Kanta-Häme

Osalla lapsista yksinäisyys ja ahdistus pahenevat lomalla, kun koulun aikuiset eivät ole huolehtimassa

Koulun oppilashuoltoryhmä on monelle lapselle turvaverkko, joka antaa arjelle raamit ja tarjoaa aikuisen näkökulman pieniin ja suuriin ongelmiin. Kesäloman alkaminen katkaisee tämän tärkeän yhteyden. Joillekin se merkitsee turvaverkon läpi putoamista ja ahdistusta.

– Näin tapahtuu joka kesä. Koulun arki on osalle lapsista ja nuorista iso toimintakykyä tukeva rakenne. Lisäksi koulu tarjoaa vanhemmille kasvatuskumppanuutta, jolla voi olla iso merkitys, sanoo lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlsson.

Karlsson on myös Mannerheimin lastensuojeluliiton puheenjohtaja. Liiton auttavaan puhelimeen ja chatiin tulee kesäloman alettua yhteydenottoja, joiden sisällöstä huomaa, että lapsilla ja nuorilla ei ole oikein ketään, kehen turvautua.

– Sama ilmiö näkyy myös kliinisessä työssä. Toki jos ennalta tiedetään jostain lapsesta, että voi tulla ongelmia, pyritään järjestämään tekemistä ja tapaamisia kesälle.

Laihian keskuskoululla on huomattu, miten suuri merkitys oppilashuoltoryhmällä on. Joka viikko kymmenenä kuukautena vuodessa kouluterveydenhoitaja Tuulia Saukko, kuraattori Virva Myllykangas, koulupsykologi Riitta Laurila, opinto-ohjaaja Outi Kenni ja erityisopettaja Sari Rintakoski kokoontuvat rehtori Paula Haurun johdolla yhteen. 

Viikoittaiset kokoukset pitävät oppilashuoltoryhmän perillä koulun kuulumisista. Jos joku tarvitsee erityishuomiota, kokoonnutaan yhdessä oppilaan ja tämän vanhempien kanssa. 

Riitta Laurila muistuttaa, etteivät psyyken ongelmat katoa, kun kesäloma alkaa. Siksi hän käy läpi asiakkaidensa kanssa hahmotelman siitä, miten kesä voisi sujua.

– Muutama haluaa kesälläkin tavata, mutta joillekin kesä voi olla tavallista helpompaa aikaa, kun koulunkäynnistä ei ole paineita. Jos olen itse lomalla, voin ohjata terveyskeskuksen päivystykseen.

Kaikilla lapsilla ei ole tuttuja aikuisia tai oman ikäisiäkään, joille voisi kertoa kuulumisistaan tai ongelmistaan. Lasten ja nuorten puhelin perustettiin vuonna 1980, ja se on suositumpi kuin koskaan. 

Yleisin syy soittamiseen on arjessa koettu yksinolo, etenkin nuorimmilla soittajilla.

MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalveluiden päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo, että läheskään kaikkiin puheluihin ei pystytä vastaamaan.

– Viime vuonna yhteydenottoja oli noin 36 000, mutta puheluita tuli moninkertainen määrä. Chatista on tullut viime vuosina entistä suositumpi. Siihen turvautuvat etenkin 12–14-vuotiaat.

Chatin kautta saa samalla tavalla yhteyden liiton vapaaehtoistyöntekijöihin kuin puhelimitsekin. Siinä vain keskustellaan tietokoneen pikaviestiohjelman avulla. Viime vuonna keskusteluita käytiin chatin kautta yhteensä 1 422.

– Puhelut ovat yleensä paljon lyhyempiä kuin chat-ketjut, jotka voivat kestää useita tunteja. Usein asia, joka puheluna käytäisiin läpi viidessä minuutissa, vie chatissa puoli tuntia. Aluksi keskustelu on hidasta luottamuksen rakentamista, ja monesti vasta tunnin jälkeen päästään asiaan, Pajamäki kuvailee.

Chat on kasvattanut suosiotaan koko sen ajan kuin se on ollut tarjolla eli vuodesta 2010. Keskustelumuodon etuna on yksityisyys.

– Siinä ei tarvitse paljastaa edes omaa ääntään kirjoitellessaan vapaaehtoistyöntekijän kanssa nimettömänä.

Puheluiden määrä kimposi pilviin vuosituhannen taitteessa. 

Silloin lasten ja nuorten puhelimeen soittamisesta tuli maksutonta ja matkapuhelimet yleistyivät myös nuorilla. Enää ei tarvinnut miettiä, näkevätkö vanhemmat puhelinlaskusta, minne on soittanut.

– Puheluita tulee paljon myös 9–11-vuotiailta koululaisilta. Noin puolet puheluista on varsinaisia keskusteluja, mutta mukana on myös testauspuheluita ja sitten niitä, että toisessa päässä ollaan ihan hiljaa, Tatjana Pajamäki kertoo.

Mannerheimin lastensuojeluliitolla oli viime vuonna 282 aktiivista vapaaehtoista, jotka ottivat vastaan puheluita, nettikirjeitä ja chat-viestejä ammattilaisten ohjaamissa ryhmissä. Vapaaehtoiset koulutetaan tehtäväänsä, ja heitä neuvotaan pitämään omasta nimettömyydestään kiinni.

– Omalle perheelle voi sanoa, että tekee vapaaehtoistoimintaa, mutta emme suosittele asian levittelemistä. On aina vaara, että esimerkiksi samassa naapurustossa asuva lapsi kuulee tehtävästä eikä sitten uskallakaan soittaa, koska pelkää, että siellä onkin joku, joka tunnistaa hänet.

Yhteydenotot voivat käsitellä vaikeita ja ahdistavia asioita, ja osa lapsista voi myös tahallaan koetella päivystäjien pinnaa. 

– Kaikille tämänkaltainen päivystystyö ei sovi, kun yhteydenottoja on niin monenlaisia. Jotkut saattaisivat kokea turhattavana jutustella lasten kanssa niitä näitä, toisille rankkojen aiheiden käsitteleminen käy eniten voimille. Meille kaikki yhteydenotot ovat kuitenkin yhtä tärkeitä ja lapsella on oikeus ottaa yhteyttä omalla tavallaan. Meillä on ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä iät ja ajat ja sitten on heitä, jotka ovat voineet tehdä sitä lyhyen aikaa.