Kanta-Häme

Paras johtaja on oma itsensä

Yritysjohtajana näyttävän uran tehnyt Marita Jaatinen on ollut onnekas: hänen aiemmat esimiehensä eivät epäröineet ylentää naista johtajaksi. Jaatinen toivoo naisten uskaltautuvan hakemaan johtotehtäviä, vaikka he eivät tuntisikaan olevansa ”kympin oppilaita” niihin.
 
 
Tytöt kasvatetaan edelleen suorituspaineilla, kun taas pojat saavat rauhassa huseerata ryhmissä ja kokeilla asioita, näkee pitkän johtajauran eri yrityksissä tehnyt Marita Jaatinen.
 
– Johtaminen ei kuitenkaan ole suorittamista, vaan vähän sitä, mitä pojat oppivat samalla, kun heille sallitaan vähän huonommat arvosanat, hän sanoo.
 
– Lukiossa loistaminen ja kympin arvosanat eivät pädekään enää työelämässä.
 
Jaatinen katsoo tämän yhdeksi syyksi siihen, että naisia on johtajina edelleen vähemmän kuin miehiä.
 
Asenteet naisjohtajuuteen – tai yleensä naisten työskentelyyn miehisiksi katsotuilla aloilla – ovat muuttuneet Jaatisen uran aikana. Hän arvioi itse olleensa myös onnekas, sillä hänen omat pomonsa ovat kannustaneet häntä ennakkoluulottomasti.
 
– Lasikatto on näkynyt urani varrella kyllä. Tunnen ikäisiäni naisia, jotka ovat joutuneet hakkaamaan päätään lasikattoon. Minulle on osunut esimiehiä, jotka ovat nähneet naistenkin potentiaalin.
 
Diplomi-insinööri Marita Jaatinen oli ensimmäisen työpaikkansa ensimmäinen naisinsinööri. Hänestä tuli konepajateollisuuden yrityksen nähtävyys.
 
– Kun firmaan tuli opiskelijaryhmiä, henkilöstöpäällikkö toi heidät loosiini ja kertoi, että ”olemme kokeilemassa naisinsinööriä”. Nykyään naiset eivät varmaan enää joudu tällaisiin tilanteisiin.
 
Firman koenainen tuotti heti satoa: vuoden kuluttua töissä oli kaksi muutakin insinöörinaista.
 
Toisen työpaikan kirjaamossa päiviteltiin pitkään, voidaanko naisinsinöörille hankkia tämän tarvitsemaa työtietokonetta, vaikka miehilläkään ei sellaista ole.
 
Marita Jaatinen on työskennellyt johtajana muun muassa Metsolla, Huhtamäellä ja Coveris Rigid Finlandilla. Viime vuoden alussa hän perusti oman yrityksen.
 
Coveris Rigidin Hämeenlinnan-toiminta oli saatu vastikään ”rakennetuksi”, ja eräs iso asiakas oli kysynyt Jaatiselta, lähtisikö tämä rakentamaan uutta toimintaa heille.
 
Jaatisella oli jo runsaasti kokemusta pakkausteollisuudesta ja erilaisista johtajanpesteistä, joten hyppy elintarviketeollisuuteen tuntui kiinnostavalta.
 
– Olin haaveillut lipeämisestä yrittäjäksi ja kysyin, voisinko hoitaa muutosprosessia oman yrityksen puitteissa. Se sopi.
 
Niin syntyi Zaruso oy tammikuun alussa 2015. Nyt Marita Jaatisen pääalainen on jälleen hän itse.
 
– Tämä on nyt sitä, mitä olen ajatellut tehdä loppu-urani, hän sanoo.
 
Lapsuudessa ”johtaja” ei ollut Marita Jaatisen toiveammatti.
 
– Ei kyllä todellakaan, hän nauraa.
 
Hän huomauttaa uudelleen, mikä hyvä tuuri hänellä on ollut esimiehissään. Jaatisen matka johtajuuteen alkoi, kun yksi esimies totesi: ”Nyt otat vastuuta”.
 
– Muistan, kuinka hän soitti sunnuntaina, isänpäivänä, ja kysyi, voisimmeko jutella. Hän ilmoitti minulle, että seuraavasta aamusta lähtien johdan 150 hengen yksikköä.
 
