudella sanoa, että kyseessä on juuri MS-tauti.

Parin kuukauden päästä puutuivat Hannen vasen käsi ja kasvot.

Blomberg sanoo, että ensimmäinen tunne lääkärin luona oli epäusko. Pelko iski vasta kotimatkalla.

– Tietysti silloin itkettiin. Muistan olleeni vähän vihainenkin äidille siitä, että hän oli arvannut, mikä minua vaivasi.

Tauti jokaisella erilainen

Diagnoosin jälkeen Blomberg eli monta vuotta tavallista opiskelijaelämää, ja ajoittain epäili sairastavansa tautia lainkaan.

MS-tauti on jokaisella potilaalla yksilöllinen. Toisilla tauti alkaa aggressiivisilla oireilla, jotka pahimmillaan saattavat viedä liikuntakyvyn. Blomberg sanoo olleensa onnekas voidessaan vielä 11 vuotta ensimmäisten oireiden ilmestymisen jälkeen elää täyttä ja normaalia elämää.

MS-tautiin ei ole parantavaa lääkitystä, mutta sen etenemiseen voidaan vaikuttaa. Pistoksena annettavan puolustusjärjestelmään vaikuttavien lääkkeiden, beeta-interferonin ja glatirameeriasetaatin, on todettu vähentävän pahenemisvaiheita sekä uusien tulehduspesäkkeiden syntymistä.

Pistolääkitys tuntui Blombergista aluksi raskaalta, mutta jälkeenpäin hän on onnellinen, ettei lopettanut lääkitystä oireettomanakaan.

– Yliopiston terveysasemalla oli ihana sairaanhoitaja, joka antoi minulle pistoksen perjantaisin ennen aamuluentoja, hän sanoo.

Silmäoireet tekivät taudista taas totta

Juhannuksena vuonna 2007 MS-tauti ilmoitti olemassaolostaan uudestaan. Blomberg huomasi näkökentässään sumuverhon tapaisen pisteen, joka laajeni pikkuhiljaa. Hän päätti viettää juhannuksen mökillä ja odottaa maanantaihin, jolloin hänen oli määrä joka tapauksessa menossa neurologin vuositarkastukseen.

Maanantaihin mennessä näkö oli ehtinyt mennä vasemmasta silmästä kokonaan.

– Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi pitänyt lähteä sairaalaan saman tien.

Näköhermontulehdus on tyypillinen ensioire MS-taudissa, mutta Blomberg uskoo stressin laukaisseen tulehduksen hänellä.

Näköhermontulehdukseen annettava tiputuskortisonihoito vauhdittaa paranemista, mutta näön palautuminen kesti Blombergin tapauksessa useamman kuukauden. Tulehduksesta jäi pysyvä vaurio vasempaan silmään, mutta koska oikean silmän näkö on hyvä, hän ei huomaa vauriota kokonaisnäössä.

Oireetonkin kaipaa vertaistukea

Sairaalassa tiputuksessa ollessaan Blomberg alkoi jutella viereisessä sängyssä olleen naisen kanssa. Kävi ilmi, että nainen oli Pia-Nina Vekka, Kanta-Hämeen MS-liiton puheenjohtaja.

Blomberg ystävystyi Vekan kanssa ja on vasta jälkeenpäin tajunnut vertaistuen tärkeyden.

– Yhdistystoiminta on minulle vähän sama, kuin äitinä kaipaan muiden vanhempien seuraa.

Vaikkei Blomberg pienten lasten vuoksi ehdi olla yhdistystoiminnassa aktiivisesti mukana, hän sanoo saaneensa sieltä ystäviä ja apua sairauden ymmärtämisessä.

Hän kokee olevansa avoin sairaudestaan, mutta siitä puhuminen on silti vaikeaa.

– Kun tauti ei näy päällepäin, sen ottaminen puheeksi leikkipuistossa muiden äitien kanssa ei tunnu luonnolliselta. Sairaus ei ole hallitseva osa identiteettiäni, mutta silti olemassa.

Blomberg valmistui opettajaksi vuonna 2006 ja hoitaa kahta pientä tytärtään nyt kotona. Parin vuoden päästä hän on ajatellut palata työelämään.

– Luonnollisesti sitä toivoo, että parantava lääke keksittäisiin, mutta siihen on turha takertua. Joskus alan velloa ikävissä ajatuksissa, mutta pian lapsilla on jo asiaa, ja ne unohtuvat, hän sanoo.(HäSa)

Tänään vietetään kansainvälistä MS-päivää. Kanta-Hämeen MS-yhdistys jakaa tietolehtisiä MS-taudista ja myeliinilakuja kello 15–16 kauppakeskus Tavastilassa ja kello 16–17.30 Citymarket Hämeensaaressa.

Mainos