Kanta-Häme

Onnen päiviä ovat työpäivät

Elinkeinoelämän keskusliiton esittämät keinot Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi ovat työntekijän näkökulmasta kovia. Lisää työtunteja, lisää työvuosia, ei palkankorotuksia, jopa työntekijän tuottavuuteen suhteutettuja palkanalennuksia.

– Kuulostaa tiukalta, mutta kriisitunteen herättelyn takana on aito huoli Suomen kilpailukyvystä, sanoo EK:n ylilääkäri Jan Schugk.

– Ei riitä, että pärjätään Euroopassa muiden vertaisten joukossa. Pitäisi pärjätä myös globaalissa kilpailussa ja se on yllättävän työlästä. Siellä on maita, jotka ovat huomattavasti nälkäisempiä kuin me.

Schugkin mielestä suomalaista työelämää leimaa monenlainen jäykkyys. Kun Eläketurvakeskus kysyi äskettäin sekä työnantajilta että työntekijöiltä, mikä on sopiva vanhuuseläkeiän alaraja, vastasivat molemmat ryhmät: 63 vuotta.

– Tämä kertoo, kuinka vahvassa ajatus oikeasta eläkeiästä meissä istuu. Vaikka ikä pudotettiin 65:stä 63:een vasta vuonna 2005.

Suomalaiset ovat tottuneet kaavaan, jossa työuran päässä odottavat onnen päivät, kolmas elämä, eläkevuodet. Schugkin mielestä tällainen ajattelu pitäisi kerta kaikkiaan lopettaa. Eläkevuosien määrästä ei ole takuita.

– Elämäänsä pitäisi elää niin, ettei tarvitse kymmentä tai kahtakymmentä vuotta matkustellakseen, marjastaakseen ja golfatakseen.

Eläkkeellä erakoidutaan

Schugk muistuttaa, että erityisesti työorientoituneet miehet ajautuvat usein eläkkeelle jäätyään nopeasti huonoon kuntoon, sekä henkisesti että fyysisesti. Jostakin syystä eläköityminen merkitsee suomalaisella usein myös erakoitumista.

– Meidän aivomme ja kehomme ovat semmoisia, että käyttämättöminä ne rappeutuvat. Aika paljon saa sudokuja ratkoa kotona, että se toisi samanlaisen henkisen kuormituksen kuin tehtävät töissä. Siinä mielessä työ voisi olla tapa, jolla lisätä terveiden elinvuosien määrää.

Ajattelun jäykkyys leimaa jo työuraa. Palomiehellä on vahva ammatti-identiteetti, ja lihanleikkaaja on tottunut nauttimaan asiallista urakkapalkkaa. Kun ikääntyminen vaivoineen estää tutuissa töissä jatkamisen, lähdetään mieluummin työkyvyttömyyseläkkeelle kuin ”huonompiin” tehtäviin, joihin työkyky vielä riittäisi.

– Varsinkin sellaisissa töissä, joista juuri kukaan ei selviä normaalille vanhuuseläkkeelle, täytyisi siirtyminen työkykyä vastaaviin tehtäviin rakentaa uraan sisään. Tämä vaatii odotusten hallintaa ja isoja muutoksia niin työnantajilta kuin työntekijöiltäkin.

Asenteet uusiksi

Asenteita ei murreta hetkessä. Koska työvoimaa on toistaiseksi riittänyt, on suomalaisilla työnantajillakin ollut varaa ajatella, että 60-vuotiaat työntekijät ovat jo eläkepoluilleen astuneet. Kun todennäköinen työpanos rajoittuu vuosikymmenien sijasta muutamaan vuoteen, ei investointi iäkkääseen työntekijään houkuttele.

Schugk ei usko, että työntekijöiden hinkua työkyvyttömyyseläkkeelle pystytään patoamaan lääkäreiden määräyksillä.

– Ihmisen kivun, samoin kuin masennuksen, arvioiminen lääkärin konstein lyhyellä vastaanotolla on äärimmäisen vaikeaa. Kyllähän meidän järjestelmä on sellainen, että jos sitkeästi ilmineeraa vaikka olkapäävaivaa, pääsee eläkkeelle. Olennaisempaa on pyrkiä vaikuttamaan vastatunteisiin ja -ajatuksiin, jotka houkuttelevat pysymään työelämässä. (HäSa)