fbpx
Kanta-Häme

Opiskelu saa pään kauheille kierroksille

Kai “Kuju” Hyttisen elämään kuuluu monenlaista uutta. Äskettäin on ilmestynyt uusi levy, joka sisältää Rauno Lehtisen tuotantoa. Melko uutta on myös opiskelu. Mies opiskelee nyt toista vuotta ortodoksista kirkkomusiikkia Joensuussa.

Hyttinen ei siis elä mitään tyypillistä eläkeläisen elämää, mutta toisaalta hän ei ole harrastanut tyypillisiä ratkaisuja aiemminkaan.

Lapin mies edelleen

Yhden irtioton hän teki viisikymppisenä, kun hän muutti Enontekiön Kilpisjärvelle ja työskenteli siellä eräoppaana kymmenen vuoden ajan.

Lapin mies hän on edelleen, mutta eräoppaan työ on jäänyt.

– Siinä tuli yksinkertaisesti fysiikka vastaan. Kun rupeaa olemaan jo lähempänä seitsemääkymmentä kuin viittäkymppiä, kyllä sen huomaa. Kun kuusi viikkoa hiihtää joka päivä kuusi tuntia… Paikat ei kestä enää, 66-vuotias Hyttinen sanoo.

Vakituinen kotikunta on edelleen Enontekiö, vaikka opiskelupaikkakunta on Joensuu.

– Itä-Suomen yliopisto kouluttaa täällä ortodoksiset papit, kanttorit ja uskonnonopettajat, hän kertoo puhelinhaastattelussa.

Pakanasta tuli ortodoksi

Itse asiassa koko ortodoksisuus ja kristinuskokin ovat melko uusia asioita Hyttisen elämässä. Hän kertoo liittyneensä ortodoksiseen kirkkoon vajaat kolme vuotta sitten.

– Sitä ennen olin pakana. Olin yli kolmekymmentä vuotta siviilirekisterissä.

– Kun olen tällainen uusortodoksi, halusin saada syvempää kontaktia ortodoksisuuteen, ja opiskelun kautta se löytyy. Meillä on täällä seminaarilla päivittäiset palvelukset, tehdään paljon kirkkolaulua ja toimituksia. Samalla ne aukeavat itselle.

Hyttinen kertoo, että kirkkomusiikin opiskeluun liittyy jonkin verran myös teologisia aineita.

– Monet niistä liippaavat ihmisenä olemista.

Musiikin alkeita 10-vuotiaiden kanssa

Mutta ennen kaikkea kyse on musiikin opiskelusta. Sen Hyttinen on aloittanut alkeista, vaikka laulaja onkin.

– Nyt tulee tehdyksi kaikki ne musiikin perusopinnot, jotka aikanaan ovat jääneet tekemättä. Olen pikkuhiljaa niitä paukutellut. Minulla on ollut 10-vuotiaita samoilla kursseilla kanssani. Se on ollut tosi mukavaa.

– Nyt tulee selvitettyä itselle, miksi on tehnyt niin kuin on tehnyt. Ne 10-vuotiaat eivät ehkä vielä tiedä, miksi jotain opiskellaan. Minä näen, miksi tieto on tarpeellista. Sitä paitsi on asioita, joita pitää jonkin verran osata, ennen kuin niitä pystyy edes opiskelemaan.

Hyttisen varsinaiset opiskelutoverit ovat kanttoriopiskelijoita, ja Hyttisen tavoitteena on opiskella samaan tahtiin heidän kanssaan.

Pään rassaus parantaa muistia

– Nyt keskityn tähän opiskelijaelämään. Jos tätä ei tee tosissaan, se on ajanhaaskaamista.

Miten opiskelu muuten sopii eläkeikäiselle?

– Erittäin hyvin. Ehdin jo huomata sellaisen asian, että kun lauloin normaaliohjelmistoani, yhtäkkiä rupesi puuttumaan sana sieltä, toinen täältä. Nyt kun on joutunut rassaamaan paljon päätään, kaikki sanat ovat taas palautuneet.

