Kanta-Häme

Päivi Räsäsen mielipidekirjoitus: Suomen laissa sukupuolia on kaksi

Saako koulussa tai päiväkodissa puhutella lapsia tytöiksi ja pojiksi? Koulukentässä ovat herättäneet hämmennystä ohjeistukset, joita on tulkittu kielloksi tukea lasten kehittymistä oman biologisen sukupuolensa mukaiseen identiteettiin.

Vanhemmat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että sukupuolineutraaliin gender-ideologiaan pohjautuvia arvoja on sisällytetty opetukseen vastoin kodin omaa arvopohjaa.

 

On puhuttu oppilaan oikeudesta määritellä itse sukupuolensa ja siitä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.

Koululaisten on esimerkiksi pitänyt eläytyä sukupuoli- tai seksuaali-identiteetiltään erilaisten ihmisten asemaan ja samaistua heihin. Peruskoulun alaluokille on esitetty transsukupuolisuudesta kertovia filmejä.

Viime hallituskaudella tasa-arvoministeri Paavo Arhinmäen (vas.) toimesta laadittiin luonnosta tasa-arvolain muutoksesta.

Laki naisten ja miesten tasa-arvosta olisi muutettu koskemaan ”monia” sukupuolia. Tämän sain valtioneuvoston jäsenenä torjuttua.

 

Suomen lainsäädäntö ei tunne kolmatta sukupuolta. Sukupuolen moninaisuus on lainsäädännössä määrittelemätön käsite, jota on alettu tulkita niin, että muunsukupuolisuus tuodaan kahden biologisen sukupuolen rinnalle.

Käsitteet sukupuoli, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat kuitenkin selkeitä ja laissa kirjoitettuja ilmaisuja.

Uusissa ekaluokkalaisten tietolomakkeissa sukupuoli on pyydetty määrittelemään: poika, tyttö vai muunsukupuolinen.

Tälle kyselylle ei ole olemassa juridista perustaa.

 

Jaottelussa on sekoitettu sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Ihmisen perustietona voidaan kysyä hänen ikäänsä, mutta ei sisäistä kokemusta iästä. Moni ikäiseni ihminen kokee itsensä paljon biologista ikäänsä nuoremmaksi. Samoin ei ole tarkoituksenmukaista kysellä ihmisten sukupuoleen liittyvästä kokemuksesta.

Sukupuolia on kaksi, mutta tytöillä ja pojilla tulee olla tilaa yksilöllisyydelle ja erilaisuudelle.

Mitään ominaisuutta tai lahjakkuutta ei pitäisi leimata sukupuolen mukaan. Pojat saavat leikkiä barbeilla ja tytöt kiinnostua jalkapallosta ja kiipeilystä. Tyttöjä ja poikia tulee tukea löytämään omat vahvuutensa.

 

Gender-ideologian ytimessä on ajatus siitä, että sosiaalisilla tai kulttuurillisilla perusteilla voitaisiin määritellä oma sukupuoli joksikin toiseksi, kuin mitä se biologisesti on.

Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että murrosiän kokemukset sukupuoli-identiteetin epäselvyyksistä ovat valtaosin ohimeneviä. Lasten ja nuorten sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittymiselle on sallittava kasvurauha. Kehitystä oman sukupuolen identiteettiin ei tule vaarantaa.

Sukupuoli tai ihonväri kuten muutkin lapsen ominaisuudet tulisi nähdä luomistyön rikkautena, jota ei kyseenalaisteta tai häivytetä, vaan pikemmin opetetaan lasta iloitsemaan itsestään.

 

Sukupuolineutraali ideologia on myös vieras monen kodin ja perheen omalle arvoperustalle.

Vaikka eduskunnan enemmistö hyväksyi lain samaa sukupuolta olevien avioliitosta, monelle suomalaiselle avioliitto edelleen merkitsee naisen ja miehen välistä liittoa.

Suomessa ei yksikään kirkkokunta vihi samaa sukupuolta olevia avioliittoon. Evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous on vahvistanut, että kristillisen opetuksen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen.

Eduskunnan keskusteluissa ja mietinnöissä on korostettu sitä, että kirkkojen uskonnollisiin näkemyksiin avioliitosta ei lainsäädännöllä puututa.

 

YK:n ja Euroopan ihmisoikeussopimusten mukaan vanhemmilla on oikeus antaa vakaumuksensa mukaista kasvatusta lapsilleen. Kouluissa ja päiväkodeissa tulee turvata lasten ja vanhempien perusoikeuksiin kuuluva uskonnonvapaus.

Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus arvioida opetussuunnitelmasta poikkeavia ideologisia kouluvierailuja ja opetussisältöjä sekä lastensa osallistumista niihin.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja (kd.)
paivi.rasanen@eduskunta.fi

Riihimäki