Kanta-Häme

Paljon melua höyrystä

Mies vetää henkoset keskellä työpaikkansa käytävää. Näky on kuin suoraan menneiltä vuosikymmeniltä. Sauhuttelija puhaltaa ulos – mutta mitään ei näy. Eikä savu haise. Sormien välissä on sähkösavuke.
 
Monet paljon tupakoivat ovat parin viime vuoden aikana alkaneet vaihtaa röökit sähkösavukkeisiin. Monet ovat myös kertoneet tupakointinsa vähentyneen ja aistiensa vironneen vuosien savuttelun jälkeen.
 
Sähkösavukkeessa ei ole tupakkaa eikä se pala. Laite kehittää höyryä kemikaalinesteestä.
 
Suomessa ei tällä hetkellä saa myydä nikotiinia sisältäviä sähkösavukepatruunoita. EU on parhaillaan päättämässä, millaisella direktiivillä sähkösavukkeita jatkossa säädellään.
 
Sähkösavuke kuulostaa äkkiseltään niin sanotulta pienemmältä pahalta kuin tupakka ja samalta kuin nikotiinipurukumi. Miksi juuri tähän tapaan imeä nikotiinia on nyt kiinnitetty valtavasti huomiota?
 
Vastuu ei kuulu  kenellekään
Sähkösavukkeita raskauttaa tiedon puute. Se on humahtanut markkinoille vauhdikkaasti, eivätkä viranomaiset ole pysyneet perässä. Suomessa käyttö on moninkertaistunut parissa vuodessa.
 
Tällä hetkellä ei tiedetä, mitä kaikkea sähkösavukkeen nesteessä on ja miten yhdisteet käyttäytyvät kuumennettaessa.
 
– Sähkösavukkeet eivät tunnu kuuluvan millekään viranomaiselle. Ne eivät ole elintarvikkeita eivätkä myöskään tupakkaa, pohtii työterveyshuollon erikoislääkäri, ylilääkäri Antero Heloma Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta THL:stä.
 
Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n tutkimuksessa selvisi, että samanlaiset patruunat antoivat polttajalle erisuuruisia määriä nikotiinia. Nesteessä on ainakin jään­estoaine propyleeniglykolia tai glyserolia, mutta yhdestä patruunasta on löytynyt myös myrkyllistä dietyleeniglykolia.
 
Perinteisisten savukkeiden haitallisia aineita sähkösavukkeissa on kuitenkin vähemmän.
 
– Propyleeniglykoli ja glyseroli eivät ole myrkyllisiä, mutta glyserolin henkeen vetämisen on raportoitu aiheuttaneen ongelmia, Heloma kertoo.
 
Lääkestatus  toisi tutkimukset
Sähkösavuke voi päätyä lääkelainsäädännön piiriin – jos EU suo. Suomi on esittänyt, että EU luokittelisi sähkösavukkeen lääkkeeksi, mutta esitys ei ole saanut enemmistön tukea parlamentissa.
 
Sähkösavuke saattaa sen sijaan päästä EU:ssa vapaaseen myyntiin.
 
– Direktiivi saattaa kuitenkin tulla muodossa, joka sallisi tiukemman lainsäädännön maiden sisällä. 
 
Lääkkeeksi määritteleminen tarkoittaisi sitä, ettei markkinoille saisi tuoda tuotteita, joiden turvallisuutta ei ole tutkittu.
 
Esimerkiksi Iso-Britannia on päättänyt määritellä sähkösavukkeen lääkkeeksi vuodesta 2016. Lääkestatuksella sähkösavukkeita voisi myös kohdella samalla tavoin kuin nikotiinikorvausvalmisteita eli nikotiinipurukumia ja -laastaria.
 
Yksi syy tiukkuuteen on sähkösavukkeen uutuus.
 
– Esimerkiksi aspiriinia ei varmaan myytäisi ilman reseptiä, jos se tulisi markkinoille nyt. Vaikka sen vaikutukset ovat myönteisiä, sillä on paljon sivuvaikutuksia, Heloma valottaa.
 
Tupakkayhtiöt  tulleet takapiruiksi
Sähkösavuke voi olla ”vähemmän haitallinen”, mutta pulmunen se ei ole. Voitot valuvat nykyään samaan taskuun kuin ”tavallistenkin” savukkeiden, sillä tupakkayhtiöt ovat ostaneet sähkösavukefirmoja.
 
– EU on heikoilla jäillä lähtiessään tekemään isoja päätöksiä sähkösavukkeista. Asiaan liittyy paljon tupakkateollisuuden lobbaamista, sanoo tupakkariippuvuutta tutkiva dosentti Tellervo Korhonen Helsingin yliopistosta.
 