– Kun on käyttänyt päätään, yhdistellyt asioita ja ymmärtänyt oppimaansa, tulee hetkiä, että päässä suhisee niin paljon, että on pakko lopettaa. Pää käy välillä kauheilla kierroksilla.

Opiskelun takia Hyttistä ei kuulla tänä syksynä iskelmäkeikoilla. Ei, vaikka uusi levy on kaupoissa.

– Jokapäiväinen keikkahomma on elämässäni ollut muutenkin jo pitkään sivuraiteella, ja työnkuva on ollut erikoistuotantopohjalla. Keikalla tulee laulettua enää muutaman kerran vuodessa.

Lehtinen loistava säveltäjä

Hyttinen kertoo, että idea Rauno Lehtisen tuotantoon keskittyvästä levystä tuli tuottajalta eli Turun tähtituotannon Ari Hakuliselta. Hyttiselle levyn teko oli mieluisa kokemus.

– On ollut tosi mukava temmeltää Raunon sävelten joukossa. Hänhän on loistava säveltäjä.

Hyttinen huomauttaa, että moni säveltäjä tekee samaa kappaletta yhä uudestaan. Lehtinen ei ole sellainen säveltäjä.

– Hänellä oli iso työkalupakki, josta ammentaa. Häneltä on hirveän monipuolisia sävellyksiä. On venäläistä kaihoa, ranskalaista keveyttä, jotain suomalaista ja jollain tavalla yleiskansainvälisiä sävyjä.

Levyllä on 14 kappaletta, ja vain yksi niistä, Muistan kesän, on sellainen, jonka Hyttinen on levyttänyt jo aiemmin.

– Olen kantaesittänyt sen laulun vuonna 1968. Aika erilainen ihminen laulaa nyt sitä samaa laulua. Sen kuulee äänestä, että jotain on tapahtunut.

Hyttinen muistelee, että hänellä oli Rauno Lehtisen (1932–2006) kanssa hyvin lämpimät välit.

– Jollain lailla me varmaan tykättiin toinen toisistamme. Se oli pohjavire meidän yhteisessä olemisessa.

Näyttelijänä vain kesäisin

Hyttistä ei tunneta pelkästään laulajana, vaan jo kahdenkymmenen vuoden ajan hän on ollut myös näyttelijä. Teatteriura alkoi Hämeenlinnassa 1990-luvun alkupuolella, ja jatkuu edelleen, mutta vain kesäisin.

– Tänä vuonna olin Kuopiossa, ja ensi kesänä teen kesäteatteria Joensuussa.

– Tykkään tehdä kesäteatteria. Ne ovat selkeitä kahden kuukauden projekteja.

Kai Hyttinen on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Hämeenlinnassa. Nykyään häntä nähdään kaupungissa vain harvoin.

– Yhteen aikaan minulla oli addiktio, että Hämeenlinnasta piti käydä ostamassa hotsi kahdella suomella. Mutta olen päässyt siitä. Nykyään pystyn ajamaan Hämeenlinnan ohi.

Hautausmaakäyntejä hän kuitenkin tekee. Hyttisen vanhempien ja sisaren haudat ovat Hämeenlinnassa.

Mennyt vaikuttaa tähän päivään

Haastattelun lopuksi keskustelu menee uudestaan siihen, kuinka antoisaa ja aivoja virkistävää opiskelu voi olla. Sehän tekisi hyvää missä elämänvaiheessa tahansa.

Hyttinen huomauttaa kuitenkin, ettei ollut sattumaa, että hänellä on opiskelun aika juuri nyt.

– Vietin ensin kymmenen vuotta Pohjois-Suomessa hyvin fyysistä elämää. En usko, että opiskeluvaihetta olisi tullut ilman sitä vaihetta. Elämähän menee niin, että tehdessään jotain ei vielä näe sitä, että miksi.

– Jossain vaiheessa sitä tajuaa, aha, ilman tätä reittiä en olisi nyt tässä, missä olen. Kaikella sillä, mikä on tapahtunut, on merkitystä tämän päivänä elämään. (HäSa)

Menot