Kanta-Häme

Pariisin Kevään Arto Tuunela ottaa ilon irti listamenestyksestä

– Tuntuu ihan mielettömän hyvältä.

Pariisin Kevään keulahahmo, säveltäjä, sanoittaja, laulaja, kitaristi Arto Tuunela (37) toistaa lausetta useaan kertaa ja monessa eri yhteydessä.

Puhutaan ensin vaikka helsinkiläisorkesterin kuudennesta albumista, joka julkaistiin kuukausi sitten. Kolme edellistä levyä nousi aikoinaan Suomen virallisella albumilistalla kakkostilalle, mutta vasta Kuume ylitti maaliviivan ensimmäisenä.

– Olen vähän kilpailuhenkinen enkä halua suhtautua saavutukseen vaatimattomasti. Isompi merkitys sillä on kuin levykriitikoiden hyväksynnällä, sanoo Tuunela.

– Listamenestys tarkoittaa, että levy on oikeasti olemassa ja jengi haluaa kuulla sitä. Se tuntuu ihan mielettömän hyvältä.

Mutta kaiken hyvän perään suomalainen lisää aina mutta-sanalla alkavan sivulauseen. Niin Tuunelakin.

– Mutta kaikkein kivointa on, että ihmiset tulevat katsomaan meitä keikalle.

Pariisin Kevät keikkailee nyt ahkerasti tekemällä iskuja eri puolille maata lähinnä viikonloppuisin. Mukaan mahtuu esiintymisiä niin Espoon Sellosalissa kuin laivallakin.

Hämeenlinnalaisyleisöstä bändillä on jo aikaisempaa kokemusta klubista, konserttisalista ja pihamaalta.

– Keikkapaikkojen suhteen ei kannata harrastaa täydellisyyden etsimistä. Sellaista paikkaa ei ole olemassakaan, mihin me ei pysytä sopeutumaan ja pistämään hyvää showta pystyyn, sanoo Tuunela.

Pariisin Kevät oli neljä ensimmäistä elinvuottaan yhden muusikon kotiprojekti. Vuodesta 2010 lähtien se on koostunut kuudesta soittajasta, jotka ovat pysyneet tukevasti sijoillaan. Tuunela ei yksinvaltiutta kaipaa.

– En. Tapahtumien kulku on ollut onnekas.

Mikä ei tarkoita, että bändi olisi immuuni niille kuuluisille musiikillisille erimielisyyksille. Tuunela kuvaa studiotyöskentelyä tunteiden vuoristoradaksi. Vaikka huippuhetket tuntuvat mielettömän hyviltä, sattuu alas mätkähtäminen aina.

– Ristiriidat on tärkeitä. Äänekkäästikin saa ilmaista, että joku on paskaa. Ensisijaista kuitenkin on yhteinen näkemys siitä mihin pyritään. Tämän aika naivinkin lähestymistavan yritän säilyttää.

Kuumeella yksi tavoite oli uudistaa soundia.

– Sen löytyminen tuntui vaikealta, mutta kun se löytyi, tekemisestä tuli hyvin intuitiivista.

Arto Tuunela on tehnyt biisejä mm. Kaija Koolle ja Mira Luodille. Hän nimeää suosikkilaulajikseen Thom Yorkin, Kurt Cobainin, Miika Koiviston ja PJ Harveyn, mutta oman sävellyksensä unelmatulkitsijasta hän ei haaveile.

– Sellainen ei kiinnosta, koska olen valinnut itseni.

Pitkään Finnvoxin maineikkaassa studiossa äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana työskennellyt Tuunela ei pysty nimeämään myöskään yhtä suosikkituottajaa. Hänellä itsellään on ollut näppinsä namikoilla mm. Damn Seagullsin, Kerkko Koskisen ja CMX:n levyillä.

– Ei ole neroa, jota ihailisin. Hyvillä tuottajilla, kuten Hiili Hiilesmaalla ja Janne Haavistolla, on kykyä löytää muusikosta olennainen. Se vaatii kommunikointikykyä ja herkkyyttä.

Elokuvamusiikkia Tuunela on ollut tekemässä mm. leffoihin Kulman Pojat, Sisko tahtoisin jäädä ja Kaksipäisen kotkan varjossa.

Jos hän saisi vapaasti valita, ottaisi hän mieluiten vastaan soundtrack-toimeksiannon argentiinalaissyntyiseltä ranskalaisohjaajalta Gaspar Noé´lta.

– Hänen elokuvansa, kuten Love ja Enter the Void, ovat omalaatuisia ja vähän ahdistavia. Voisi olla todella nautinnollista tehdä sellaista hitaasti etenevää, unitempoista musaa. HÄSA

KEIKKAPariisin Kevät Suisto-klubilla perjantaina 3. maaliskuuta.

Päivän lehti

1.6.2020