Kanta-Häme

Ovatko perussuomalaiset opportunisteja vai radikaaleja? Tutkija: Populistien luonne selviää vasta vallassa

Ilmassa on uhkia. Erikoistutkija Pasi Saukkonen varoittaa, että jos erilaisuuden politiikka ei onnistu, yhteiskunnan jännitteet voivat purkautua väkivaltana.
Erikoistutkija Pasi Saukkosen mukaan taustalla on laajempia kaaria, kun keskustelu arkisistakin aiheista läikkyy yli sosiaalisessa mediassa. – Monesta jopa absurdiuden rajalla olevasta asiasta tulee merkitystään isompi, kun kaikupohja on huomattavasti isommassa tyytymättömyydessä. Kuva: Janne Saukkonen
Erikoistutkija Pasi Saukkosen mukaan taustalla on laajempia kaaria, kun keskustelu arkisistakin aiheista läikkyy yli sosiaalisessa mediassa. – Monesta jopa absurdiuden rajalla olevasta asiasta tulee merkitystään isompi, kun kaikupohja on huomattavasti isommassa tyytymättömyydessä. Kuva: Janne Saukkonen

Politiikan tärkein tehtävä ei välttämättä olekaan yhteisten asioiden hoito vaan erilaisuuden organisointi. Näin linjaa erikoistutkija Pasi Saukkonen artikkelissaan kirjassa Me ja Ne – Välineitä vastakkainasettelujen aikaan.

Maahanmuutto on laajentanut etnistä ja kulttuurista monimuotoisuutta myös Suomessa, mutta erimielisyyttä ovat nostaneet myös aiheet, jotka eivät suoranaisesti kytkeydy kielellisiin tai uskonnollisiin yhteisöihin. Mielipiderailoja ihmisten välille ovat repineet muun muassa lihansyönnin, maidonjuonnin, koulujen kevätjuhlan Suvivirren sekä kirkossa järjestettyjen koulun joulujuhlien kaltaiset asiat.

– 1980-luvun puolivälissä Suomessa vallitsi vahva konsensus, suurista kysymyksistä oltiin tavattoman yksimielisiä. Nyt siitä on kulunut 30–35 vuotta, ja polarisaatioherkkyys arkisista asioista, joita ihmiset pystyvät käsitteellisesti ymmärtämään, on kasvanut todella paljon. Oma vaikutuksensa on ollut sosiaalisella medialla: kärpäsistä syntyy härkäsiä nopeammin kuin aikaisemman viestinnän maailmassa, Saukkonen arvioi.

Muutosvauhti on kiihtynyt

Toinen peruste löytyy siitä, että suomalainenkin yhteiskunta on monien muiden maiden tavoin kehittynyt tavalla, joka on tuonut tyytymättömyyttä.

Merkittävää epävarmuutta lietsoo työelämän ja -markkinoiden murros, kun tulevaisuus on sumun peitossa.

– Kun kukaan ei tiedä mitä tapahtuu ja millä aikavälillä, yhteiskunnissa on tavattomasti epävarmuutta.

Tähän tunteeseen kytkeytyy osaltaan muutosvauhti sekä kyky sopeutua siihen yksilön ja yhteiskunnan tasolla.

– Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen elämä ei varmaan koskaan ole ollut paikallaan, mutta tieteellis-teknologisen kehityksen johdosta vauhti on kiihtynyt. Informaatioteknologia on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana nopeammin kuin sitä edeltävän sadan vuoden aikana, Saukkonen sanoo.

– Kyvyssämme sopeutua ei ole tapahtunut samanlaista kvanttihyppäystä. Ei ole ihme, jos ihmisiä vähän pyörryttää.

Ristiriitoja on aina

Saukkonen muistuttaa, että konsensus-Suomen takaa löytyy jakaantunut maa. Valtakunnassa oli iso äärivasemmisto heti sodan jälkeen. Sen pääsuunta tosin maltillistui selvästi 70-luvulla.

1990-lukua on pidetty vähemmistön oikeuksien paranemisen kultakautena. Silloin jopa tuntui, että myönteisenä pidetty kehitys vain jatkuu, mutta tuulen suunta on muuttunut.

