Kanta-Häme

Päätäntävallan pitää pysyä metsästäjillä

Saksanseisoja Lula on vahdissa hämeenlinnalaisen Juha Mäen pihapiirissä. Metsästyskoira on syy siihen, miksi metsänhoitaja Mäki alun perin lähti mukaan metsästysseuran toimintaan. Punaisen omakotitalon pihaa ympäröi metsä, jonka maastossa Mäki itsekin toisinaan metsästää

Elokuussa hän aloittaa Etelä-Hämeen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajana.

Suomen riistakeskuksen alaisuuteen kuuluvat riistaneuvostot perustettiin vuonna 2011, eli samaan aikaan kuin riistakeskuskin. Riistaneuvostojen ensimmäinen kolmivuotinen kausi päättyy nyt.

Mäki kertoo, että ennen toimineet riistanhoitopiirit olivat huomattavasti itsenäisempiä. Uusi malli ei varsinaisesti ole Mäen mielestä lisännyt paikallishallintoa.

– Vanhan hallinnon aikana oli enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa alueen asioihin, nyt se on enemmän keskusjohtoisempaa ja ammattimaisempaa. Asioiden uudistamiseen ilmapiiri on nyt ehkä avoimempi, hän arvioi.

Luonto kestää hirvet,

liikenne ei

Riistaneuvoston tärkein tehtävä on hirvikannan säätely.

– Liikenneturvallisuus, hirvien ja peurojen metsävahingot sekä se, paljonko hirviä ja peuroja yleensä on, täytyy pitää tasapainossa.

Mäen mukaan kolarien välttäminen on tärkeintä. Ihmisille ei saa tapahtua onnettomuuksia liian suuren hirvikannan takia. 2010-luvun ajan hirvikolarien määrä on kuitenkin ollut melko alhainen.

Etelä-Hämeen metsät kestäisivät Mäen mukaan nykyistä enemmänkin hirviä.

– Luonto täällä kestää niitä huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Pohjois-Suomessa, jossa ekosysteemien uusiutuminen on paljon hitaampaa.

Ilveksiä hiipii

pihapiireihin

Etelä-Hämeen luonto on nyt monipuolisempaa kuin kenties koskaan ennen. Lauhat talvet ovat lisänneet esimerkiksi teerien ja metsojen määrää. Se tuo metsästysseuroille uutta pohdittavaa.

– Kuluneiden viiden vuoden aikana ilves on lisääntynyt todella paljon. Sen metsästäminen on hyvin säädeltyä, mutta pitää huolehtia siitä, että muutkin lajit säilyvät. Ilves on kuitenkin suurpeto.

Mäki kertoo viime talvina löytäneensä ilveksen jälkiä jopa päivittäin lähimetsistä. Kaatolupia alueella ei myönnetä paljon. Viimeisen kymmenen vuoden keskiarvo on 10-20 lupaa vuodessa, mutta Mäen mukaan nyt täytyisi saada harpata asteikolla selvästi ylöspäin.

Valkohäntäpeuralla ja kauriilla taas ei mene yhtä hyvin. Niiden kannat ovat hieman heikentyneet.

Hirvi juoksee hetkessä

metsästysalueen poikki

Riistaneuvoston puheenjohtajana Mäki kokee tärkeimmiksi tehtävikseen pitää Etelä-Hämeen puolta uusissa mullistuksissa. Tällä hetkellä ollaan luomassa uusia laajoja hirvitalousalueita, joissa Etelä-Häme tulee osaksi suurempaa aluetta, joka alkaa Kehä 3:lta ja jatkuu Keski-Suomeen asti.

Näille alueille on tarkoitus laatia tavoitteet siitä, paljonko hirviä ja peuroja voi olla. Yhteistyö naapurialueiden kanssa tulee lisääntymään, ja Mäki kokee sen vain hyvänä asiana.

– Meidän metsästysalueemme on 2000 hehtaaria, hirvi kävelee sen läpi puolessa päivässä.

Samat hirvet siis liikkuvat eri piirien alueilla.

– On hyvin tärkeää, että päätösvalta pysyy metsästäjillä eikä viranomaisilla. Ei ole kenenkään etu, jos lupapäätökset tekee virkamies Helsingissä.

Naiset seurojen

pelastajiksi

Metsästysseurojen toiminta on aina ollut suurelta osin talkootoimintaan. Uhkana on kuitenkin ollut jo pitkään pula nuorista harrastajista.

Yhtenä pelastajana saattavat olla naiset. Joka vuosi suhteessa yhä useampi nainen hakee metsästysseuran jäseneksi.

Erityisesti koiraharrastuksesta tulee uusia jäseniä. Mäen tapaan monet muut metsästyskoirien, lintukoirien ja ajokorien kanssa harrastavat tarvitsevat metsästyskortin ja liittyvät sitä kautta seuroihin.

– On myytti, että metsästysseuran jäseneksi ei pääse. Enemmänkin on pulaa hyvistä nuorista hakijoista. Metsästysuransa alussa oleva alle 35-vuotias olisi enemmänkin kuin kaivattu jäsen moneen seuraan, pohtii Mäki.

Mäki kehuu metsästysharrastuksen antavan monia oppeja. Metsästäjä ei eksy, tunnistaa eläimet ja kasvit ja parantaa jatkuvasti ampumataitoaan. (HäSa)