Kanta-Häme

Pahojen poikien pyhäinjäännöksiä

Yleisömäärillä ja konserttien tuotoilla mitattuna suurimmaksi tällä hetkellä maailmaa kiertäväksi rock-yhtyeeksi julistetun Guns N’ Rosesin historiaan pääsee tutustumaan keräilijän ja fanin näkökulmasta kauppakeskus Linnaan avautuvassa näyttelyssä.

Kesäkuun lopussa avautuva Guns on the Rocks -näyttely esittelee tuhatkunta julkaisua, t-paitaa, lippua, pinssiä, pääsylippua ja muuta fanituotetta. Esillä on siis häkellyttävä määrä tallenteita ja esineistöä, joka kytkeytyy GNR:n ja sen keskeisten jäsenten tekemisiin. Suuressa osassa näyttelyssä on myös Hanoi Rocks.

Näyttely perustuu Kari Rantalan yksityiskokoelmaan.

– Olen Hanoi Rocks -fani jo 1980-luvun alusta. Olin tuolloin herkässä teini-iässä ja bändi teki sellaisen vaikutuksen, etten ole oikein vieläkään päässyt irti, Rantala kertoo.

Rantalalle Hanoi Rocks on se ensimmäinen ja suurin bändi.

– Se, mikä näitä kahta bändiä yhdistää, on kaikille faneille selvää ja dokumentoitu moneen kertaan. Hanoi Rocks oli suuri vaikuttaja Gunnareille, Mötley Crüelle ja monelle muulle 80-luvun lopun losangelelilaiselle bändille.

Gunnareista kasvoi aikakautensa maailman suurin yhtye, mutta bändin jäsenet ovat vuosien varrella monessa yhteydessä nostaneet esiin Hanoin merkityksen oman uransa vaikuttajana.

Konkreettinen todiste stadionbändin Hanoi-fanituksesta on näyttelyssä oleva neljän levyn Hanoi-kokoelma, jota ei olisi julkaistu ilman Guns N’ Rosesin vaikutusvaltaa.

– Albumit julkaistiin gunnareiden jätkien vaatimuksesta globaalisti Geffenin alaisella Uzi Suicide-levymerkillä. GNR:n viesti faneilleen oli, että tsekatkaapa tämä suomalainen kulttibändi, Rantala kertoo.

Näyttelyn mielenkiintoisinta Hanoi-esineistöä ovat puolalaiset, epäviralliset bootleg-äänitteet. Postikortille ja erilaisille pehmeille muovilevyille prässätyt biisit todella soivat vinyylilevysoittimessa.

– Näitä tehtiin aikanaan aika paljon itäblokissa varmaan siksi, että rock-musiikki oli vähintään ”epävirallista” ja äänitteet prässättiin saatavilla oleville materiaaleille.

Bootlegien maailmassa vastaan voi tulla äänenlaadultaan lähes mitä tahansa.

– Sen verran olen näitä soittanut, että tiedän niiden toimivan. Bootleg-julkaisujahan on äänitetty suoraan keikoilta tai otettu äänite miksauspöydästä.

Gunnareiden tuotannosta bootlegeja ei näyttelyssä ole esillä.

– Hanoin tuotannon kohdalla tekijänoikeusrikkomus on vähän enemmän vanhentunut, Rantala naurahtaa.

Gunnari-aineistosta näyttelyn helmenä Rantala pitää GNR:n alkuperäisjäsenen Izzy Stradlinin käsinkirjoittamaa studio-ohjeistusta.

– Toiselle se näyttäytyy merkityksettömänä paperinpalasena, mutta kertoo fanille huomattavasti enemmän.

Lähes kaikkien näyttelyn esineiden, nimikirjoitusten ja dokumenttien alkuperä on tuplavarmistettu niin, että aitousasteen voi sanoa olevan poikkeuksellisen korkea.

– Nykyaika netin kauppapaikkoineen on kulta-aikaa myös väärennetyn memorabilian kaupittelijoille.

Rock-yhtyeiden imago on suuri osa bisnestä.

Kun Hanoin ja Gunnareiden kultavuosina molemmat yhtyeet olivat imagoltaan ja oikeastikin ”pahoja poikia”, on yhtyeiden nykyisten jäsenten imago elänyt vahvasti ajassa. Renttujen rock-tähtien juomatottumuksia tai erinäisten piristeiden käyttöä ei enää korosteta ja ihannoida yhtä varauksetta.

Slashilla (GNR:n soolokitaristi) oli ennen julkisissa esiintymisissä aina lasi kädessä, vaikka siellä välillä olikin jotain pommacia. Tuolloin levy-yhtiökin halusi vaalia bändin kosteaa imagoa, kun nykyään vastaavia harrastuksia yritetään piilotella. En usko, että samanlaisia staroja tullaan enää näkemään.

– Näidenkin bändien jäsenet yrittävät nykyään pysyä kunnossa tai ainakin elossa. Duff McKagan (GNR:n basisti) on nykyään streittari potkunyrkkeilijä, Rantala naurahtaa. HÄSA

Guns on the Rocks on esillä kauppakeskus Linnassa (Raatihuoneenkatu 12) 30.6.–9.7. päivittäin kello 11–18.

Päivän lehti

29.5.2020