Kanta-Häme

Päihdetyö on yhteispeliä

Jatkatko sairaanhoitajaksi vai sosionomiksi? Kai sinulla on aikomus opiskella vielä jotakin muuta?

– Kentällä kollegoilta kuultu viesti on suora: ilman pidempää tutkintoa ei ole tarpeeksi pätevä, päihdetyöntekijöiksi keväällä valmistuvat Sani Niinivaara ja Johanna Peltonen kertovat.

Koulutuskeskus Tavastiassa on voinut kouluttautua vuodessa päihdetyön ammattilaiseksi jo kahdeksan kauden ajan.

– Lähihoitaja tuntuu olevan taikasana, jos haluaa työllistyä.

Kaksikon mukaan lähihoitajan mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumisopinnot sisältävät vain seitsemän viikon mittaisen päihdetyöharjoittelun. Lähihoitajaksi valmistuu kahdessa tai kolmessa vuodessa. Ammattitutkintoon johtavassa koulutuksessa työharjoittelua on neljä kertaa enemmän.

– Siinä ehtii käydä useammassa paikassa harjoittelussa ja saada alasta laajemman kuvan. Siitä huolimatta tutkintoa ei arvosteta. Veikkaan sen johtuvan ennemmin arvostelijan tiedon kuin tutkintoon valmistuvan taidon puutteesta, Peltonen sanoo.

Hänellä on takataskussa myös lähihoitajan paperit, mutta esimerkiksi Niinivaaralla ei.

– Miksi pitäisi opiskella reilut kolme vuotta lisää? Kenttätyöntekijän kannalta se on ylikouluttautumista, kaksikko huomauttaa.

Ei pelkkiä… kalvosulkeisia

Niinivaara ja Peltonen kehuvat koulussa saamaansa opetusta.

– Opiskelumme ei ole pelkkiä kalvosulkeisia. Toki meillä on teoriaakin, mutta ison osan oppimisajastamme vietämme kentällä.

– Ryhmällämme on ammattitaitoinen opettaja, jolla on vuosien työkokemus päihdetyöstä. Teoriaopinnoissa simuloimme käytännön tilanteita erilaisten roolien kautta.

Soveltuvuus alalle arvioidaan hakemuksen ja haastattelun perusteella. Lähihoitajan koulutuksesta poiketen päihdetyön ammattitutkintoon hakeutuville ei järjestetä erikseen psykologisia testejä.

– Onko siitä sitten hyötyä alalle, osaako vääntää pupun rautalangasta? Niinivaara heittää.

Tarvetta… tekijöille

Kaksikon mukaan periaatteessa kuka tahansa voi osaltaan vaikuttaa päihdetyön onnistumiseen, on taustalla sitten vuodessa tai neljässä käyty sosiaali- ja terveysalan tutkinto.

– Jo pelkkä keskustelu asiakkaan kanssa on päihdetyötä. Monellako paperitöiden keskellä painiskelevalla sairaanhoitajalla on aikaa kohdata ihminen aidosti?

Riippuvuuden hoitamisessa tärkeintä on paitsi ongelman tunnistaminen, myös riippuvuudesta kärsivän aito motivaatio luopua aineista.

– Vaaratilanteetkin ovat valmiiksi minimoitu, koska emme ole tuomitsemassa, vaan auttamassa, Niinivaara sanoo.

Peltonen ja Niinivaara huomauttavat, että päihdetyöntekijöille on jatkossa tarvetta yhä enemmän.

– Usein riippuvuuden takana piilee jokin toinen addiktio. Myös riippuvaisten läheiset jäävät liian usein ilman apua. (HäSa)

Päivän lehti

1.6.2020