Kanta-Häme

Pakolaisia koteihin? Taviskin voi auttaa

Eurooppaan vyöryy pakolaisia erityisesti Välimeren yli. Vastaanottokeskukset Suomessakin ovat täynnä ja uusia perustetaan kovalla vauhdilla. Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja  Annu Lehtinen ei täysin sulje pois mahdollisuutta, että vapaaehtoiset tavalliset suomalaiset voisivat jossakin tilanteessa majoittaa pakolaisia koteihinsa kuin Karjalan evakkoja sodan aikana. 
 
– Varmasti tätäkin asiaa voisi tutkia. Jos pakolaismäärät kasvavat ja majoitustilat kerta kaikkiaan loppuvat, niin kyllä se on yksi vaihtoehto, toteaa Lehtinen, joka luottaa kuitenkin vastuuviranomaisten tilanneharkintaan. 
 
Joissakin maissa, kuten Saksassa yksittäiset ihmiset tai ihmisryhmät voivat toimia pakolaisten kummeina. 
 
– Siellä myös yksityiset ihmiset ovat ottaneet vastuulleen pakolaisia tukien heitä taloudellisesti ja majoittaen heitä. Saksassahan pakolaisia asuu jo telttamajoituksessa. Sellaista tilannetta ei meillä ole näköpiirissä.
 
Turvapaikanhakijan maahantuloon liittyy kuitenkin paljon erilaisia viranomaisasioita, joissa tavallinen kansalainen ei kovin paljon voi auttaa. 
 
– Mutta sitten on muuta tärkeää tekemistä alkaen siitä, miten tulija saadaan kotoutumaan ja sopeutumaan uuteen ympäristöön.
 
Suomalaisten ja pakolaisten välille järjestetään esimerkiksi ystävätoimintaa. Yksi vapaaehtoisen auttamisen muoto ovat tavara- ja rahalahjoitukset. 
 
Valtio leikkaa Pakolaisavunkin tukirahoja, ja tämä todennäköisesti johtaa siihen, että järjestö joutuu vähentämään työväkeään ja supistamaan toimintaansa niin koti- kuin ulkomailla. Tilaa ilmaiselle vapaaehtoistyölle siis aukenee lisää. Tätä vapaaehtoisen auttamishalun kanavoimista pohditaan nyt myös Pakolaisavun toimistossa.
 
Valtion leikkauksista Lehtisellä on ristiriitaiset tunnelmat.
 
– Valtiolla on tiukkaa, mutta meneillään on äärimmäisen suuri globaali pakolaiskriisi, joka heijastuu myös Suomeen. Leikkaukset kehitysyhteistyöstä voivat kertoa siitä, et-temme halua olla ratkomassa kriisejä siellä, missä niitä on, tai avata ovia tänne tulijoille.
 
Pakolaisavun toiminnanjohtaja ei usko, että poliittisesti koventuneet asenteet pakolaisia kohtaan olisivat yksi yhteen koko Suomen kansan mielipiteiden kanssa.
 
– Minulla on valtava usko suomalaisten inhimillisyyteen ja humaanisuuteen. Vaikka poliitikot heijastavat osaksi ihmisten tuntoja, heillä on silti aivan erityisen iso vastuu siitä, miten pakolaisista puhutaan. Pitää voida olla kriittinen, mutta ei saa ruokkia ennakkoluuloja ja rasismia. On tärkeää huomioida pakolaisuuden vaikeat syntytilanteet. 
 
Lehtinen myöntää, että turvapaikanhakijoiden joukossa on niitäkin, jotka koettavat päästä parempiin oloihin väärin perustein. Se ei voi olla kuitenkaan ”ainoa ikkuna”, jonka läpi heitä katsotaan.
 
– On kysymys miljoonista ihmistä, jotka joutuvat pakenemaan erilaisista syistä. He ovat aivan tavallisia perheitä: lapsia, äitejä, isiä, isovanhempia.
 
Uhkakuvien maalaajat väittävät esimerkiksi, että tulijoiden takia suomalaisten verotus tulee kiristymään ja elintaso laskee. Lehtisen mukaan niin suurista rahoista ei ole kysymys.
 
– Eikä Suomi tätä yksin ratkaise. Olemme vain mukana kantamassa oman osamme. On hyvä muistaa, että myös meitä on aikoinaan autettu ja koko Eurooppaa on autettu. Mihin se kaikki on yhtäkkiä unohtunut?
 
Euroopassa suurimmat kohtuuttomuudet ovat nyt siinä, että suurin osa pakolaisista saapuu Kreikkaan ja Italiaan, jotka ovat nääntyä taakan alle. Toisaalta Saksa ja Ruotsi vastaanottavat pakolaisia selvästi enemmän kuin muut maat.
 
– Suomella on resursseja ottaa vastaan pakolaisia paljon enemmän kuin nyt. Turvapaikanhakijoiden lisäksi olemme tällaisella hetkellä laskemassa kiintiöpakolaisten vastaanottoa vuositasolla 750:een, kun määrä oli viimeiset vuodet 1 050 pakolaista vuodessa. Kiintiöpakolaisia voitaisiin ottaa vaikka parituhatta vuosittain, Lehtinen kuittaa.
 
Tuleeko pakolaistyöjohtajalle koskaan epätoivoinen olo näiden asioiden kanssa? 
 
– Ei, pikemmin on sellainen olo, että jos on tahtoa, niin myös toivoa on.
 
Lehtinen kertaa, ettei nykykriisin ratkaisu ole se, että valtioiden väliin rakennetaan muureja estämään pakolaisten tuloa. Ratkaisu ei ole sekään, että pommitetaan salakuljettajien laivoja Välimeren satamiin.
 
– Ratkaisu ei ole myöskään se, että todetaan kriisin olevan niin suuri, ettei meidän tekemisillämme ole mitään merkitystä. Juuri nyt niillä on valtava merkitys. 
 
–Tärkeintä olisi toimia kohdemaissa ennakkoon niin, ettei pakolaisuutta synnyttäviä konflikteja pääse syntymään, Lehtinen toteaa.

Päivän lehti

3.4.2020