Kanta-Häme

Pasi Sormunen on menestynyt ja ylpeä siitä

Yrittäjä Pasi Sormusella on kylmä. Ilma on kirpeä, maa kuurassa yön jäljiltä. Hennossa kuurassa ovat myös puiset portaat, jotka nousevat kahden jalkapallokentän välistä Salpausselän harjua ylös.

Sormunen loikkii näytteeksi ylös kolme porrasta kerrallaan. Portaat ovat tarkoituksella loivat.

– Tarkoitus on ollut, että myös 75-vuotias eläkeläinen pääsisi kulkemaan rapuissa.

Himoliikkujat, kuten 7–10 kertaa viikossa liikkuva Sormunen, voivat sovittaa treeninsä sellaisiksi, että hiki virtaa.

Noin 11 000 euroa maksaneet portaat rakennettiin pääosin paikallisten yritysten sponsorituella. Riihimäen kaupunki rahoitti hanketta tuhannella eurolla.

Idea oli Sormusen. Hän myös haali lahjoitukset sekä neuvotteli paikasta kaupungin kanssa.

Sormusella oli osittain oma lehmä ojassa. Oma koti sijaitsee 200 metrin päässä, ja mies juoksee mieluusti portaita kuntoilumielessä. Sitä paitsi, keskuspuistoon moinen aktiviteetti sopii paremmin kuin nenä päähän.

– Olen pitänyt koko keskuspuistoa Riihimäen hukattuna mahdollisuutena. Siinä olisi enemmänkin elementtejä koko kaupungin yhteiseksi olohuoneeksi.

Sormusen suunnitelmissa rappusten tuntumaan voisi rakentaa ja perustaa vaikka yrittäjävetoisen kesäkahvilan. Tästä hän on viritellyt keskusteluakin: kuntoradan uusiminen, toiminnallisen kuntoilupaikan rakentaminen, lasten leikkipaikka ja miksei vaikkapa frisbeegolfratakin.

– Lista on rajaton. Sinne voisi laittaa vaikka mitä.

Sormunen syntyi ja kasvoi Kuopiossa. Vanhemmat olivat yrittäjiä.

14-vuotiaasta lähtien Sormunen teki töitä. Hän siivosi, poimi mansikoita, järjesteli rakennustelineitä, ajoi trukkia, siivosi ravintoloiden vessoista oksennuksia ja tarjoili juomia.

– Joka työpaikasta olen oppinut jotain.

Joulukuussa 1995 Sormunen muutti Riihimäelle aloittaakseen hotelli Seurahuoneen johtajana.

Kolme vuotta myöhemmin hän perusti ensimmäisen oman yrityksensä ja ryhtyi pyörittämään Riihimäen rautatieaseman tuntumassa sijainnutta ravintola Punaista taloa. Seuraavana vuonna hän perusti Irlannin Setteriksi nimetyn pubin ja muutamaa vuotta myöhemmin ryhtyi pyörittämään Seurahuonetta yrittäjänä.

Seuraavina vuosina Riihimäen yökerhobisnes henkilöityi Sormuseen. Vuodet olivat kiireisiä ja yrittäjyys sitoi. Joskus piti lähteä kesken perhejuhlien ravintolaan juomia laskemaan.

Sormusen bisnekset eivät jääneet pelkästään kotikaupunkiin, vaan hän pyöritti ravintoloita muun muassa Iisalmessa. 2000-luvun alun Iisalmeen ajoittuu myös yksi yrittäjäuran pahimmista epäonnistumisista.

– Jos puolella miljoonalla on hankkinut yökerhon, niin eihän se ihan putkeen ole mennyt, kun sen 50 000 eurolla myy eteenpäin.

– Epäonnistumisista kuitenkin oppii eniten, ja pahimmat ovat opettaneet nöyryyttä.

Konkurssia Sormunen ei kuitenkaan ole koskaan tehnyt. Voittopuolisesti on mennyt hyvin, ja miehen nimi on totuttu näkemään pääomatulojen ansiosta maakunnan verotietotilastojen kärjessä.

Jos ihan suoraan puhutaan, niin oikeastaan Sormusen ei tarvitsisi tehdä töitä ollenkaan. Ei enää koskaan.

– Kopioin pienessä mittakaavassa McDonald’sin ansaintalogiikan ravintolapuolelle. Maailmanlaajuisestihan McDonalds tekee enemmän rahaa kiinteistöillään kuin hampurilaisillaan. Hankin itse samalla tavalla kiinteistöjä hiljalleen omistukseeni.

Parhaimmillaan Sormunen pyöritti kymmenkuntaa ravintolaa omistamissaan kiinteistöissä. Kulut ja lainat alkoivat pienentyä.

– Olen tietoisesti ajatellut vaurastumista koko ajan. Yrityshän on vain välikappale, se on työväline.

Sormusen mielestä Suomessa puhutaan liian vähän vaurastumisesta.

