Kanta-Häme

Palomuseo on kurkistus vanhaan Hämeenlinnaan

 

Jos 1800-luvun lopulla kirkon tornista töräytettiin palotorvella viisi kertaa, Sibeliuksenkadun ja Birger Jaarlin kadun kulmauksessa seisseeltä ruuttahuoneelta palomiehet lähtivät kohti Myllymäkeä.
 
– Kaupunki oli jaettu viiteen alueeseen ja palohälytys annettiin alueen numeron mukaan. Myllymäki oli viides kaupunginosa, tietää eläkkeellä oleva paloesimies Hannu Toivonen.
 
Vuonna 1875 Saksasta hankittu palotorvi oli sijoitettuna kirkon korkeimmalle kohdalle rakennettuun koppiin. Koppi on edelleen paikoillaan kirkon kupolin päällä, vaikka sitä ei enää palovartiointiin käytetäänkään.
 
– Palovartiointikoppi rakennettiin nimenomaan tähän käyttötarkoitukseen, tietää Toivonen.
 
Historia eläväksi kuvaelmilla
Toivonen on vastuussa siitä, että Hämeenlinnan kaupungin palotoimen alkuvaiheet ovat talletettuna havainnolliseksi kokonaisuudeksi. Kaikesta päätellen Suomen parhaassa palomuseossa Hämeenlinnan paloaseman kellarissa.
 
Pumpputorvi ja kellotapulista löytyneet sitä varten rakennetut, alkuperäiset ikkunat toivottavat tulijan tervetulleeksi. Valokuvat käytävällä johdattavat näyttelyyn.
 
Varsinaisessa näyttelytilassa, entisessä varastohuoneessa hypätään ajassa taaksepäin.
 
– Kun näyttelyä ryhdyttiin rakentamaan, tuli idea tehdä kuvaelmia eri ajanjaksoilta, kertoo Toivonen.
 
Ajatus palomuseosta oli virinnyt, kun Toivonen sai tehtäväksi koota esineistöä näytteille palokunnan 75-vuotisjuhliin. Toivonen tutki palokunnan historiaa yöaikaan.
 
– Mielenkiintoisia asioita tämä projekti toi eteen. Esimerkiksi kuinka paljon rikkaampaa oli kieli, kun ei valokuvin voitu näyttää palopaikkoja vaan täytyi sanoilla kuvata. Ja kuinka pimeä kaupunki on ollutennen sähkövalaistusta.
 
Nollabudjetilla ammattimainen museo
Juhlan jälkeen historiallisen museon silloinen amanuenssi Sakari Heikkinen kannusti paloesimiestä jatkamaan näyttelyä pysyväksi museoksi.
 
– Silloinen palopäällikkö Jouko Allinniemi antoi luvan tehdä museo, mutta ehtona oli nollabudjetti.
Muutamien onnekkaiden sattumusten ja ahkeran kerjuulla kiertämisen ansioista museo saatiin toteutettua käyttämättä markkaakaan rahaa.
 
Museota olivat palomiesten lisäksi rakentamassa kaupungin arkkitehtitoimisto ja rakennusvirasto.
 
Arkkitehtitoimiston johtajan, Heikki Aitolan luvalla museon yleissuunnitelman teki arkkitehtitoimistossa harjoittelussa ollut Jorma Valkama.
 
– Hän kertoi myöhemmin, että hän teki useita muitakin suunnitelmia eri harjoittelupaikoissa, mutta tämä oli ainoa joka toteutui.
 
Tiemestari Tapio Murto tuli mukaan talkoisiin ja teetti rakennusviraston miehillä harjoitustyönä kolmen eri aikakauden kadunpätkät näyttelyn korokkeiksi. Reunuskivet saatiin seurakunnalta.
 
Kasvoihin aitoutta tapettiliisterillä
Eri aikakausien palomiesten asuihin puetut mallinuket saatiin juuri konkurssiin menneestä tavaratalosta. Paloasemalla työskenteli varusteiden kor­jausompelijana Hilve Tiukkanen, joka on myös nukentekijä.
 
– Hilve sanoi, että eihän siihen aikaan palomiehet olleet näin siloposkisia. Hän sitten teki nukeille aidomman näköisen ihon kasvoihin ja käsiin tapettiliisteristä.
 
Hilve Tiukkanen teki myös vakinaisen palokunnan perustajaa, Gustaf Emil af Enehjelmiä esittävän nuken näyttelyyn.
 
Aito mukulakivikatu vaikuttaa jatkuvan aina Hämeen linnalle saakka. Takaseinän maalauksen toteutti Antti Leino, joka oli paloasemalla metallimiehenä. Hän oli myös harrastajamaalari.
 
Museo on sopiva napanuora
Näyttelyssä voi kurkistaa myös 1800-luvun lopun kotiin ikkunasta, sekä ruuttahuoneen toimistoon. Pienoistalot ovat palomiesten rakentamia.
 
– Mahtoi kotiväellä olla ihmettelemistä, kun palomiehet kertoivat rakentaneensa pärekattoa työpäivän aikana, Toivonen toteaa hymyillen.
 
Sittemmin Toivosen ideaa on käytetty muissakin näyttelyissä. Suuri osa esineistä on saatu Hämeenlinnan historiallisen museon kokoelmista näyttelyyn.
 
Elämyksellistä kokonaisuutta käy vuosittain katsomassa jopa parituhatta henkeä. Hannu Toivonen tulee pyydettäessä oppaaksi. Nykyisin myös talossa työskentelevä Niki Haage huolehtii museosta.
 
– Niki on parhaillaan opintovapaalla opiskelemassa historiaa Helsingin yliopistossa. Hänen kirjoittamansa palokunnan 100-vuotishistoriateos on valmistumassa tänä syksynä.
 
Vuonna 2005 eläkkeelle jäänyt Toivonen sanoo, että museo on sopiva napanuora entiseen työpaikkaan.
 
– Historialle kun antaa pikkusormen, niin se vie koko miehen.
 
– Pumpputorven törähdys kertoi tulipalosta kaupungissa. Saksasta hankittu torvi sitä varten rakennettuine ikkunoineen avaa palomuseon näyttelyn, Hannu Toivonen kertoo.
 
 
 
Susanna Mattila

Päivän lehti

5.4.2020