Kanta-Häme

Peittävä vaatetus on paras suoja hirvikärpäsiä vastaan

Kokovalkoinen kertakäyttöhaalari ja kamferitippoihin kastettuja pumpulituppoja pinneillä hiuksiin kiinni. Suihkaus pullotettua vaginan tuoksua. Päästä sidottava tuubihuivi hiusten suojaksi ja toinen kaulaan.

Tässä joitakin Hämeen Sanomien saamia vinkkejä hirvikärpästen karkotukseen.

Vinkkien joukossa on useita muitakin suihkeita ja hajusteita. Eräs innokas sienestäjä karkottaa hiuksiin kätkeytyneet hirvikärpäset metsästä tullessaan suihkuttamalla päähänsä runsaan satsin hiuslakkaa. Karkotusta hän vielä tehostaa parfyymillä.

Luonnonmukaisempiin aineisiin luottaa lukijamme, jonka mukaan suopursun varsi kainalossa torjui hirvikärpäset ainakin suolla. Toinen taas sekoittaa omatekoista suihketta teepuuöljystä ja ruokaöljystä.

Vääräleuat uskovat myös vanhan viinan hajuun ja murskattuun valkosipuliin.

Totuus on, että hirvikärpänen valitsee isäntänsä pääasiassa näköaistin avulla. Iso, taustasta erottuva, mielellään karvainen ja liikkuva kohde saa metsien kiusalaisen liikkeelle.

Tämän vuoksi asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että erilaisista karkotteista ei ole apua hirvikärpästen maalitauluksi joutumista vastaan.

Metlan vanhempi tutkija Juho Matala uskoo suojaavaan pukeutumiseen. Hän arvelee, että vaaleasta väristäkin saattaa olla hieman apua, varsinkin, jos metsäseurana on tummiin pukeutunut henkilö.

Myös Eviran julkaisemassa artikkelissa kerrotaan, että kokeiden mukaan vaikuttaa siltä, että tummat vaatteet houkuttelevat hirvikärpästä enemmän kuin valkoiset.

Hirvikärpäsen lentokyky on huono, joten se tarvitsee levittäytymiseen isäntäeläimen eli hirven apua.

– Hirvikärpäsiä on todennäköisesti eniten sellaisissa paikoissa, joissa hirvet viihtyvät talviaikaan. Tällaisia ovat erityisesti mäntyvaltaiset taimikot. Harmillista kyllä, sillä siellähän ne puolukatkin kasvavat, vanhempi tutkija Juho Matala toteaa.

Karkotteilla voi kuitenkin olla merkitystä siihen, jääkö hirvikärpänen laskeutumispinnalleen vai jatkaako se matkaansa. Siivet pudotettuaan sillä tosin ei ole enää vaihtoehtoja.

– Ainakaan lemmikki- ja metsästyskoiraan hirvikärpäset eivät tunnu iskevän, jos koiralle on annettu punkkien ja kirppujen karkotukseen tarkoitettuja lääkkeitä, Juho Matala kertoo.

Oulun yliopiston biologian professorin Arja Kaitalan mukaan hajulla ei tutkimusten mukaan ole vaikutusta hirvikärpäseen. Hänen mukaansa on kuitenkin mahdollista, että karkoteaine estää sen, ettei hirvikärpänen rupea imemään ihmisestä verta.

Ongelmana karkotteiden kohdalla kuitenkin on, että sitä pitäisi laittaa hiuksiin, sillä loinen pyrkii karvapeitteen sekaan.

Professori Arja Kaitala kertoo, että hirvikärpästen määrällä on suora yhteys hirvikannan tiheyteen. Mitä enemmän alueella on hirviä, sitä enemmän on myös hirvikärpäsiä.

Hirvikärpänen on levittäytynyt Etelä- ja Keski-Suomeen aina poronhoitoalueen rajalla saakka. Tiheäkarvaisesta porosta sen sijaan ei ole tullut hirvikärpäsen isäntää.

Suomessa hirvikärpänen ei ole ottanut isännäkseen myöskään metsäkaurista, toisin kuin Ruotsissa. Tämä selittyy Kaitalan mukaan maiden erilaisilla eläinkannoilla. Suomen hirvikanta on kotoisin idästä, josta myös hirvikärpänen on meille levinnyt.

Ruotsissa kauriskanta on ollut perinteisesti vahva ja se on valikoitunut hirvikärpäsen isännäksi. Tästä syystä hirvikärpäsiä ei olekaan Ruotsissa metsäkaurisaluetta pohjoisempana.

Kaitalan mukaan ainoa keino suitsia hirvikärpäsongelmaa on karsia nykyisellään liian tiheää hirvikantaa. Esimerkiksi Suomen itärajalla sudet ovat pitäneet sekä hirvi- että hirvikärpäskannan kurissa.

Varsinaista petoa hirvikärpäsellä ei ole.

– Tiaiset ja myyrät ovat kyllä oppineet syömään talvella lumelta hirvikärpäsen koteloita, mikä on sinänsä hyvä uutinen, hän kertoo. HäSa