– Jos ihminen aloittaa yrittäjänä, pitäisi lähtökohtana olla joko vaurastuminen tai se, että mielekkäämpää työtä ei löydy muualta. Muuten yrittäjäksi ei kannata ryhtyä.

Yrittäjyydestä voisi Sormusen mielestä puhua paljon nykyistä reippaammin.

– Sehän on aivan tavatonta, että yrittäjä sanoo julkisesti, että hei, hyvin menee. Ihmisiä alkaa harmittaa. Yrittämisessä on riskinsä, mutta parhaimmillaan yrittäjä tekee työtä, jota rakastaa ja jolla tulee hyvin toimeen.

Valtaosa Sormusen omaisuudesta on kertynyt juuri ravintolabisneksestä, josta hän luopui yrityskaupalla vuonna 2007.

Tämän jälkeen hän on keskittynyt toimimaan kiinteistösijoittajana. Bisnes on tähän elämäntilanteeseen ihanteellinen. Se pyörii hiljalleen taustalla.

– Keskityn liiketiloihin, ne ovat luonteeltaan vaivattomampia. Olen kuitenkin luonteeltani laiska ihminen, Sormunen vitsailee.

Nykyään Sormusen kiinteistösijoitusyhtiöt omistavat useita liikekiinteistöjä Etelä-Suomesta, ”mukavan ajomatkan päästä”. Riihimäellä hän omistaa Seurahuoneen kiinteistöjen lisäksi muutamia asuntoja.

Pasi Sormunen tunnetaan myös kamppailu-urheilupiireissä, sillä vuonna 2009 mies aloitti Cage-organisaation toisena pääpromoottorina yhdessä Pekka Rantalan kanssa.

Innostus alkoi katsomossa, kun Sormunen oivalsi, että asiat voisi tehdä hieman paremmin. Muutamaa vuotta myöhemmin innostus kuitenkin lopahti. Aika ei riittänyt, eikä organisaatiota kyennyt kasvattamaan kuten Sormunen olisi halunnut.

– Se oli mukava kolmen vuoden jakso, jossa ei oikeastaan ollut mitään taloudellisesta motiivia. Jokaisen jäniksen perässä ei kannata juosta.

Sormunen itse ei harrasta kamppailulajeja, mutta jaksaa silti innostua erityisesti vapaaottelusta.

– Se on urheilua puhtaimmillaan, ja välttynyt sellaiselta politiikalta kuin esimerkiksi nyrkkeily. Nyrkkeily on oksettavaa kuraa.

– Mitä järkeä siinä on, että suomalaisille nyrkkeilijöille tuodaan vastustajiksi jotain itäeurooppalaisia taksikuskeja, Sormunen pyörittelee päätään.

Vuonna 2012 Sormunen teki uuden aluevaltauksen ja perusti Riihimäen keskustaan Locomotion-kuntosalin. Pontimena oli omassa omistuksessa ollut tyhjä kiinteistö, jolle piti keksiä käyttöä.

Sittemmin Sormunen on kiinnittynyt kuntosalibisnekseen yhä tiukemmin. Hän on yksi kolmesta Fit-kuntosaliketjua pyörittävästä osakkaasta.

Ketjun ensimmäinen toimintavuosi on ollut hyvä, sillä tavoite, ensimmäiset kymmenen salia on tullut jo täyteen. Yrittäjävetoisia saleja ketjulla on tällä hetkellä muun muassa Tervakoskella, Oitissa, Somerolla sekä pari Helsingissä.

– Tavoitevauhti on avata kymmenen salia vuodessa. Vuonna 2020 olisimme siten Suomen suurin kuntosaliketju.

Miten aika on riittänyt jokaisella mahdollisella hiekkalaatikolla touhuamiseen?

– Hyvin, sanoo Sormunen.

– Pyrin noudattamaan omaa virka-aikaani, jonka aikana hoidan työt, treenit ja omat asiani. Se helpottaa, että työskentelen kotona.

Vaikka omat bisnekset ovat sujuneet, on Sormunen ollut halukas hankkimaan lisäoppia. Hänellä on kaksi korkeakoulututkintoa, joista toisen, kauppatieteiden maisterin tutkinnon, hän sai valmiiksi tänä vuonna.

Sormunen myöntää olevansa kilpailuhenkinen. Jos numerolappu laitetaan rintaan, on maaliviiva pakko ylittää ensimmäisenä. Itseään ei saa päästää liian helpolla – ei liikkuessa eikä bisneksissä.

– Jos ihminen tulee salille ja sanoo, ettei halua hikoilla, mutta haluaa kolmessa kuukaudessa rantakuntoon, hänethän nauretaan pihalle. Sama asenne tuntuu kuitenkin vaikuttavan myös yhteiskunnassa: ei olla valmiit tekemään mitään, mutta halutaan siisti sisätyö ja kolme tonnia palkkaa.

Oikeastaan se jaksaminen liittyy niihin portaisiin. Sormunen myöntää, etteivät energiat riittäisi lähellekään kaikkeen, jollei kunto olisi kohdillaan. HÄSA