Kanta-Häme

Patrian ex-toimitusjohtaja Jorma Wiitakorven henkilökohtainen piina kesti 7,5 vuotta

Jorma Wiitakorpi on kyllä erikoinen mies. Siinä hän nyt istuu, Piparkakkutalon lounaspöydässä ja lappaa tonnikalasalaattia suuhunsa. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin vain muutama haarukallinen menee suuhun, sitten juttu taas jatkuu tasaisena virtana.

Tulppa aukesi viime elokuussa, kun syyttäjä päätti olla valittamatta hovioikeuden päätöksestä ja Wiitakorpi vapautettiin lopullisesti lahjussyytteistä. Seitsemän ja puoli vuotta kestänyt hiljaisuus oli ohi.

Wiitakorpea syytettiin Patria-oikeudenkäyntien niin sanotussa Slovenia-haarassa törkeästä lahjusten antamisesta. Tutkittavana olivat vuonna 2006 Sloveniaan tehdyt panssariajoneuvokaupat.

Henkilökohtainen piina alkoi heinäkuussa 2008, kun Wiitakorpi meni ensimmäisiin kuulusteluihin ja poliisi otti hänet kiinni viikonlopuksi. Samana vuonna Wiitakorpi jätti paikkansa Patrian toimitusjohtajana. Hänen seuraajakseen tuli Heikki Allonen.

Viimeisen puolen vuoden aikana Wiitakorpi on kertonut tarinansa moneen kertaan. Hän on antanut lehtihaastatteluja vain valikoidusti ja käynyt puhumassa kutsuttuna noin kymmenessä eri yksityistilaisuudessa.

Kun Wiitakorpi aloitti Patrian toimitusjohtajana vuonna 2001, toimi yhtiö lähinnä kotimarkkinoilla. Uuden toimitusjohtajan aikana Patria lähti kansainvälistymään voimakkaasti. Wiitakorvelle oli luontevaa ottaa paikkansa yhtiön kasvoina: hän oli yhteydessä virkamiehiin, poliitikkoihin ja liikkui paljon maailmalla.

Silti yksi viime vuosien suurimmista oivalluksista on Wiitakorvelle ollut, miten pahasti yhtiö ja sen toimitusjohtaja sekoitetaan toisiinsa.

Vaikka mies oli osallisena vain yhdessä Patria-oikeudenkäynnissä, on koko vyyhti henkilöitynyt vahvasti häneen.

– Tiesin, että konsernin ylin johto ja firma menevät kriisitilanteessa hyvässä ja pahassa sekaisin. Sitä en koskaan ymmärtänyt, miten hyvin se on sekoittunut Patria-keississä.

Kun sarjan viimeinen, Kroatiaa koskeva osa saatiin viime maanantaina päätökseen, sai Wiitakorpi jälleen useita soittoja ja viestejä. Häntä onniteltiin siitä, että prosessi on vihdoin hänen osaltaan ohi, vaikka mies ei ollut lainkaan syytettynä kyseisessä haarassa.

Wiitakorpi tietää, että hänet tunnistetaan kaduilla. Wiitakorpi ei jäänyt piileskelemään neljän seinän sisälle, vaan yritti jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti.

– Oli helppo olla, koska tiesin, että en ollut tehnyt mitään väärää. Koskaan ei tarvinnut esimerkiksi kuulusteluissa feikata.

Kohu vei uran, jätti ikuisen jäljen maineeseen ja torpedoi muutamia varteenotettavia työtehtäviä. Esimerkiksi vuonna 2008 Wiitakorpi neuvotteli kahdesta eri toimitusjohtajuudesta.

– En ole voinut tämän prosessin aikana tehdä muuta kuin vuokrajohtajuuksia, hallitusjäsenyyksiä ja tilapäisiä hommia. Koskaan ei kukaan kyseenalaistanut ammattitaitoani, mutta selvä oli, että tiettyihin töihin minua ei voinut ottaa. Jotkut sanoivat sen suoraan, toiset keksivät hyviä tekosyitä.

Voisi ajatella, että pitkä epätietoisuus ajaa ihmisen, jos ei epätoivoisiin tekoihin, niin ainakin hulluuden partaalle.

Pöydän toisella puolella istuu kuitenkin hyväntuulinen, eloisasti jutusteleva mies. Wiitakorpi nauraa paljon paitsi itselleen, myös asioille – niille kipeillekin.

