Kanta-Häme

Ostopaikalla on väliä

Hyväntekeväisyysjoulukortin ostopaikka ratkaisee, kuinka paljon kortin hinnasta noruu järjestölle.

Suurimman siivun järjestö saa silloin, kun kortti ostetaan esimerkiksi omasta verkkokaupasta tai toimistosta.

Varainhankinnasta vastaavat järjestöjen edustajat eivät lähde sopimuksiinsa vedoten erittelemään, millainen osuus kortin tuotosta ohjautuu, jos kortti myydään muiden jakelukanavien kautta. Tällöin myyntipaikat, esimerkiksi päivittäistavarakaupat ja kirjakaupat ottavat myynnistä omat provisionsa.

Suomen Punaisen Ristin varainhankintapäällikkö Tuula Colliander tosin painottaa kirjakauppojen ja muiden liikkeiden olevan korttimyynnin kannalta elintärkeitä.

– Provisio on pienempi kuin omien nettisivujen kautta myydyillä korteilla, mutta volyymi vastaavasti on huomattavasti isompi. Meidän ei olisi mahdollista myydä oman verkkokaupan kautta sellaista määrää kortteja kuin mitä liikkeissä myydään, Colliander sanoo.

Jos SPR:n verkkokaupasta ostetun joulukortin hinta on 1,70 euroa, ohjautuu siitä suurin siivu eli noin 80 senttiä järjestölle. Hyväntekeväisyyspostikorteissa postimaksu on maksettu, joten Itellalle ohjautuu postikuluja varten 75 senttiä. Loppusummalla katetaan paino- ja tuotantokustannukset.

Laki hautasi perinteisen kampanjan

Osalle järjestöistä joulukortit ovat merkittävä varainhankintamuoto. Esimerkiksi Unicefille joulukorttimyynti on ollut eräänlainen varainhankinnan selkäranka. Järjestö on koonnut joulukorttimyynnillä vuosittain noin 200 000 euron potin.

Invalidiliiton joulukortteja myydään vuosittain noin 100 000 kappaletta. Keräyspäällikkö Petri Äikiön mukaan kortit tuottavat koko vuoden varainhankinnasta noin kymmenen prosenttia.

Perinteisten joulukorttien rinnalla Invalidiliitto myy verkkokaupassaan myös sähköisiä e-kortteja. Toista vuotta myynnissä olevien e-korttien menekki on vielä varsin pientä, Äikiön mukaan myynti liikkuu muutamien kymmenien kappaleiden tienoilla.

Takavuosina joulukortit tuottivat Invalidiliitolle nykyistä huomattavasti suuremman summan. Silloin järjestö lähetti aina joulun alla talouksiin kirjeen, joka sisälsi neljä joulukorttia sekä tilisiirtolomakkeen. Halutessaan kirjeen saaja saattoi tehdä järjestön tilille lahjoituksen.

– Se oli hyvä ja tuottoisa keräysmuoto. Tuotto oli noin puolet kokonaisvarainhankinnasta. Muutama vuosi sitten lainsäädäntö muuttui siten, että keräystä varten ei enää saa antaa vastiketta. Neljää korttia ei saa enää antaa, raja menee yhdessä, Äikiö selventää.

Järjestöjen osuus kasvanut Paletilla

Hämeenlinnassa postikortteja painavan Paletin valikoimissa hyväntekeväisyysjoulukorttien osuus on viime vuosina tasaisesti kasvanut. Toimitusjohtaja Ville Laakso arvioi, että Paletin kautta maailmalle lähtevistä joulukorteista peräti 40 prosentin taustalla on jo jokin järjestö.

Hyväntekeväisyysjoulukortteja Paletti valmistaa Laakson arvion mukaan vuosittain noin 3,5–4 miljoonaa kappaletta.

Paletti on viime vuosina solminut yhteistyösopimuksia uusien järjestöjen kanssa. Yrityksen nettisivuilla yhteistyökumppaneiksi on mainittu mm. SPR, Unicef, Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Suomen Sydänliitto.

Laakson mukaan omistussuhteet vaikuttavat kasvuun. Paletti on perheyritys, kun taas kilpailijan eli Karton omistaa keskustaomistuksessa oleva Minela säätiö.

Karton painamista joulukorteista noin 15 prosenttia on luonteeltaan hyväntekeväisyysjoulukortteja.

– Isossa kuvassa hyväntekeväisyyskorttien osuus on varmasti kasvanut, mutta meillä edelleen valtaosa korteista on kuitenkin niitä, joissa ei hyväntekeväisyysjärjestöä ole taustalla, kertoo toimitusjohtaja Pekka Ojala.

Karto tekee yhteistyötä useiden järjestöjen kanssa, merkittävimmät kumppanit joulukorteissa ovat Suomen Syöpäpotilaat ry, Sylva ry, Suomen Mielenterveysseura ja Plan. (HäSa)