fbpx
Kanta-Häme

Parempaa kuin politiikka

Sarjakuvan piirtäminen on tehokkaampi keino vaikuttaa asioihin kuin poliittinen ura.
 
Kaksi vuotta kaupunginvaltuutettuna riitti kirkastamaan ajatuksen sarjakuvataiteilija Kaisa Lekalle.
 
– Sarjakuvissa voin itse päättää, mitä asioita nostan esille, Leka perustelee.
 
Ympäristöteemat sekä eläinten oikeudet ovat asioita, joita Leka mielellään töissään käsittelee. Muita teemoja ovat pyöräily, henkisyys sekä vammaisuus.
 
 
Niin, ne jalat.
 
Paitsi että Kaisa Leka tunnetaan Puupäähattu-palkittuna sarjakuvapiirtäjänä, tunnetaan hänet myös jalkaproteeseistaan.
 
Lekan ensimmäinen sarjakuvakirja – vuonna 2002 ilmestynyt I am Not These Feet – kertoi molempien jalkojen amputaatiosta.
 
Nyt, yksitoista vuotta myöhemmin, suhde jalkoihin ja liikuntavammaisuuteen on ristiriitainen.
 
Toisaalta Leka puhuu asiasta mielellään eikä kaihda vammaisuuden käsittelyä teoksissaan, toisaalta hän ei halua profiloitua ainoastaan vammaistaiteilijaksi.
 
– Ei ole enää hurjaa inspiraatiota puhua asiasta, toisaalta siitä täytyy puhua, koska vammaiset ja terveet eivät vieläkään ole täysin samalla viivalla.
 
– Omalla esimerkilläni haluan näyttää, että vammainen ihminen voi olla aktiivinen.
 
 
 
Aktiivinen Leka tosiaan on.
 
Proteeseilla on tehty reissuja, joita Leka ei kuunaan olisi voinut vanhoilla jaloillaan toteuttaa.
 
Puolison ja ystäviensä kanssa Leka on tehnyt kuusi pitkää pyörämatkaa. Ensimmäinen reissu ulottui Jäämerelle, toinen Välimerelle. Lekan uusin kirja Expedition no 3 kertoo kolmannesta reissusta, Islannin ympäripyöräilystä.
 
Ja haaveita, niitä riittää. Viime kesällä Leka teki pyöräreissun miehensä Christofferin kanssa Vienan Karjalaan. Paarmat söivät ja matkan varrella pariskunta pysähtyi kyliin, joissa aika tuntui pysähtyneen. Jollain tavalla tuo matka tuntui jääneen kesken, ja siksi sinne olisi Lekojen tarkoitus palata.
 
Haaveissa olisi myös pyöräillä Japani päästä päähän sekä fillaroida Yhdysvaltojen halki.
 
Pyöräillessä tututkin maisemat näyttävät uudenlaisilta, siinä osa viehätystä.
 
Lekojen tapauksessa pyöräily on myös vastapainoa kiireiselle ja toisinaan sirpaleisellekin arjelle.
 
– Pyöräily voi olla meditatiivista. Siinä täytyy keskittyä omaan mieleen, rauhoittua ja päästä käsiksi omiin fiiliksiinsä.
 
 
 
Meditointi on tuttua hinduksi tunnustautuvalle Lekalle muutoinkin.
 
Aihepiiriä Leka on käsitellyt sarjakuvissaan, jo tehdyissä, mutta myös tulevassa. Seuraavan kirjan teemana on hindulainen mytologia.
 
Työ tarjoaa mieluisaa vaihtelua Lekalle, joka tuntee nyt piirtäneensä tarpeeksi monta pyörää. Silti, jollain kummain tavalla pari polkupyörää on päässyt ujuttautumaan myös uusimpaan teokseen – kaikkien jumalhahmojen ja kosmisen veden ohella.
 
Hindulaisuuteen Leka tutustui 90-luvun loppupuolella. Mies oli silloin mukana Hare Krishna -liikkeessä.
 
– Siitä tuli jännä tunne; että se oli jotenkin tuttu, mutta samalla vieras juttu.
 
Nykyään pariskunta on mukana Sri Caitanya Sangha -nimisessä liikkeessä. Henkiset harjoitukset rytmittävät elämää, Leka itse meditoi noin 30–45 minuuttia päivässä. Lisäksi isommalla porukalla kokoonnutaan noin kerran kuukaudessa laulumeditaatioharjoituksiin.
 
Leka puhuu levottomasta mielestään, jolle meditointi ja henkiset harjoitukset antavat hyvää vastapainoa. Koska puhuessaan Leka on itse tyyneyden perikuva, on pakko kysyä, mitä hän levottomalla mielellään oikein tarkoittaa.
 
– Olen usein miettinyt, että onko luovan työn ja meditaation yhdistäminen jotenkin erityisen hankalaa. Luovaan työhön liittyy hurja ideointi ja asioiden yhdistely, assosiointi. On deadline, pitäisi rauhoittua ja silti mieli vääntää vitsiä jatkuvasti, Leka naurahtaa.
 
 
 
Lekan huumori on tyypillisimmillään mustaa huumoria, mutta silti lämminhenkistä.
 
Toisinaan huumori on taakka, myöntää Leka. Aina ei voi olla nokkela.
 
Eikä aina voi sarjakuvakaan olla täysosuma. Tämän hän on hyväksynyt.
 
Itselle parhaimmat naurut irtoavat arkisista sattumuksista ja oudoista kohtaamisista.
 
Sarjakuvia piirtäessään Leka seuraa tietokoneen ruudulta “ei liian laadukkaita” amerikkalaisia. Taustalla pyörivät usein CSI tai Six Feet Under.
 
Sarjakuvakirjojen käsikirjoitukset syntyvät yhdessä miehen kanssa. Kaisa Leka piirtää sarjakuvat, mutta mies suunnittelee kannet.
 
Lekan kirjoissa on seikkaillut sama ankka ja hiiri jo vuosikaudet. Eläinhahmoilla Leka viittaa tuttuihin Disney-hahmoihin. Ajatus tuttujen ja viattomien hahmojen istuttamisesta yhteyksiin ja ympäristöihin, joissa niitä ei ole ennen nähty, kiehtoi Lekaa. Niinpä hiiri on nähty esimerkiksi pyörätuolissa.
 
 
 
Sarjakuvan Leka löysi omaksi ilmaisumuodokseen jo lukioikäisenä.
 
– Ihastuin sarjiksessa siihen, miten helppo sitä on lähestyä. Itse haluan tehdä taidetta, joka on helposti lähestyttävää. Olen usein sanonut, että sarjakuvaa voi tehdä oikeastaan kuka vain, sitä varten ei tarvita kuin A4 ja kynä.
 
Suomalaisten käsitys ja suhde sarjakuvaan on vuosien varrella muuttunut. Vakava sarjakuva on meillä suhteellisen uusi juttu, sillä suuri osa ihmisistä mieltää sarjakuvan Lekan mukaan pelkäksi huumoriksi.
 
– Itseni miellän ensisijaisesti tarinankertojaksi, en niinkään kuvataiteilijaksi, Leka sanoo. (HäSa)

Menot

Uusimmat