Sitä ennen Jaatisella ei ollut ollut ainuttakaan alaista.
 
– Totesin vain, että näinhän se sitten menee. En ollut osannut asettaa uratavoitteita, vaan tehnyt hommia, ja potentiaali oli huomattu.
 
Nyttemmin hän on oppinut näkemään paitsi muista, myös itsestään, missä vahvuudet ovat ja missä mennään.
 
Ei kaikki ihan sileääkään ole ollut. Jaatinen tiedostaa tulleensa arvotetuksi paitsi työntekijänä, myös naistyöntekijänä.
 
– On pohdittu, voinko ottaa jotakin työtä vastaan sukupuolestani huolimatta. Aina on kuitenkin päädytty myönteiseen lopputulokseen.
 
Jaatinen on sitä mieltä, että nykyään johtajavalinnoissa ei etsitä sukupuolta, vaan persoonaa.
 
– Johtajuus vaatii tietynlaista hulluutta. Pitää olla nöyryyttä ja nälkäisyyttä, mutta myös riskinottokykyä.
 
Jaatinen on huomannut naisten edelleen päätyvän usein eri johtotehtäviin kuin miehet. Naiset päätyvät asiantuntijatehtäviin ja taloushallintoon.
 
– Naisia on edelleen liian vähän liiketoimintajohtajina ja operatiivisten asioiden johtajina.
 
Pitääkö naisen olla ”jyrä” pärjätäkseen? Jaatisen mielestä ei. Paras työkalu on oma persoona sellaisena kuin se on.
 
– Olen itse kokenut pärjääväni johtajana – ja naisena – parhaiten, kun olen aito, oma itseni teeskentelemättä mitään. Jos tietty ”jyrämäisyys” kuuluu persoonaan, niin sitten niin on.
 
Jaatinen arvioi osaavansa itse olla tarvittaessa kova, vaativa ja suorasukainen. Toisissa tilanteissa hän antaa joustonvaraa.
 
– Tilannetajulla pärjää. Siitä taas ei tule mitään, että lähtee tekeytymään joksikin, jollainen ei ole. En näe, että kukaan odottaisi naisilta johtajina erityisesti kovuutta.
 
Perhe sitoo yhä naisten urakehitystä tiukemmin kuin miesten. Jaatisen perheessä vastuu on jaettu tasapuolisesti.
 
– Aviomieheni on kantanut kortensa kekoon ja tukenut, kun minulle on tullut esimerkiksi reissaamista.
 
Jaatinen kehuu nykyajan nuoria miehiä, jotka ovat 2000-luvun alusta lähtien ottaneet aivan uudenlaisen roolin perheen pyörittämisessä.
 
– He pitävät isyyslomia. Pikemminkin ihmetellään, jos niitä ei pidetä. Tilanne on muuttunut valtavasti 20–30 vuoden aikana, ja hyvään suuntaan.
 
Turhat pelot voivat olla yksi syy siihen, etteivät naiset pyri liiketoimintajohtajiksi, arvelee Jaatinen.
 
– Kuvitellaan, että pitää olla se kympin oppilas, jotta olisi pätevä hakemaan jotain tehtävää. Johtamisen ydin on kuitenkin se, että käytetään organisaatiossa olevia asiantuntijoita ja rakennetaan asioita sitä kautta.
 
Johtajan on tiedettävä, mitä on johtamassa, mutta tärkein tehtävä on hyödyntää henkilöstön potentiaalia. Jaatinen kertoo nauttivansa ihmisten kanssa toimimisesta ja heidän vahvuuksiensa tunnistamisesta.
 
– Siitä sain parhaan fiiliksen – ja sitä kautta syntyy se hyvä jälki ja tuloskin.
 
Johtopaikkoja ei yksinkertaisesti haeta. Jaatinen on huomannut tämän ollessaan itse rekrytoimassa.
 
– Esimerkiksi tehtaanjohtajan paikkoja on hakenut äärimmäisen vähän naisia. Naisia hakee kyllä talous- ja henkilöstöjohtajiksi. Toivon, että naisia saataisiin nykyistä enemmän johtamaan myös teknistä ja liiketoiminta-alaa. HäSa