Kanta-Häme

Peilikuvani: Ei mikään perusinsinööri

Juuso Väisänen: 

”Eniten katselen itseäni peilistä salilla, kun teen tai harjoittelen koreografiaa. Silloin peilailen lähinnä vartalon asentoja, en niinkään naamaa. Mitä lähemmäs kilpailukautta mennään, sitä enemmän pitää peilistä katsella myös kasvoja, ilmeitä ja eleitä. Peili on työkalu, ilman sitä on vaikea treenata.

Olen nyt 34-vuotias. Piirteet ovat väkisinkin matkan varrella miehistyneet. Mitään radikaalia muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Hiukset ovat pysyneet päässä. Tässä lajissa olisi ehkä hankalaa, jos pitäisi ajaa päänsä kaljuksi tai mennä lyhyellä sängellä.

Käyn insinööritöissä Hyvinkäällä Konecranesin toimistolla. Tietysti sitä täytyy vähän katsella, miltä näyttää, kun työmaalle lähtee. Töissä ei kuitenkaan ole niin tarkkaa kuin kilpailuissa. Kilpailuihin laitetaan hiukset, siistitään parta ja laitetaan joskus vähän meikkiäkin.

Kisoissa persoona muuttuu. Siellä paistatellaan tähtenä lavalla ja kerätään huomio itseen. Sen jälkeen taas palataan arkeen.

En tiedä, olenko välttämättä niin insinöörimäinen töissä kuin muut insinöörit. He jaksavat pohdiskella kaikenlaisia kummallisia asioita. Myöskään teekkarihuumori ei ole minulle koskaan avautunut. Itse haluan mieluummin etsiä ratkaisuja kuin pohdiskella asioita.

Aloitin kilpa-aerobicin 16–17-vuotiaana. Aiemmin pelasin pesäpalloa ja kävin telinevoimistelukoulussa. Ajattelin haastaa itseäni vielä lajilla, jossa pääsisi kilpailemaan.

Urheilussa vahvuuksiani ovat sinnikkyys ja rauhallisuus. Jaksan puurtaa ja osaan katsoa tulevaisuuteen, vaikka tänään joku juttu ei onnistuisikaan. Taustalla täytyy tietysti olla tietynlaista lahjakkuutta. Täytyy myös olla valmis heittäytymään ja menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Vahvuudet ovat aika pitkälti samat myös muussa elämässä. Töissä tehdään pitkiä projekteja, joissa on mentävä suunnitelmallisesti eteenpäin. Sama pätee perhe-elämään. Olemme olleet vaimoni kanssa pitkään yhdessä ja lapsia on tullut vasta nyt myöhemmällä aikuisiällä.

Esikoinen on kaksi ja puolivuotias ja toinen lapsi on syntynyt juuri.

Kisaamisessa on menty vuosi kerrallaan. Jos on ollut mahkuja osallistua, niin sitten kisataan. Lajiin on tulossa ensi kaudelle sääntömuutoksia. Kiinnostaisi katsoa vielä kevät ja nähdä, miten muutokset vaikuttavat lajiin.

Tänä vuonna MM-kullan saavuttaminen tuntui realistiselta mahdollisuudelta. Toisin kuitenkin kävi ja kulta jäi yhden tuomarin pistemäärästä kiinni. Nyt on sellainen olo, että on turha lähteä kultaa enää tavoittelemaan. Jos ensi vuonna kisaa, niin sitä kisaa sitten ihan omasta ilostaan.

Hopealle jääminen oli iso pettymys, kun olin valmistautunut siihen, että mahdollisuudet kultaan ovat hyvät. Sama juttu on toistunut ennenkin. Nyt piti vain yrittää ymmärtää, miksi arvioinnit menivät niin kuin menivät.

Kisoihin valmistautuminen vaatii rutiineja. Ne sopivat minulle. Tykkään muutenkin, että elämä on suht suunniteltua. Fiilispohjalta mennessä saattaa palaa energiaa turhaan.

Tärkein saavutus urheilussa on, että on päässyt korkealle tasolle kisaamaan. Sitä tekee paljon töitä, mutta saa siitä myös jonkinlaisen palkinnon. Arvostan myös sitä, että olen saanut koulut käytyä, ammatin, perheen ja kodin. HäSa

 

 

Haastateltava on kilpa-aerobicin nelinkertainen MM-hopeamitalisti ja kahden lapsen isä.