Kanta-Häme Hämeenlinna

Big bandistä toiminnanjohtajaksi – Pasunisti Antti Mustakallion villitsee rytmimusiikki

Antti Mustakallio löysi oman soittimensa vasta lukioikäisenä, kun trumpetti vaihtui pasuunaan.
Suisto-klubi on Antti Mustakalliolle tärkeä paikka Hämeenlinnassa. Hän on esiintynyt sen lavalla useampaan otteeseen. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Suisto-klubi on Antti Mustakalliolle tärkeä paikka Hämeenlinnassa. Hän on esiintynyt sen lavalla useampaan otteeseen. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Miten reippaasti liki 20 henkinen big band saadaan istumaan rokkiklubin pienelle lavalle? Ihan hyvin, Antti Mustakalliolla siitä on kokemusta.

Mustakallio soittaa pasuunaa Hämeenlinna Big Bandissä ja Vanaja Big Bandissä. Lisäksi hän on tuore Linna Jazzin toiminnanjohtaja.

Hänet villitsee musta rytmimusiikki.

Oma soitin löytyi lukiossa

Mustakallio on ottanut matkakaiuttimen mukaan haastatteluun. Päätämme kuunnella Miles Davisia, ensimmäisenä levynä fuusiojazzin mestariteos Bitches Brew vuodelta 1970.

Musiikki on näytellyt toiminnanjohtajan elämässä jonkinlaista roolia lapsuudesta asti. Hän on syntyperäinen hämeenlinnalainen, joten Mustakallion musiikkikasvatuksen juuret ovat syvällä hämäläisessä harjumaassa.

– Olin musiikkiopiston leikkikoulussa, joka oli silloin toisella puolella kaupunkia. Etenkin äidilläni oli pyrkimystä johdattaa minut musiikin maailmaan. Meillä oli kaikenlaisia lastenlevyjä, joita kuuntelimme, Mustakallio kertoo.

Äidin toiveesta alkoi myös soittoharrastus. Mustakallion ensimmäinen instrumentti oli viulu, mutta sen sieluun hän ei päässyt sisälle. Vingutus ei istunut temperamenttiin.

Mustakallio päätti vaihtaa soitinta, ja ovi torvien maailmaan aukeni fanfaarien saattelemana. Ensimmäinen vaskipuhallin oli Davisin soitin, trumpetti.

– Trumpetti oli oikein kiva soitin, mutta sen suukappale on niin pieni, että soittaminen vaatii tietynlaista anatomiaa. Minulla oli äänen muodostamisen kanssa vaikeuksia. Silloin soitonopettajani sanoi, että yksi vaihtoehto on siirtyä isompaan vaskipuhaltimeen.

Taustalla myös pippurimyllyllä musisointia

Seuraava askel oli siis pasuuna, trumpettia isompi, mutta tuubaa pienempi.

– Se sopi minulle oikein hyvin. Löysin oman soittimeni siis vasta lukioikäisenä.

Lukioaikana ja vähän sen jälkeen Mustakallio teki kokeellista musiikkia hämeenlinnalaisessa Radar-progeyhtyeessä. Mustakalliolle lankesi multi-instrumentalistin rooli, sillä hän soitti yhtyeessä pasuunan lisäksi koskettimia, bassoa ja myös yhdessä kappaleessa pippurimyllyä.

Opiskeluaikana Mustakallio liittyi Helsingin Hämäläisosakunnan perinteikkääseen big bandiin.

Moderneja ja hienoja soundeja

Mitä tulee jazziin, Mustakallio on fuusion ystävä. Musiikkiopistoaikoina keskiössä oli klassinen musiikki, silloin pop-jazz-jutut olivat vasta tulossa opistomaailmaan.

Lukion alussa suuren vaikutuksen teki Chick Corea Elektric Band.

– Se ei ollut ihan perinteistä jazzia, vaan jotain mitä en ollut ennen kuullut. Siinä oli modernit, hienot soundit. Nuoruudessani kuuntelin myös Pekka Pohjolan tuotantoa.

Tässä kohtaa haastattelua Mustakallio toteaa, että on aika vaihtaa musiikkia konventionaalisempaan suuntaan. Davis kuitenkin jatkuu ja fuusio, vuorossa on vuotta aikaisempi In a Silent Way -levy.

Big bandissä parviäly on parhaimmillaan

Mitä muusikon päässä liikkuu silloin, kun pääsee osaksi suuren orkesterin parviälyä?

– Big band on turvallinen paikka soittaa. Siinä on iso joukkue, ja jos et soita kaikkia ääniä oikein, niin kaverit kyllä paikkaavat.

Kun yleisön huomaa nauttivan ja tanssivan, tulee soittajalle mahtava tunne. Big bandissä ei tarvitse soittaa vain swing-musiikkia ja Frank Sinatran kappaleita, Mustakallion mukaan isolle orkesterille sopivat vaikkapa lattari-osaston kappaleet, kuten myös soul- ja funk-tuotanto.

– Musiikin tarkoituksena on tuottaa elämyksiä, viihdyttää ja nostaa ihmiset hetkeksi pois arjestaan.

Linna Jazzissa kyse on juuri tästä. Mustakallion kristallipallossa tapahtumasta voisi tulla vielä vahvemmin seutukunnallinen.

Visioissa tapahtumaan voisi tulla esimerkiksi musiikkiklinikoita ja muita yleisöä osallistavia numeroita. HÄSA

Antti Mustakallion pasuunistisuosikit

J.J. Johnson

1940-luvulla aloittanut bebop-pasunisti, joka osoitti vääräksi oletukset pasuunasta kömpelönä soittimena.

Tunnettu esimerkiksi yhteistuotannostaan tanskalaisen pasunistin Kai Windingin kanssa. Duo nousi suureen suosioon 1950-luvulla.

 

Bill Watrous

– Watrous on modernin ajan vikkelimpiä pasunisteja. Hänen tuotantoaan kannattaa kuunnella ihan vain jo siksi, että voi ihmetellä, miten niin voi soittaa.

Kaksi vuotta sitten menehtyneen Watrousin ura lähti lentoon 1960-luvulla. Musiikkia hän levytti aina 2000-luvulle asti.

Mustakallio kertoo, että Watrousin rekisteri on myös käsittämättömän laaja. Hän osaa soittaa matalalta ja järjettömän korkealta.

 

Fred Wesley

Edelleen elossa oleva Fred Wesley on tunnettu esimerkiksi roolistaan James Brownin torvisektion johtajana.

Mustakalliolle Wesley edustaa klassista funk-pasunistia.

 

Nils Landgren

Ruotsalainen taituri Landgren on pasunisti, joka yhdistää musiikissaan jazzin ja funkin. Hän on ollut aktiivinen 1970-luvun lopulta asti.