Kanta-Häme

Pelikengät lentävät päiväntasaajalle

Suomalaiset lahjoittavat kaappien pohjalla pölyttyviä nappulakenkiä Ugandaan. Kengille on tarvetta, sillä osa pelaajista juoksee kentällä paljain jaloin. Afrikan helmessä jalkapallo on suosittu laji.

Kotikentän maalit on rakennettu puurimoista ja vanhoista viemäriputkista. Ennen pelin alkua kentältä hätistellään pois ruohonleikkurien virkaa toimittavat lehmät ja vuohet. 

Ugandalaiset nuoret miehet juoksevat kentällä umpimuoviset tossut jalassa. Yhdellä ei ole kenkiä ollenkaan.

Samaan aikaan Suomessa käy kuhina, ja espoolaiseen eteiseen kertyy kymmeniä nappispareja. Ne on tarkoitus lähettää Victoria-järven rannalla sijaitsevaan Entebben kaupunkiin.

– Huomasin yhden pelaajista parsivan umpeen viiden sentin repeämää omissa pelikengissään. Toisella pelaajalla puolestaan näytti olevan Puman nappulakengät, mutta oikeasti ne olivatkin muoviset kopiot, jotka eivät kestä säätä tai kulutusta, kertoo nappiskeräyksen isä Ukko Liikkanen.

Hän asuu vaimonsa kanssa Ugandassa ja valmentaa harrastuksenaan paikallista Entebbe Young Tigers -jalkapallojoukkuetta, jonka pelaajat ovat paikallisia yövartijoita. Miehen tarkoituksena on kerätä Suomessa asuvien ystäviensä kanssa turhiksi jääneitä nappulatossuja ja lähettää ne vähävaraisille pelaajille Ugandaan.

Kengät odottavat matkaan pääsyä Miia Peltolan luona Espoossa.

– Halusin lahjoittaa oman poikani vanhat nappikset, ja päädyin keräämään kenkiä Uudeltamaalta.

Reilussa viikossa nappuloita on saatu kasaan 22 paria. Tavoite on yli sata paria, joten työtä on vielä jäljellä. Suomalaisten rakkaus lajia kohtaan ja halu auttaa on näkynyt avokätisinä lahjoituksina.

– Eräs henkilö osti 12 paria täysin uusia nappulakenkiä. Yllätyin iloisesti, kun näin ne, Peltola kertoo.

Nappulalähetyksiä odotellessaan Liikkanen treenaa Ugandassa Young Tigersista sarjavoittajaa.

Joukkueen 16–25-vuotiaat jäsenet tekevät seitsemänpäiväistä työviikkoa ympäri vuoden. 

Silti suurin osa pelaajista tulee harjoituksiin joka aamu kello kymmenen. Liikkanen vetää treenejä parina päivänä viikossa. Joukkueen muut valmentajat huolehtivat lopusta.

– Opetan pojille juoksutekniikkaa ja kehonhallintaa. Käännöksistä on saatava ylimääräiset askeleet pois, ja painopisteen on pysyttävä alhaalla, kertoo intohimoiseksi Liverpoolin ja Rovaniemen

Palloseuran faniksi tunnustautuva Liikkanen.

Hänelle ugandalaisten nuorten miestin valmentaminen on harrastus, joka auttaa pääsemään osaksi paikallista yhteisöä.

– Jalkapallo on Ugandassa suosittu laji, vaikka maajoukkueen menestys on suunnilleen yhtä surkeaa kuin Suomella.

Harrastajaotteluihin voi hyvänä päivänä kertyä satapäinen yleisö. 

Vieraspeleihin matkustetaan lava-autoilla. Mukaan tulee usein faneja, joista osa muodostaa spontaaneja tanssiryhmiä kentän laidoille kannustamaan omaa joukkuetta.

Suurin ero ugandalaisen ja suomalaisen jalkapallokulttuurin välillä on vastustajan kunnioittamisessa. Ugandassa peli on siistimpää.

– Ihmisillä ei ole vakuutuksia eikä varaa maksaa terveydenhuollosta. Esimerkiksi liukutaklaukset ovat täällä rike, vaikka pallo olisi pelaajien välissä.

Kentän laidalla kannustus on niin ikään kohteliasta, mutta innostunutta.

– Vastustajat aloittavat ennen peliä henkisen sodankäynnin ja tulevat uhoamaan varmalla voitolla. Siihen se kuitenkin aina jää, Liikkanen kertoo.

Pelin päätyttyä häviäjät tulevat onnittelemaan voittajia ja liittyvät mukaan voitonjuhliin, joissa rummut soivat ja banaanigini virtaa.

Entebben harrastajakentillä raha ei vaihda omistajaa pelin lopputuloksen perusteella. Uhkapelaaminen on Ugandassa sallittua ainoastaan virallisissa vedonlyöntitoimistoissa, joiden kautta veikataan lähinnä ulkomaisten jalkapallopelien tuloksia.

– Laiton vedonlyönti on yksi harvoista asioista, joita viranomaiset valvovat tehokkaasti. Ihmiset menettävät uhkapeleissä helposti rahansa, mikä aiheuttaa ongelmia. Tätä halutaan välttää viimeiseen asti.

Ukko Liikkanen on tuonut joukkueen peleihin ripauksen lappilaista joukkuehenkeä. Myös suomalaisen ruokakulttuurin esitteleminen on miehen asialistalla.

– Viime pelissä oli tarkoitus grillata makkaraa kentän laidalla, mutta makkaroita ei yksinkertaisesti löytynyt kaupoista.

Yritys on tarkoitus uusia seuraavissa kotipeleissä. Ugandalainen versio kisabuffetista on läpinäkyvissä muovipusseissa myytävä viina. Liikkanen ei anna armoa valmennettavilleen, vaan pelaajat saavat tutustua vanhaan kunnon viivajuoksuun ja kyykätä kenttää päästä päähän niin että seuraavana päivänä lihakset ovat hellinä.

– Pelaajat arvostavat kunnon treenejä. Kaikki äijät tykkää puuhata yhdessä niin että hiki haisee. Se on meidän geeneihin kirjattu juttu.

Osa Young Tigersin jäsenistä on orpoja. Toisilla on lapsia elätettävänään, eivätkä uudet pelikengät ole ostoslistan kärjessä. Yövartijan palkka on keskivertoa parempi, mutta sillä ei rikastu. Työn mielekkyys riippuu paljon paikasta, jota vartioi.

Myös Liikkasen kotitaloa vartioi öisin aseistettu mies. 

Sam Muzolewa on Liikkaselle pikemminkin ystävä kuin työntekijä ja syy siihen, miksi hän lähti mukaan kaupungin jalkapallopiireihin.

– Sam vinkkasi minulle joukkueesta ja menin katsomaan harjoituksia. Nopeasti huomasin, että minulla on heille jotain annettavaa.

Kun oma joukkue on saatu varustettua, Liikkanen aikoo seilata lahden toiselle puolelle Buwayan kylään ja jakaa pelikenkiä sikäläiselle joukkueelle.

– Suurin osa alueen ihmisistä elää puhtaassa vaihtotaloudessa eikä tienaa elämänsä aikana mitään. Siellä on paljon lahjakkaita pelaajia, jotka pelaavat paljain jaloin.

Liikkasen tarkoituksena on saada Suomesta Ugandaan myös käytettyjä maalivahdin varusteita, jalkapalloja ja pelipaitoja.

– Tässä kulttuurissa mitään ei heitetä roskiin vaan tavarat korjataan. Ei siis haittaa, jos nappulat ovat käytetyn näköisiä tai maalivahdin hanskoissa on reikiä.