– Huumori ja asioiden yksinkertaistaminen ovat auttaneet. Sama pätee johtamiseen: jos haluat saada jonkin asian aikaan, on itsestään osattava tehdä vähän yksinkertainen.

Wiitakorpi kertoo esimerkin. Patrian pääkonttorilla valiteltiin vuosia sitten toimitusjohtajalle, ettei yhteistyö oikein tunnu ihmisten kesken luonnistuvan. Joulupuurolla Wiitakorpi sitten otti asian puheeksi ja kertoi ostaneensa itselleen tästä syystä peilin työhuoneeseensa.

Tämän lisäksi hän kertoi ostaneensa peilin myös kaikille parillekymmenelle muulle pääkonttorissa tuolloin olleelle. Wiitakorpi pyysi, että jokainen vilkaisisi peiliin huoneesta lähtiessään – kun ongelmia yhteistyössä kerran oli.

Osa loukkaantui ideasta, mutta osa piti ideaa hyvänä. Niin tai näin, parin viikon päästä tunnelma rentoutui ja ilmapiiri parani.

Wiitakorpi sanoo olevansa yksinkertainen mies. Hänelle helpoin ratkaisu on etsiä jokaisesta asiasta myönteinen puoli. Sama asenne on kannatellut häntä niin johtajana kuin vankisellissä, missä hän vietti esitutkinnan aikana pari viikkoa.

Sellissä hän mietti, kummassa paikassa olisi mieluummin: vankisellissä vai vapaana, mutta neliraajahalvaantuneena katselemassa auringonlaskua Sveitsin Alpeilla. Wiitakorpi valitsi ajatuksissaan sellin.

– Olen selvinnyt ehkä sen ansiosta, että yritän keksiä aina jonkun pienenkin myönteisen asian. Asiat voisivat aina olla huonomminkin.

Toinen selviytymistä auttava tekijä oli myös se, ettei Wiitakorpi tiennyt, kuinka pitkään prosessi kokonaisuudessaan veisi. Toisaalta, mitä pidempään tutkinta vei aikaa, sen vahvemmalla mies tunsi olevansa.

Korvaamaton tuki tuli paitsi perheeltä ja muutamilta muilta läheisiltä ihmisiltä, myös asianajajalta. Kun stressikäyrä kääntyi tarpeeksi jyrkkään nousuun, lähti Wiitakorpi lenkille. Juoksu tai kuntopyörän polkeminen auttoivat laukaisemaan ahdistuksen.

– Jos jotain positiivista hakee, niin minulla on ollut aikaa treenata ja olen hyvässä kunnossa.

Vaikka tutkinta ja uutisointi etenivät vuosien edetessä omalla painollaan, ei Wiitakorvella ollut lupaa lausua asiasta mitään julkisuuteen. Vaikeinta oli, kun vastata ei saanut edes läheisten esittämiin kysymyksiin.

– Jouduin sanomaan, että sori, mulla ei ole lupa kertoa.

Wiitakorpea on syytetty myös siitä, ettei hän yrityksensä toimitusjohtajana ollut tietoinen kaikesta siitä, mitä alempana tapahtui. Wiitakorpi pitää syytöstä kohtuuttomana. Hän katsoo, ettei hänen edes tarvinnut olla tietoinen kaikista, muiden toimivaltaan liittyvistä päätöksistä.

Wiitakorpi myöntää miettineensä monesti, että olisi voinut tehdä jotain toisin tai paremmin.

Katkeraa vaikutelmaa Wiitakorvesta ei saa, eikä hän katkera edes sano olevansa.

– Mitä sillä saavuttaisin?

Silti Wiitakorpi on kokenut moneen otteeseen, että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Suurimman kritiikin kohteeksi joutuvat media ja oikeuslaitos.

– Harmittaa, että media valitsi puolensa niin vahvasti, eikä ollut valmis kuuntelemaan meidän kommenttejamme. Esimerkiksi Hesarin viimeisin Kroatia-uutinen, jossa kerrottiin, että pojat vapautettiin syytteistä, pohjautui 90 prosenttisesti syyttäjän kertomukseen. Pojilta ei oltu kysytty mitään, Wiitakorpi sanoo ja viittaa yhtiön entisen liiketoimintajohtajaan ja entiseen myyntipäällikköön.

