Kanta-Häme

Palvelus isänmaalle

Rannassa seisoo halkopino – se pitäisi saada siirretyksi ylempänä rinteessä seisovaan puuvajaan, ja kyllähän Sakari Saarinen sen itse siirtäisikin, jos vain voisi.

– Kyllä tuo pino olisi Sakulta jäänyt siirtämättä, Katri-vaimo vahvistaa.

Ylä- ja alapihan välistä kapeaa polkua kulkee nimittäin neljä miestä edestakaisin, kukin täysi kottikärrylastillinen puita mukanaan.

– Tämä on meille niin pieni keikaus verrattuna siihen missä te olette sota-aikana olleet, kuittaa Arto Vienola kärryjen takaa leveästi hymyillen.

Jokainen voi auttaa

Kyseessä on entisten Diakonian nuoriso-ohjaaja-opiskelijoiden ryhmä, joka vuosittain kokoontuessaan ryhtyy talkootöihin eri puolilla Suomea. Sotaveteraaneilla on erityinen paikka isänmaallisten vapaaehtoisten sydämissä.

– Meidän eikä meidän lastemme ole koskaan tarvinnut sotia. Olemme ajatelleet, että oman osuutemme voimme hoitaa vaikka näin, Vienola sanoo.

Sopivia auttamiskohteita vapaaehtoisille on löytynyt ympäri Suomea kollegoiden avustuksella.

Aina välillä työt keskeytetään ja kottikärryt pysäköidään puuvajan nurkalle, sillä juteltavaa puheliaan isäntäparin kanssa riittää.

Sakari Saarinen muistelee sota-aikaa, jolloin lumipukuun sonnustautunut parikymppinen kohtasi saksalaiset Lapin tunturin huipulla.

– Vihollisten joukkue juoksi meitä kohti aseet edellä, mutta yksikään heistä ei ampunut. Koko joukkue säilyi hengissä. Silloin minä rukoilin ja lupasin, että jos rintamalta kotiin hengissä selviän, annan elämäni Jumalalle.

Lupaus piti, sillä sittemmin kääntynyt Saarinen teki elämäntyönsä helluntaiseurakunnan sanansaattajana.

Siisti piha, parempi mieli

Kesänä 90 vuotta täyttävälle Sakari Saariselle tämä on ensimmäinen kerta, kun hän saa pihatöihin perheen ulkopuolista talkooapua.

Lastenlapset ovat pitäneet ison pihan nurmikon siistinä ja kaupungin kustantama veteraanisiivouspalvelu sisätilat kunnossa, mutta muuten Saarisen pariskunta on hoitanut kaikki hommat itse.

Hommia Rengossa sijaitsevan, entisen puutarhan tiluksilla nimittäin riittää.

Kun sodat oli Suomessa sodittu, Sakari Saarisen perhe perusti karulle peltomaalle puutarhan vuonna 1945. Yritys löi leiville, ja Saarinen kertoo, että jo kymmenen vuotta myöhemmin tuhansia kiloja tuottaneille kurkuille ja tomaateille tarvittiin kasvihuoneet.

Vapaaehtoisetkin tietävät, että siistin pihan yhtäkkinen ränsistyminen voi pahimmillaan laukaista masennuksen.

– Vanhat ihmiset haluavat, että piha on tiptop -kunnossa. Se, että yhtäkkiä ei jaksa pihaa enää itse hoitaa, voi olla kova paikka, Arto Vienola pohtii. (HäSa)