Sekä Heloma että Korhonen katsovat tupakkafirmojen käyttävän sähkösavuketta imagonkohottajana. Korhonen kutsuu sitä myös sisäänheittotuotteeksi nikotiiniriippuvuuteen.
 
– Savukkeiden kulutus on teollisuusmaissa vähentynyt, ja asenteet ovat tiukentuneet. Sähkösavuke voi pehmentää suhtautumista, Korhonen sanoo.
 
– Se ei myöskään aiheuta samanlaisia sisäilmaongelmia kuin tupakka, joten sitä kohtaan voidaan olla sallivampia, Heloma lisää.
 
Sähköportti  savukääröihin?
Tellervo Korhosta huolestuttaa erityisesti se, että jos sähkösavuke mielletään harmittomaksi, se voi toimia porttina varsinaiseen tupakointiin. Myynnin vapautuessa välineet tulisivat nuorten ulottuville kauppoihin.
 
– Nuoret voivat tehdä omasta mielestään fiksun valinnan. Pitkään käytettynä nikotiini kuitenkin herkistää aivoja vahvemmille huumeille, tulipa myrkky mistä tahansa.
 
Toistaiseksi nuoret aikuiset käyttävät sähkösavukkeita marginaalisesti, osoittaa THL:n aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus vuodelta 2012.
 
– En ole huolissani siitä, jos pitkään tupakoineet vaihtavat sähkösavukkeeseen. Se ei ole terveellistä, mutta yksilön kannalta haitat vähenevät. Laastarilla päästään kuitenkin yhtä hyviin tuloksiin, Korhonen sanoo.
 
THL:n oli tarkoitus syksyn aikana julkistaa Finriskin tutkimukseen perustuva raportti, jossa on tutkittu 25–74-vuotiaiden sähkösavukkeiden käyttöä. Raportti ei ole vielä valmis.
 
– Mitään tajunnan räjäyttävää tietoa se ei luultavasti tarjoa, Heloma arvelee. (HäSa
 
 
Lähteenä haastattelujen lisäksi Antero Heloman artikkeli Sähkösavukkeen haittoja ei vielä tunneta Työterveyslääkäri-lehdessä 3/2012.
 
 

Hajuaisti parani, mutta höyryn sisältö mietityttää

– Aloitin tämän lopettaakseni koko touhun.
 
Näin sekä toimittaja ja muusikko AP Sarjanto että Hämeen lehtipainon tuotantopäällikkö Harri Pehkonen perustelevat siirtymistään sähkösavukkeeseen.
 
35 vuotta tupakoinut Pehkonen vaihtoi pikkusikarit nikotiinihöyryyn kesäkuussa. Sarjanto on höyrytellyt pari kuukautta.
 
– Olen yrittänyt lopettaa varmaan kymmenen vuotta. Parhaimmillaan olen ollut polttamatta melkein puoli vuotta nikotiinipurukumin avulla. Kesäajan rokkikonsertteihin ja puutarhaharrastuksiin liittyy kuitenkin voimakkaita mielikuvia sauhuttelusta, Sarjanto hymähtää.
 
Vaihtamisen jälkeen Pehkonen on saanut takaisin haju- ja makuaistinsa, ja Sarjannon 30 vuoden tupruttelun aikaansaama yskä on kadonnut.
 
– Aamut kuulostivat keuhkoparantolalta, Sarjanto sanoo.
 
Sähkösavukkeesta on siis ollut molemmille hyötyä. Kumpikin näkee siinä kuitenkin myös paljon kysymysmerkkejä.
 
– Sähkösavuke on pelottavan helppo. Höyryä ei edes näe, eikä sitä tarvitse mennä polttamaan ulos kylmään. Mietityttää myös, mitä aineita nesteessä on. Mitä metalleja? Ja miten aineet reagoivat keskenään? Pehkonen aprikoi.
 
– Tarkkaa tutkimusta tarvittaisiin ilman muuta. Toisaalta, jos sähkötupakka kiellettäisiin, ainetta ei myöskään valvottaisi. Myynti ei kieltämiseen lopu.
 
Sarjanto aavistelee, ettei hänen polttamisensa välttämättä lopu sähkösavukkeen avulla.
 
– Tavallisesta tupakasta on viety kaikki viehätys. Ulos pakkaseen, sateeseen tai räntään joutuminen voi olla hyvä motiivi tupakoinnin lopettamiseen. Sähkösavuke on miellyttävä, joten voi käydä niin, että tämän paheen lopettamiseen voi olla vaikea löytää motiivia.
 
Pehkonen on huomannut, että hän kuitenkin polttaa sähkösavuketta kerralla vähemmän aikaa kuin pikkusikaria.
 
– Se alkaa muutaman henkosen jälkeen maistua pahalta, mutta olen polttanut sen silti loppuun. Tämän voi lopettaa siihen muutamaan henkoseen.