– Asiat näyttäytyvät nyt niin dramaattisena osin siksi, että niin lähellä on aikakausi, jolloin kaikki ongelmat koettiin ratkaistuiksi. Se on omalla tavallaan illuusio. Ristiriidat kuuluvat yhteiskunnalliseen elämään, Saukkonen sanoo.

– Sen sijaan, että kukin kaivautuu omaan poteroonsa ja kerää sinne vain samalla mielellä ajattelua ja vahvistaa itseään eristäytymällä, pitäisi olla kaiken yli menevä koossa pitävä ajatus ja periaate, joka tuo ihmisiä yhteen. Sodanjälkeisen Suomen tietynlaisen – juhlallisesti puhuttuna – kansallisen eheytymisen tuote oli, että osattiin puhua asioista, joista oltiin eri mieltä.

Erilaisuuden kohtaamista hankaloittaa, että ihmiset tuppaavat hakeutumaan herkästi samanlaisten tai samanmielisten seuraan. Näin on ollut ennenkin, mutta sosiaalisen median läpilyönti ja sen parissa vietetty kasvanut aika luo samanmielisiä yhteisöjä nopeammin ja tehokkaammin.

– Jos ennen katsottiin televisiota, joka tuotti monipuolista ohjelmaa, nyt iso määrä mediavälineistä on sellaisia, josta ihminen voi saada vahvistustsunamin jo valmiiksi oleville käsityksilleen. On tahoja, jotka pyrkivät sitä vielä tietoisesti ruokkimaan. Jotkut poliittiset toimijat ovat tässä parempia ja aktiivisempia kuin toiset.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jussi Halla-ahon johtaman perussuomalaisten lopullinen suunta on vielä näkemättä, arvioi tutkija. Kuva: Lassi Puhtimäki
Jussi Halla-ahon johtaman perussuomalaisten lopullinen suunta on vielä näkemättä, arvioi tutkija. Kuva: Lassi Puhtimäki

Populistien luonne selviää vasta vallankahvassa

Kansallismielinen ajattelutapa on nostanut päätään. Suomessa se liitetään perussuomalaisiin, joka on noussut gallupeissa suosituimmaksi puolueeksi.

Pasi Saukkonen on seurannut osin hämmentyneenä arvokeskustelua, joka on kummunnut eri puolilla Eurooppaa muun muassa maahanmuuton myötä.

– Kun puhutaan esimerkiksi eurooppalaisten ja länsimaisten arvojen sekä joissakin tapauksissa kristinuskon puolustamisesta, tekisi mieli kysyä, mitä eurooppalaisuus ja länsimaiset arvot ovat. Syy on usein huomattavasti primitiivisempi. Se on ikään kuin reviirin puolustus, jota siinä tosiasiallisesti tehdään, Saukkonen arvioi.

Miten poliittinen järjestelmä pärjää tässä mukana?

– Ovat populistit sitten oikeistolaisia tai vasemmistolaisia, he ovat aina kahdenlaisia: joko opportunisteja tai radikaaleja. Totuus paljastuu vasta sitten, kun heillä on todella valtaa ja he joutuvat kantamaan vastuuta, hän sanoo.

Molemmista on löydettävissä esimerkkejä Euroopasta. Osa populistipuoleista on hallitukseen noustessaan mukautunut hyvin nopeasti maan poliittiseen järjestelmään, eivätkä ole lähteneet ajamaan radikaaleja muutoksia. Toisenlaisia esimerkkejä ovat Viktor Orbán Unkarissa tai Lech Kaczyński Puolassa, jotka ovat aidosti myllänneet maansa yhteiskuntia ja poliittisia järjestelmiä.

”Euroopan paras track record”

Jos ajatellaan perussuomalaisten suosiota Suomessa ja tulevaisuutta maan politiikassa, mahdolliset vastaukset ovat Saukkosen mukaan vasta edessä.

– Tässä mielessä kysymys on, mihin suuntaan Jussi Halla-aho ja kumppanit puoluetta oikeasti ovat viemässä. Olisin vielä aika epäileväinen sen suhteen, mitä he oikeasti ovat. Hän on sanonut, että heitä kiinnostaa lähteä vain hallitukseen, joka voi aidosti edistää heidän äänestäjäkunnalleen tärkeitä asioita. Vaaliohjelma oli hyvin radikaali, mutta heti vaalien jälkeen Halla-aho esittäytyi hyvin sovittelevasti, Saukkonen sanoo.

