Kanta-Häme

Ötökät kunniaan kaupunkipuistoissa

Riihimäellä rakennetaan nyt lehtomaisia metsiköitä ja paahderinteitä enemmän kuin perinteisiä hoidettuja kaupunkipuistoja puineen, pensaineen ja perennoineen.

– Päiväkotien ja koulujen ympäristöjen metsiköistä syntyy helposti puistometsiä, joiden hoito on kevyempää kuin perinteisten puistojen. Samalla syntyy erinomaisia elinympäristöjä monipuoliselle hyönteis- ja lintukannalle, sanoo vuoden hämäläiseksi valittu Riihimäen kaupunginpuutarhuri Tero Westerlund.

Ideoitaan maahan vuosikymmeniä juurruttaneen Tero Westerlundin mielenkiinto on jo muutaman vuoden pyörinyt monimuotoisuudessa. Jo kymmenkunta vuotta sitten rakennettu perhospuisto on opettanut, kuinka oikeat kasvivalinnat heijastuvat suoraan hyönteisten ja perhosten elämään.

Metsiköihin jalopuita ja pajuja

Puistometsiin Westerlund hakee kotoisten lehti- ja havupuiden lomaan entistä useammin harvinaisempia aitoja suomalaisia jalopuita. Jalava, saarni, metsälehmus, tammi ja jopa erilaiset pajupuut rikastuttavat puulajistoa, mutta vain harva taimitarha kasvattaa niitä.

– Erityisen vaikeaa on saada kotimaisia metsäpensaita. Aluskasvillisuuteen sopivat taikinanmarja, herukat, paatsama ja pähkinäpensas. Herukat ja paatsama tuottavat runsaasti mettä ja houkuttelevat kevätkukkijoina hyönteisiä.

Vaikka tiheäänkin istutettuja puistometsiä on alkuvuosina perattava taimikkoa tukahduttavista ruohoista, kaikkia kaatuneita puita ei välttämättä lähdetä raivaamaan pois.

– Lahoavaa lehtipuuta pitäisi oikeastaan viedä metsiköihin, jotta mahdollisimman moni hyönteislaji pystyisi elämään siellä.

Tulokkaat eivät kelpaa Riihimäellekään

Kaikki ruohovartiset kasvit eivät Riihimäellä kelpaa puistikoihin. Takiaiset saavat törröttää aivan rauhassa läpi talvenkin, mutta jättibalsami, lupiini ja jättiputki kitketään pois.

– Moni rikkakasvina pidetty laji, kuten takiainen, on luonnon hyötykasvi. Takiaiset ruokkivat talvella tiklejä. Lupiini, jättiputki ja balsami sen sijaan leviävät tuhotonta vauhtia vieden muilta kasveilta elintilaa.

Puistometsiköt ja paahdeympäristöt kutsuvat ihmisiä luokseen. Nurmikolla kävely kielletty -tauluja ei näy. Tero Westerlund vakuuttaa, että etenkin paahdepuistikoiden käyttäjät ja tallaajat saattavat hoitaa metsikköä.

Liika rehevöityminen pysyy kurissa kuluttamalla ja paahdekasvit saavat maan pinnan rikkoutuessa uutta kasvutilaa.

Luonto lähelle ihmistä

Uuden ajattelumallin sisäänajo on täydessä vauhdissa Riihimäellä. Tero Westerlund kertoo puistotyöntekijöiden päässeen jo kouluttautumaan monimuotoisuuden ajatteluun.

– Katsomme kasvien suhdetta eläimiin, hyönteismaailmaan, linnustoon ja kalakantaan. Aina ei ajatella yksin suojelunäkökulmasta vaan halutaan yksikertaisesti lähentää luontoa ja ihmistä.

Metsäkorven uudelle asuinalueelle on jo toteutettu paahdepuisto hämeenkylmänkukkineen, kissankäpälineen, tervakukkineen ja muine paahdekasveineen.

Sammalistonsuosta lintukeskus

Paahteen jälkeen Westerlund on kääntänyt katseensa vesille. Sammalistonsuo kiehtoo puutarhuria. Kun Vapon turpeennosto suolta aikanaan loppuu, lätäköityneellä aukiolla aukeaa huikeita mahdollisuuksia.

– Suo on Kanta-Hämeen tärkeimpiä muuttolintujen levähdyspaikkoja. Siellä pesii jo moni harvinaisuus. Alue on mitä mainioin lintuharrastajien keskus.

Jos Westerlundin ajatus lähtee lentoon, suolle saattaa nousta kaupungin imagoa nostava matkailukeskus, jossa tarkkaillaan lintutorneista lintuja ja vietetään suolla aikaa luonnon parissa.

– Haaveilen ajatuksesta, että saisimme kattohaikaran houkuteltua pesimään Sammalistonsuolle ja sitä ympäröiville pelloille ja niityille. Se saattaisi olla myös luonnon oma espanjansiruetanan vihollinen, miettii Tero Westerlund viitaten ankaraan taisteluun tuholaistulokasta vastaan.

Kaupunginpuutarhurin haaveet ja toiveet ovat vuosien varrella yleensä toteutuneet, kuten pääsiäiskaupungin tapahtumat, Kastanjapuiston lampi suihkulähteineen, perhospuisto, atsaleapuistot ja tulppaanipellot. (HäSa)

Päivän lehti

6.4.2020