Kanta-Häme Riihimäki

Palapelistä syntyy Suomen suurin lasitaideteos – Tekijöitä etsittiin Italian Muranoa myöten, mutta Riihimäki vei voiton

Kakslauttasen lomakeskukseen haluttiin lasiseinä, jonka tekijöitä etsittiin Italian Muranoa myöten. Lopulta taitajat löytyivät Riihimäeltä.
Valmiit lasilaatat ovat noin kolmen sentin paksuisia, ja isoimmat niistä painavat yli 10 kiloa. Kuva: Esko Tuovinen
Valmiit lasilaatat ovat noin kolmen sentin paksuisia, ja isoimmat niistä painavat yli 10 kiloa. Kuva: Esko Tuovinen

“Ooo” ja “wau” ovat ensimmäiset kommentit, joita Kari Alakoski ja Marja Hepo-aho yleensä kuulevat, kun he saattelevat vieraitaan Riihimäen vanhan lasitehtaan isoon halliin.

Sen lattialla on pariskunnan monen kuukauden työ, eli paksuista, valetuista lasinpaloista koottava seinä.

Keskeneräinen työ näyttää jättiläismäiseltä palapeliltä tai lasimosaiikilta, josta puuttuu vielä paloja. Pohjalla on metallinen kehys, johon palat on sijoitettu mallin mukaan.

– Työtä on tehty väri kerrallaan vaaleimmasta alkaen. Siitä puuttuvat vielä tummin sininen ja kaksi eri violetin sävyä, lasitaiteilija Marja Hepo-aho kertoo.

Kaikki lasiseinän elementit valmistetaan Riihimäellä.

Alakosken ja Hepo-ahon lasistudio Mafka & Alakoski valaa ja puhaltaa työn lasielementit. Seinän koossapitävät kuumavalssatusta teräksestä valmistutut kehykset on tehty laserleikkaamalla Pro Laserissa ja lasilaattojen metalliset muotit Jehitekissä.

Valmis teos pystytetään myöhemmin syksyllä Saariselällä sijaitsevaan lomakeskus Kakslauttaseen, jossa se tulee väliseinäksi taideplanetaarioon.

Tähtienvälinen seinä -nimisen lasiteoksen on suunnitellut taiteilijapariskunta Pekka ja Teija Isorättyä.

Puhaltajamestari Kari Alakoski kertoo, että Kakslauttasen omistaja Juhani Eiramo oli kuullut lasistudiosta puskaradion kautta. Hän oli etsinyt tekijöitä lasiseinälle Nuutajärven lasikylää ja Italian Muranoa myöten.

– Joku oli vinkannut hänelle meistä, ja niinpä Isorättyät ottivat yhteyttä, Alakoski kertoo.

Marja Hepo-aho kertoo, että työn teknisen toteutuksen ideointi alkoi viime vuoden puolella, ja ensimmäisiä lasilaattojen koekappaleita tehtiin alkuvuodesta.

– Varsinainen valutyö kestää kolmesta neljään kuukautta. Työssä on kymmenen eri väriä ja kirkas lasi. Lisäksi pallot puhalletaan omista, erilaisista väriseoksista, Alakoski ja Hepo-aho kertovat.

Lasilaattojen pinta on valutekniikan ansiosta elävä. Sulaa lasimassaa otetaan uunista pallura kerrallaan ja lasketaan kuumennettuun muottiin. Pallurat sulautuvat yhteen, mutta niiden muoto näkyy valmiissa laatoissa.

Lasiseinästä tulee valmiina noin 53 neliömetrin suuruinen, ja se koostuu yli tuhannesta lasinpalasta. Muotteja on yli 500, ja niistä osaa tarvitaan vain kerran, osaa muutaman kerran.

Valmiin seinän arvioidaan painavan 6 000 kiloa, josta lasin osuus on 4 000 kiloa.

