Kanta-Häme

Opettajasta tuli Rengon murteen tallentaja

– Välillä tuli niin hassuja juttuja, että naurattaa!

Opettaja Anneli Kenttämies muistelee hymyssä suin valtavaa murteentallennusurakkaansa, kun hän 1970-luvulta alkaen kierteli Rengossa talosta taloon painavan avokelanauhurin kanssa.

Tavoitteena oli saada tallennetuksi Rengon murretta, ja sitä Kenttämies nauhoittikin peräti 150 tuntia. Samalla tuli säilötyksi suuri määrä tietoa entisaikain renkolaisesta elämänmenosta, työtavoista ja tapahtumista.

Renkolaiset suostuivat haastatteluun yleensä helposti. Kerran tosin yhden haastateltavaehdokkaan vaimo kielsi haastattelun – mies olisi näet kertonut viinanpoltosta.

Mutta ei viinanpolttoperinne jäänyt silti tyystin tallentamatta, sillä jotkut muut haastateltavat sivusivat sitäkin asiaa.

– Lisäksi Jalmari Toivonen esitti puoli tuntia lauluja viinanpoltosta.

Joskus haastattelu meni murteenkeräämismielessä hieman hukkaan. Jotkut nimittäin valmistautuivat haastatteluun turhan huolellisesti ja kirjoittivat etukäteen paperille asioita. Silloin kieli muuttui melkein yleiskieleksi.

Yksi tällainen haastateltava oli pappilan torpparina ollut Eino Lehto.

– Hän kertoi, kuinka pappilan torpparilta vaadittiin enemmän kuin muilta torppareilta, ja välikirjaan kirjattiin kauheita vaatimuksia. Siis ihan niin kuin Täällä Pohjantähden alla -romaanissa.

Kaikilta ei irronnut

Kenttämies haastatteli joitakin henkilöitä jopa kuuden tunnin ajan. Sellainen haastattelu vaati useampia tapaamisia. Kaikista hän teki vähintään puolen tunnin haastattelun.

Kerran puoli tuntiakin kuitenkin teki tiukkaa.

Kyse oli miehestä, jota moni oli suositellut haastateltavaksi. Mies kuulemma tiesi niin paljon asioita.

Haastattelu ei kuitenkaan ottanut sujuakseen, sillä mies vastasi kaikkiin kysymyksiin joko joo tai ei.

– Kävi ilmi, että mies tiesi paljon ihmisten syntymä- ja kuolinaikoja sekä sukulaisia. Siksi hän ihmisten mielestä tiesi niin paljon.

Murteen takia Kenttämies pyrki haastattelemaan varsin iäkkäitä, 1800-luvulla syntyneitä ihmisiä. Hän piti keräystyössään kiirettä, sillä pelkona oli, että jotkut ehtisivät kuolla ennen kuin heitä ehditään kuulla.

– Jotkut kuolivatkin aika pian haastattelun jälkeen. Taisin olla joidenkin mielestä kuolonenkeli.

Professorin jalanjäljissä

Anneli Kenttämies kertoo, että murteenkeräyksen Rengossa ja koko maassa aloitti Helsingin yliopiston professori Pertti Virtaranta yhdessä suomen kielen opiskelijoiden kanssa.

Virtarannan tavoitteena oli, että joka pitäjästä saataisiin vähintään 30 tuntia nauhoitettua murrepuhetta. Tämä toteutuikin, mutta Anneli Kenttämies päätti jatkaa keräystyötä.

Näin Rengon murretta on tallennettu kelanauhoille yhteensä 200 tuntia.

Kenttämies kertoo, että hän oli lukenut Virtarannan murreaiheisia kirjoja. Lisäksi hän oli jo ehtinyt surra sitä, ettei ollut ajoissa haastatellut omia loimaalaisia omaisiaan vanhoista asioista.

– Mummoni ja äitini olisivat voineet kertoa esimerkiksi kansalaissodan ajasta, ja mummo olisi muistanut nälkävuodetkin.

Haastattelut on digitoitu

Rengon murteeseen ja renkolaisten muisteluihin pääsee nykyään tutustumaan entistä helpommin, sillä Renko-Seura teetti murrehaastattelujen digitoinnin vuosina 2012–2013.

Alkuperäiset Kenttämiehen nauhoitteet on lahjoitettu suomen kielen nauhoitearkistolle. Kenttämiehellä itsellään on nauhojen kopiot.

Murteen tallentaja ehti ennen digitoimista jo surra sitä, että kiinnostuneiden oli vaikea saada haastatteluja kuunneltavakseen, sillä avokelanauhureita ei enää juurikaan ole käytössä.

Pienoismallia tehtiin viisi vuotta

Kenttämies lopetti murteen tallentamisen 1990-luvun puolivälissä, kun eteen tuli uusi kiinnostava projekti: Rengon kirkonkylän pienoismalli.

Kyseessä on 1930-luvun kirkonkylää esittävä miniatyyri, joka on nykyään Rengon kirjastossa. Projekti kesti viisi vuotta, ja mukana oli monia renkolaisia.

Pienoismallia varten Kenttämies kulki mittanauhan kanssa kylällä, mittaili vanhoja taloja ja piirsi ne.

Osa vanhoista taloista oli palanut vuoden 1941 suuressa palossa. Ne talot Kenttämies piirsi ilmakuvien perusteella. Hän selvitti rakennusten mittoja ja muotoja myös haastattelujen avulla.

– Mutta kirkkoa en uskaltanut piirtää. Kirkko jäi kokonaan puuseppä Jarmo Käpin tehtäväksi.

Yhdestä asiasta Kenttämies on huolestunut. Viimeksi kun hän kävi kirjastossa, pienoismalli oli sijoitettu aurinkoiseen paikkaan.

– Auringossa värit haalistuvat nopeasti. Pienoismallin pitäisi ehdottomasti olla varjossa!

Renko-Seura myönsi eilen lauantaina Anneli Kenttämiehelle tämänvuotisen Rengon Jaakko -tunnustuksen. Hänet kukitettiin Rengon markkinoilla. (HäSa)

Päivän lehti

30.9.2020

Fingerpori

comic