Kanta-Häme

Pakkasessa peli on parasta

Olosuhteet jääkiekko-ottelussa Tuomelan kentällä: pakkasta noin 15 astetta, hyytävä koillistuuli, pimeä.

Kaukalossa kohtaavat korttelikiekon vuonna 2005 syntyneiden ottelussa itäisen kantakaupungin pojista perinteisesti koottu Philadelphia ja vieraaksi Parolasta saapunut Chicago.

Tuomelan kentän valot ovat surkeat. Onneksi kentällä viilettävät pojat ovat tarkkasilmäisiä. Veteraanikiekkoilijat eksyisivät pimeässä kaukalossa sokkoina toisistaan.

Mitähän hurjia Hattulasta on meille tullut? (Tunnustaudun itäpuolen asukkina Philadelphian kannattajaksi.)

– Aika moni pelaajista on mukana HPK:ssa, kertoo Chicagon ohjaaja Raimo Matinkari.

Hyvin ovat kuitenkin pärjänneet myös ne pojat, jotka eivät pelaa Kerhossa.

Sitten Matinkarilla on jo kiire avata luukkua. Kiekko on juuri pudonnut jäähän ja peli käy täysillä.

Vaihtorytmi on kiivas: 1,5–2 minuuttia.

– Luistelkaa. Päälle! Päälle!

Ottelun alku on tasaista sähinää.

Idän ihme jyrää

Philadelphia pyörittää. Rannekello näyttää 12 minuutin peliaikaa, kun itäpuolen pojat heiluttavat maaliverkkoa.

– Hyvä Jimi, huutaa Chicagon (siis vastapuolen) Raimo Matinkari.

Syöksyn lumipenkalla Philadelphian puolelle kysymään maalintekijää. Se on Jimi Säteri. Kysyn, onko hän ehkä ottelussa oikeutta jakavan tuomarin eli Teemu Säterin poika.

– Kyllä on.

Peli on reiluakin reilumpaa ja näköjään myös aitoa perheliikuntaa. Korttelikiekkoa ei olisi ilman vanhempia, jotka sarjaa pyörittävät.

Aki Korhonen luotsaa Philadelphiaa Teemu Kukon apuna. Hän toivoo, että mukaan korttelikiekkoon lähtisivät entisaikojen tapaan joukolla myös sellaiset, jotka eivät syystä tai toisesta lähde mukaan varsinaisiin juniorijoukkueisiin.

– Tämä on ihan parasta touhua. On tärkeää, että kaikki pääsevät pelaamaan.

”Se oli meidän poika!”

Noin 17 minuutin kohdalla on kiekko taas Chicagon maalissa.

– Se oli meidän poika! kuuluu huuto.

Timi Mustiala ehtii tehdä heti perään myös 3–0-maalin. Ottelu näyttää kääntyvän meille, tai siis Philadelphialle. Herää tosin epäilys, näkeekö Chicagon maalivahti mitään kentän pimeässä päädyssä.

Parolan Chicago on aina ollut vahva.

– Silloin, kun Toivosen Hannu pelasi Chicagon maalissa, tuumattiin aina ennen ottelua, saako kukaan kiekkoa hänen selkänsä taakse, muistelee Aki Korhonen.

Ensimmäinen erä jatkuu Philadelphian hallinnassa: 4–0-maalin tekee Miki Heinonen. 5–0-osumasta vastaa Atte Kukko.

Kaksieräisen ottelun lyhyellä tauolla Teemu Kukko (edellisen isä) käy Chicagon puolella kysymässä reilun kysymyksen.

– Kannattaako enää jatkaa?

Kukko puhkuu hyvää tuulta.

– Philadelphia on aina ollut hyvä. Viime vuonnakin voitimme kaikki ulkopelit. Tämä on loistavaa hommaa, jos vaan kelit suosivat. Ulkonahan liikunta on parasta.

Vahvan ja hyvän kohtaamisessa Philadelphia tekee 6–0-maalin.

Taistelkaa!

Chicagon pojat eivät anna periksi.

– Taistelkaa!

Kavennuksen 6–1:een tekee Aapo Matinkari vanhanaikaisella.

– Vielä vaan. Tehkää toinen maali.

Sieltä se tulee: 6–2-maali syntyy Mikael Lindénin mailanlavasta.

Pelissä on säpinää, kun Chicago saa vaihteen päälle. Maalivahdit taistelevat, ja syötöt napsahtelevat perille.

Chicagon 6–3-maalista vastaa jälleen Aapo Matinkari – ja vanhanaikaisella.

Parolan poikien hyvä loppukiri hyytyy Tuomelan pakkaseen. Tobias Nordlund iskee Philadelphialle 7–3 ja Max Aartela 8–3.

Vertti Kokki maalaa vielä Chicagolle 8–4, ja Timi Mustiala kuittaa Philadelphialle loppunumerot 9–4.

Kuka teki Philadelphian kuudennen maalin? Se oli todennäköisesti Tobias Nordlund. (HäSa)