Hankalia paikkoja on ollut matkan varrella monta, mutta mikään kokemuksista ei nouse ylitse muiden. Ehkä onneksi, näin myöntää Wiitakorpi itsekin.

– Yksi vaikeimpia asioita hyväksyä oli se, kun minut puoli vuotta tutkinnan alkamisen jälkeen vangittiin marraskuussa 2008. Helsingin käräjäoikeudessa vangitsemisperusteeksi esitettiin sotkemisvaaraa.

Wiitakorpi asianajajineen ei pitänyt perustetta uskottavana, sillä puolessa vuodessa Wiitakorpi olisi halutessaan ehtinyt sotkea tutkinnan moneen kertaan.

– Bäng, tuomari löi nuijan pöytään ja ilmoitti, että vangittu. Siinä vaiheessa minulta tipahti tietyllä tavalla asiat käsistä. Olisivat edes keksineet jonkun fiksumman syyn. Silloin hävisi tietyksi aikaa luottamus viranomaisiin ja oikeuslaitokseen.

Varsinainen syyte, se, että Wiitakorpi olisi vauhdittanut vaunukauppoja lahjomalla, on miehen itsensä mukaan uskomaton.

– Minua syytettiin niin yksinkertaisesta asiasta.  Niin tyhmä en todellakaan ole, että olisin tehnyt niin yksinkertaisen tempun ja ottanut valtavan riskin.

Motiivia ei Wiitakorven mukaan ollut. Tutkinnan edetessä on käynyt ilmi, että Wiitakorven henkilökohtaisena hyötynä saama bonus olisi kauppojen toteutuessa merkinnyt hänen silloista viikon palkkaansa.

– Tässä tutkinnassa oli päätetty, että murha oli tehty ja haettiin vain syytettä tukevia asioita. Kun kävi ilmi, ettei ruumista löytynyt, oli se suuri pettymys kaikille.

Wiitakorven mukaan prosessi vei Patrialta edellytykset nopeampaan kasvuun. Vaikutuksia sillä on ollut myös seutukunnallisesti.

– Omana aikanani Hämeenlinnaan suunniteltiin metalliteollisuuskeskittymää Patrian ympärille. Nykyään Patria teettää tiettyjä asioita Kroatiassa ja Puolassa. Minusta keissillä on ollut merkittävä vaikutus suomalaisiin työpaikkoihin.

Hämeenlinnasta Wiitakorvelle on jäänyt hyvät muistikuvat. Hän oli mukana paitsi HPK:n hallituksessa, myös vahvasti silloisen kaupunginjohtajakaksikon, Tapani Hellsténin ja Juha Isosuon kanssa kehittämässä kaupungin teollisuusstrategiaa.

– Hämeenlinnassa on ollut hyvä tekemisen meininki. Jäi sellainen kuva, että siellä oli halu viedä asioita eteenpäin.

Erityisen lämpimästi Wiitakorpi muistelee Aulankoa ja Vanajanlinnaa, joiden henkilöstöt auttoivat loihtimaan monelle tärkeälle tapaamiselle hienot puitteet.
Seitsemän ja puoli vuotta kestänyt piina on tehnyt Wiitakorven nälkäiseksi.

Palo tehdä ja kokea asioita on kovempi kuin koskaan. Mies nauraa, että paikallaanolokiintiö täyttyi 18 sellipäivän aikana useaksi vuodeksi.

– Eräs kaverini kysyi, että Jorma hei, pitääkö sulla aina olla jotain uniikkia. Sanoin, että joo, vaikka ilman tätä kokemusta olisin kyllä pystynyt elämään, Wiitakorpi virnistää.

Wiitakorpi tekee työtä, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin Patria-aikoinaan. Nykyään hän on mukana muun muassa yrityskauppoihin ja yritysjärjestelyihin erikoistuneessa PJ Maa Partnersissa sekä oman perheyhtiönsä sekä muutamien muiden yritysten hallitustehtävissä.

Patrian aikoina kuuden ja puolen päivän viikot olivat arkea, sillä työ- ja luottamustehtäviä oli pitkä lista myös Patrian ulkopuolella. Nyt paukkuja olisi vielä vaikka mihin.

– Uskon, että pystyisin tekemään vielä jonkin isommankin keissin. Katsotaan nyt, mies hymyilee.