Kanta-Häme

Ortodoksiseurakunta keskittämässä toimintaansa Erottajakadulle

Hämeenlinnan ortodoksiseurakunta on jatkanut pienen aikalisän jälkeen Erottajakadulla sijaitsevan pääpyhäkkönsä peruskorjauksen ja laajennuksen suunnittelua.

– Arkkitehdin kanssa on tehty luonnoksia, korjauksia ja muutoksia. Viimeistä sanaa ei ole vieläkään sanottu, suunnitelmien odotetaan tarkentuvan alkukevään aikana, kertoo seurakunnan neuvoston varapuheenjohtaja Mikko Junes.

Tavoitteena on, että töihin päästäisiin keväällä 2014. Tarkoitus on, että Erottajakadulle rakentuisi nykyisen kirkon yhteyteen seurakuntakeskus.

– Kirkon peruskorjauksen yhteydessä tehtäisiin kirkkoon tulevia muutoksia, mutta samaan yhteyteen tulisi seurakuntasali ja kirkkoherranvirasto. Kaikki toiminnot keskitettäisiin sinne.

Toiveena on, että kirkkoa pystyttäisiin pitämään auki muutoinkin kuin jumalanpalvelusten yhteydessä.

Vanha varuskuntakirkko olisi liian suuri

Vuonna 1962 rakennetun nykyisen pääpyhäkön remonttia suunniteltiin jo pari vuotta sitten. Suunnittelussa otettiin kuitenkin aikalisä, koska Helsingin hiippakunta halusi selvittää pitäisikö entinen ortodoksinen varuskuntakirkko sittenkin palauttaa kirkoksi.

Juneksen mukaan seurakunta selvitti mahdollisuuksia, mutta tuli jo viime kesänä siihen tulokseen, ettei kaupunginkirjastonakin pitkään toimineen rakennuksen palauttaminen kirkoksi ole järkevää.

– Silloin todettiin, että kiinteistö on meille liian suuri. Tilavuudeltaanhan se on karkeasti kolme kertaa suurempi kuin nykyinen pyhäkkö.

Ortodoksisena varuskuntakirkkona rakennus ehti toimia vain vuosina 1900-1908. 1920-luvulla kirkon kellotapulit kaadettiin ja kirkko purettiin lähes perustuksilleen. Pääkirjastona rakennus toimi vuosina 1924–1983. Tällä hetkellä rakennus toimii Tuomelan koululle osittaisena väistötilana.

Kirkossa on tehty vuosien mittaa useita muutostöitä, eikä rakennuksen palauttaminen alkuperäiseen tarkoitukseensa olisikaan helppo saati halpa ratkaisu.

Entäs jos sittenkin…

Seurakunta ei siis haikaile enää vanhan varuskuntakirkon perään?

– Monilla voi olla sellaisia ajatuksia, että rakennus olisi hienoa saada palautettua kirkoksi. Mutta meidän seurakunnan resursseihin nähden se on liian iso pala.

– Eihän kirkko siitä mihinkään karkaa, eikä sitä kukaan ole purkamassa. Kuka tietää, jos se on tulevien vuosikymmenien ja tulevien sukupolvien kysymys. Realismia voisi olla sellainenkin vaihtoehto, jossa osa rakennuksesta olisi seurakunnan käytössä ja huomattavasti isompi osa muussa käytössä, Junes sanoo. (HäSa)

Päivän lehti

6.4.2020