Kanta-Häme

Peeaa ehkä, muttei bluffijätkä

– Sibba ei ollut mikään bluffijätkä, sanoo tietokirjailija SuviSirkku Talas.

Painokkaasti. Ja kopsauttaa sormenpäillä pöytää sanojensa pontimeksi.

– Kun hän kävi Wienissä tanssiaisissa ja plokkaili mahdollisimman tyylikkäät daamit, hän kirjoitti asiasta aina Ainolle. Sen minkä kirjoitti, Talas jatkaa.

– Olisi voinut kirjoittaa vähemmänkin, hymähtää toimittaja ja kirjailija Lasse Lehtinen.

Jean Sibelius, tässä keskustelussa tuttavallisesti ”Sibba”, ei ollut aina se ryppyotsainen sikarimies, jonka nuottiviivastolle syntyi Finlandia.

Tänä keväänä Talas ja Lehtinen laskevat jalustalle kohotetun säveltäjän katsojan silmien korkeudelle. Kahdella Studia generalia -luennolla Raatihuoneessa esitellään ihmistä sävellysten takana.

– Häntä ei katsota alaspäin, vaan tutustutaan toisiinkin näkökulmiin, Talas sanoo.

– Ihmiset eivät useinkaan tiedä Sibeliuksesta muuta kuin nimen. Ja ehkä sen, että hän sävelsi Finlandian ja Valse tristen, sanoo Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön johtaja Erkki Korhonen.

”Inhimillisiä karjaisuja”

Talas puhuu tulevalla viikolla Jean ja Aino Sibeliuksen kirjeenvaihdosta. Hän on toimittanut 2000-luvulla parin kirjeistä kolme teosta, joissa säveltäjäperheen elämä avautuu salakihlausajasta avioliiton mykkäkouluihin.

– Kirjeistä löytyy varsin inhimillisiä karjaisuja. Kirjeenvaihdosta ei puutu koomisiakaan piirteitä.

Ruotsinkielinen Sibelius päätyi Järnefeltin sukuun, joka rakensi intomielisesti suomenkielistä kulttuuria.

– Siballa oli… Talas aloittaa.

– Suorituspaineita! huudahtaa Lehtinen.

– Just niin. Järnefeltien keisarikunta halusi näyttää, että jos rupeat meidän kanssa, niin sinähän puhut suomea. Sibba pahoitteli kirjeissään Ainolle, että kirjoittaa ruotsiksi, jottei joka lauseen muotoilemiseen menisi viittä minuuttia.

Nuoresta Sibeliuksesta piirtyy – muun muassa – kuva miehenä, jolla oli sotilaskaupungissa kasvaneen käytöstavat, muttei rahaa. Rahaa ei ollut naimisiinmenon jälkeenkään. Vekselit siirtyivät ystäväpiirissä puolin ja toisin.

– Takasivat toisensa lähes hengiltä, Talas sanoo.

Marssit jääkäreille ja työväelle

Raha ja sen puute näyttelevät huomattavaa osaa myös Sibeliuksen uralla. Kaikki teokset eivät syntyneet puhtaasta luomisen loimusta – vaan tilaustöinä. Tuotanto nimittäin käsittää niinkin ristiriitaisia sävellyksiä kuin Jääkärimarssi ja Työväen marssi.

– ’Tässä on teksti – sävellätkö?’ Seuraava vekseli saatiin ehkä hoidetuksi sillä, Lasse Lehtinen sanoo.

Hän avaa huhtikuussa Sibeliuksen elämää suhteessa säveltäjän elinajan poliittisiin myrskyihin ja suunnanvaihdoksiin otsikolla Sibelius aatteiden aallokossa.

Kas. Missä vaiheessa Lasse Lehtinen on ehtinyt opiskella myös Sibeliuksen elämää?

– Tutkimustyö on vielä kesken, Lehtinen tunnustaa.

Hän on tehnyt väitöskirjansa poliittisesta historiasta, ja Erkki Korhonen pyysi häntä tutustumaan aiheeseen Sibelius-näkökulmasta. Huhtikuisessa Studia generaliassa tilaa saanevat myös Sibeliuksen kohutut natsisympatiat.

– Sibelius oli siihen aikaan aika vanha, jo yli 70-vuotias, ja on muistettava, että Suomi ja Saksa olivat aseveljiä. Aino puolestaan kirjoitti lauseita, jotka voi tulkita miten haluaa. Hän ei ainakaan tuomitse, Lehtinen pohtii.

– Ei, Talas vahvistaa.

Mikä liikutti suurissa käänteissä?

Lehtistä ja Talasta ei harmi kyllä ainakaan toistaiseksi päästä kuulemaan yhteistilaisuudessa huudahtelemassa toistensa suuhun: ”Jep jep!”, ”Just niin” tai ”Ja sitten vielä, kuule…”.

Tänä keväänä molemmat pääsevät erikseen antamaan esimerkkejä elämästä aikana, jolloin yhteiskunnan tiukat tapanormit kahlehtivat esimerkiksi rakastavaisten seurustelua aivan toisin kuin nyt.

Suomalaista, suomenkielistä kulttuuria vasta luotiin, ja jos oltiin eri maissa, viestit saattoivat kulkea viikkoja.

– Mikä liikutti miestä, joka eli pitkän elämän Suomen historian suurissa käänteissä? Lehtinen kysyy – ja vastaa sitten huhtikuussa.

– Suurvaltapolitiikka ylipäätään mahdollisti sen, että varuskuntalääkärin poika Jean Sibelius saattoi syntyä Hämeenlinnassa, hän huomauttaa.

Kirjeissään Sibelius pääsi riisumaan harteiltaan julkisen roolinsa.

– Julkinen ja privaatti pidettiin tuolloin täysin erillään. Kirjeissä hän tuo esiin puhtaan sielunsa, SuviSirkku Talas sanoo. (HäSa)

Studia generalia: Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa. Tietokirjailija SuviSirkku Talas, sopraano Tuuli Takala, pianisti Folke Gräsbeck, pianisti Erkki Korhonen Hämeenlinnan Raatihuoneessa ke 6.3. klo 19. Sibeliuksen löytyneen For Lulu -sävellyksen ensiesitys.Studia generalia: Sibelius aatteiden aallokoissa. Lasse Lehtinen ja Erkki Korhonen Hämeenlinnan Raatihuoneessa to 11.4. klo 19.