Marja Hepo-aho kertoo, että vaikeinta lasiseinän teossa on valaa pitkiä ja kapeita kappaleita.

– Lasimassa jäähtyy nopeammin muotin reunoilla ja terävissä päissä kuin keskellä. Jos se pääsee jäähtymään liikaa ennen kuin koko laatta on valmis, se menee rikki, Hepo-aho selittää.

Siksi lasimassaa valutetaan aina ensin muotin keskelle ja edetään siitä reunoja kohti. Lisäksi muotissa olevaa massaa kuumennetaan koko ajan samalla kun uutta massaa lisätään.

Työtahdin määrää lasistudion uuni, johon mahtuu lasimassaa kerralla 200 kiloa.

– Massaa jää aina uunin pohjalle, eli yhdessä uunillisesta voi käyttää noin 150 kiloa. Yksi laatta voi painaa yli kymmenen kiloa, Kari Alakoski kertoo.

Muotin voi irrottaa, kun lasimassa on jäähtynyt 500-asteiseksi. Silloin laatta pysyy muodossaan, mutta on vielä pehmeä. Valutasolta palat siirretään jäähdytysuuniin, joka laskee laattojen lämpötilan yön aikana hitaasti 500 asteesta sataan.

 

Valutekniikka on Hepo-aholle ja Alakoskelle työmenetelmänä ennestään tuttu, mutta nyt tekeillä oleva seinä on aivan eri mittaluokan työ kuin aiemmat.

– Tämän kokoista lasiteosta ei ole ennen tehty Suomessa, he sanovat.

Kari Alakoski kertoo, että kun kaikki laatat on saatu valmiiksi, seinän metalliset kehykset lähetetään maalattavaksi. Kaikki lasilaatat taas numeroidaan niin, että lasiseinän kokoaminen onnistuu Saariselällä.

– Mielestäni tämä on mahtava tilaisuus esitellä lasin mahdollisuuksia tilataiteessa. Lasi sopii hyvin myös ulos, kunhan teos suunnitellaan niin, ettei se pääse kärsimään kosteudesta, Marja Hepo-aho selittää.

Hän on myös iloinen siitä, että teos saa riittävästi tilaa ja valoa ympärilleen ja että sitä voi tarkastella kummaltakin puolelta. Tällöin eläväpintaiset lasilaatat pääsevät oikeuksiinsa.

Tähtienvälinen seinä tulee sisätiloihin, mutta Kari Alakosken mukaan teoksen voisi yhtä hyvin koota ulos.

Laatat kiinnitetään kehyksiin samanlaisella massalla, jota on käytetty Kakslauttasen kuuluisissa lasi-igluissa. Massan tiedetään kestävän hyvin myös kosteutta, sillä vanhimmat iglut ovat kestäneet säiden vaihtelua jo vuosikausia. HÄSA

 

Hepo-aho & Alakoski

Riihimäellä sijaitseva lasistudio Mafka & Alakoski on perheyritys, jonka omistavat lasitaiteilija Marja Hepo-aho ja puhaltajamestari Kari Alakoski.

Heidän lisäkseen studiossa työskentelee lasiartesaani Väinö Terho, ja yrityksen Helsingin galleriassa on yksi työntekijä.

Kari Alakoski on työskennellyt Iittalan lasitehtaalla. Hän on toiminut myös lasialan opettajana koulutuskeskus Tavastian Nuutajärven lasikoulussa. Nyt hän suunnittelee ja valmistaa omia tuotteita.

Alakoski on osallistunut useita kertoja lasipuhalluksen MM-kisoihin Iittalassa. Hän voitti kilpailun vuonna 2006.

Marja Hepo-aho on opiskellut lasialaa Ruotsissa Orreforsissa, ja hän on kiinnostunut monista jo katoamassa olevista lasin työstötekniikoista, kuten kaivertamisesta.

Hepo-aho on valittu Vuoden nuoreksi kädentaitajaksi vuonna 2012.