– Paradoksi on, että vastaus kysymykseen populistien todellisesta luonteesta saadaan vasta jälkikäteen. Jos on veikattu väärin, hinta voi olla aika kova.

Saukkonen arvioi, että mitä tulee poliittisen järjestelmän kykyyn sisällyttää erilaiset näkemykset lailliseen ja legitiimiin toimintaan, Suomella on siinä ”varmaan Euroopan paras track record”. Hän viittaa sisällissodan 1918 jälkeiseen aikaan. Suomi pysyi ensimmäisen maailmansodan aikana itsenäistyneistä maista ainoana demokratiana.

– Tässä katsannossa on syy olla lähtökohtaisesti luottavainen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Historia tuntee myös tavattoman paljon hyvin nopeasti eskaloituneita tilanteita, joissa yhtäkkiä ihmiset toimivatkin ihan eri tavalla kuin olisi ajateltu. Meidän oma sisällissotamme on yksi esimerkki. Vaikka pitää olla luottavainen, ei voi olla sokealla tavalla luottavainen.

Kun politiikka loppuu, väkivalta alkaa

Eurooppalaisissa yhteiskunnissa on suuri määrä isoja jännitteitä, joiden purkautuminen voi johtaa tuhoisiin lopputuloksiin. Hän muistuttaa, että siinä kohtaa, kun erilaisuuden organisoinnissa politiikka loppuu, alkaa väkivalta.

– Olen aidosti huolestunut. Vaikka tällä hetkellä tuntuu, että eletään suhteellisen rauhallisesti, niin jos tällä polulla jatketaan, lähestytään kohtaa, jossa tapahtuu jotain vakavaa ja peruuttamatonta.

Hän nostaa esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtuneen yhteiskunnallisen jaon, jossa jo erilaisia medioita seuraamalla näkee, että niiden yleisöt elävät ihan eri maailmoissa. Kun asiat kehystetään aivan eri tavalla, vuoropuhelun aikaansaaminen on vaikeaa.

– Jossakin kohtaa on pakko tapahtua käänne parempaan tai jotain voi ikävää tapahtua jopa Suomen kaltaisissa aika tylsissä yhteiskunnissa. HäSa

Lue lisää:

Kolmen vuoden päästä perussuomalaiset voi olla johtava hallituspuolue ja Jussi Halla-aho pääministeri – kävimme Suomen perussuomalaisimmassa kunnassa

Sosiaalinen media ja ajautuminen kupliin pelottavat teatterin ja elokuvan tekijöitä

Some-keskustelu ei ole keskustelua nähnytkään: Pahimmillaan se on vain itsepintaista asian vierestä jänkkäämistä

Kirja sovittelun keinoista

Pasi Saukkonen (VTT, dosentti) on politiikan tutkija, joka on työskentelee erikoistutkijana Helsingin kaupungin kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä. Hän oli kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen johtajana vuosina 2014–2015 ja erikoistutkijana vuosina 2006–2014.

Saukkonen on yksi 13 kirjoittajasta teoksessa Me ja Ne – Välineitä vastakkainasettelujen aikaan.

Kirja on tekijöiden mukaan ”tarkoitettu poliitikoille, virkamiehille, opettajille, poliiseille ja päätoimittajille, mutta myös jokaiselle internetin keskusteluja seuraaville. Kirja esittelee polarisaation ja konfliktien tutkimusta sekä käytännön esimerkkejä, joiden avulla tietoa voi soveltaa tämän hetken suomalaisen yhteiskunnan ongelmien ratkomiseen”.

Kirjan esittelyssä kerrotaan, että Suomi tunnetaan kansainvälisen rauhanvälityksen asiantuntijana, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt suomalaisten osaaminen sisäisen turvallisuuden edistämisessä konfliktinratkaisun ja sovittelun keinoin. Kirjassa sovittelun ammattilaiset ja tutkijat kertovat eri näkökulmista, miten yhteiskuntaan vääjäämättä kuuluvien konfliktien kanssa voidaan toimia rakentavasti.

Päivän lehti

25.9.2020

Fingerpori

comic