Kanta-Häme

Ozzy Osbourne feat. takahuoneen pojat ja muita mainioita muistoja C-kasetista

Joskus käy niin, että tekniikan kömpelyys tuottaakin kokonaan uusia kulttuurisia tulkintoja. Näin voi sanoa käyneen esimerkiksi silloin, kun itse kasetille nauhoitettuun kappaleeseen tulee lisä-ääniä nauhoitushetkestä.

Kysyimme lukijoilta, millaisia muistoja heillä on äänen tallentamisesta ja kuuntelemisesta. Erityisen paljon muistoja tuntui herättäneen C-kasetti ja kasettinauhuri eli kotoisasti mankka. 

C-kasetti yleistyi Suomessakin 1960-luvun lopulla, kun kasettinauhureita ostettiin tavallisiin kotitalouksiin. Kasetissa muovisen kotelon sisällä on kaksi kelaa, joiden välillä magneettinauha liikkuu. Nauhalle voi tallentaa ääntä, ja sen ansiosta musiikki levisi ihmiseltä toiselle edullisesti.

Edistyneissä mankoissa oli kaksi kasettipesää, jolloin kasetilta saattoi kopioida suoraan toiselle. Alkeellisempi tapa oli panna toinen mankka soittamaan haluttua ääntä ja toinen ihan sen viereen nauhoittamaan.

Eräs lukija muistelee näin: ”Mummovainaalle nauhotettiin mankka mankkaa vasten jonkun saarnaajan mekastusta. Volumet oli pakko pitää kovalla että riittävästi älämölöä tallentuisi myös tyhjälle kasetille. Ei mikään kaunein lapsuusmuisto 🙂 Nauhoittaessa piti olla todella tarkkana ja hipihiljaa. Jos joku sattui juuri tulemaan huoneeseen, huolella valmisteltu nauhoitus meni pilalle.”

”Englanninkielistä musiikkikanavaa MTV:tä katsellessa nauhoitin usein suosikkibiisejä c-kasetille painamalla mankan kiinni tv:n ruutuun. Ja hiljaa piti olla, jottei oma puhe sotkenut tärkeää nauhoitusta. Pikkusisko teki usein kiusaa huutamalla jotain juuri kesken nauhoituksen. Tämä tapahtui teini-iässä 90-luvun alussa Vaasassa. :)”
 

”Koska videonauhuria ei ollut ja itseäni kiinnostivat myös elokuvat, niin äänitin varsinkin joulun alusaikoina elokuvien mainostrailereita Maikkarin tauoilla kasetille ilman piuhoja yms. Tunnelmaa saattoi välillä latistaa äidin toruva karjaisu keittiöstä että ”Jari, mitä nää taas möykkäät?” vaan olihan se aikansa talletusta. ”
 

Toisaalta ylimääräisiin ääniin myös tottuu. Moni kertoi kuunnelleensa epäonnistunutta nauhoitusta niin monta kertaa, että häiriötekijät ja keskeytykset lopulta tulivat osaksi sitä. Esimerkiksi näin:

”Nauhoitin ns. asevelitalon yläkerrassa sen aikaisesta Lista ohjelmasta suosikkikappaleitani, niin veljeni ryntäsi sisään pelotellakseen minua. Kasettia ja varsinkin kyseisen kappaleen alkaessa muistui heti mieleen, että kohta kuuluu raju oven auki rihtaisu ja kovaääninen ”pöö” huuto. Nykyäänkin kuullessani Rauli Badding Somerjoen laulavan ”Paratiisi” muistuu kyseinen tapahtuma mieleen.”
 

Tässä taas astetta diabolisempi esimerkki siitä, kun tekniikka lisää nauhalle omiaan, ja esiintyjiä tuleekin yllättäen lisää:
”Kuunneltiin Ozzy Osbournen Speak of the Devil kasettia kaverin monomankalla. Sitten kun laitoin saman kasetin stereo soittimeen niin toiselta kanavalta kuului mun ja kaverin höpinöitä ja toiselta se mitä oli jäljellä musiikista.”
 

Äänen tallentaminen onnistui ensimmäisen kerran fonografilla 1800-luvun lopulla. Sen jälkeen mekaanisista keinoista on siirrytty ensin sähköisiin ja sitten täysin digitaalisiin. 

Vaikka vanha tekniikka ei ehkä ole kaikkein kätevin ja äänenlaadultaan paras, se herättää monessa muistoja vanhoista hyvistä ajoista.

”Meillä oli vanha Taunus ja siinä oli sen ajan huippuvehje. 8-raita nauhasoitin. Sillä kuunneltiin CCR:t ja surfingmusiikit. Ja tyttöjä riitti takapenkille ja välillä syliinkin. Oi niitä aikoja.”
 

”Tehtiin omia kauhukuunnelmia äänitehosteineen. Radiomainoksia. Urheiluselostuksia. Ym.”
 

”Tuossa -70 luvun alussa sain joululahjaksi radiokasettisoittimen, jolla pystyi nauhoittamaan musaa radiosta. Tosin siihen aikaan YLE kanavilla ei rock musiikkia kuultu juurikaan”! Radio Luxembgurista jotain poppibiisejä nauhoitettiin, ja ”kovan päivän ilta” -ohjelmasta. Tosin se piti tehdä salaa, koska oli jo lasten nukkumaaanmenoaika ylittynyt. Myöhemmin tuli Rockradio”, mutta silloin oltiin koulussa.”
 

”Firman pikkujouluihin tein ja miksasin tanssimusaa valmiiksi c-kasetille eli sen kun löi kasetin mankkaan, saattoi itsekin nauttia illan antimista. Ja minidisc-tallentimia on edelleenkin 3 kpl: kaksi pöytämallia ja yksi kannettava. Älppäreitä (lähinnä discojytää) on edelleen yksi kirjahyllyn hylly täynnä: alan uudestaan retrodiscohileeksi kun pääsen eläkkeelle muutaman vuoden päästä! Naapuritkin pääsevät nauttimaan Gloria Gaynorista, Sheena Eastonista, Whitney Houstonista, Donna Summerista, Gibson Brotherseista, Billy Joelista, Village Peoplesta, Bee Geesistä, Sister Sledgestä jne.”
 

Kun ihminen kohtaa teknologian, hän saattaisi toisinaan tarvita hieman opastusta sen käyttöön. Inhimilliset tekijät voivat tulla väliin ja häiritä kuunteluelämystä.

”Tilasin aikoinaan F:n musiikkikerhosta maksisinglen ”Maksamme velkaa”. Levylautasella kiekko kuullosti aivan siltä kuin levyllä esiintyneet artistit kantakapakoissaan. Myöhemmin minulle selvitettiin, että levysoittimen oletusasetus oli tehty LP-levylle, maksisingleä kuunnellessa piti säätää kierrosnopeutta.”
 

”Kaverilta lainatun levyn äänitys c-kasetille ei mennyt ihan putkeen. Viimeiset biisit oli menossa kun väsy yllätti ja lähdin nukkumaan. Tiesin että levy ja kasetti pysähtyy automaattisesti lopussa mutta enpä arvannut että kissakin on asiasta kiinnostunut. Pyörivä levy oli ilmeisesti herättänyt kissan kiinnostuksen ja tämä oli mennyt räpläämään levyä ja äänivartta. Aamulla levylautasella oli naarmuinen levy ja soittimesta neula rikki.”
 

Kiitos kaikille muistojaan jakaneille ja hyviä tulevia kuunteluhetkiä!

Lue lisää menneisyyden äänitteistä sunnuntain Hämeen Sanomista!