Kanta-Häme

Pelimies ei pröystäile

Jorma Vuoksenmaa on Suomen tunnetuin ja monella tapaa myös menestynein peliammattilainen, joka väittää nyt kirjoittaneensa ”maailman parhaan yleisvedonlyöntikirjan” nimeltä Pelaajalta pelaajille.

Tai ei väitä, vaan yksinkertaisesti toteaa. Eikä kuulosta edes ylimieliseltä.

– Jalkapallovedonlyönnistä on kyllä tehty parempikin kirja, mies lisää.

Kirjassa Vuoksenmaa kertoo, kuinka ei ole kokenut elämässään tarvetta päteä enää kenellekään sen jälkeen, kun voitti backgammonin joukkuemaailmanmestaruuden vuonna 1990 Monte Carlon Loews-kasinolla. Sen jälkeen on tullut kiistatta vielä merkittävämpiäkin saavutuksia, etenkin rahallisesti, mutta kirja ei keskity niiden esittelyyn.

Sen sijaan vedonlyöntiguru maalaa itsestään kuvan alemman keskiluokan hämeenlinnalaiskasvattina, joka on raivannut tiensä huipulle loputtoman intohimon ja kurinalaisen asenteen ajamana. Median välittämä julkisuuskuva pelialan ammattilaisista ja myös Vuoksenmaasta useimmiten poikkeaa tästä.

– Vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen toimittaja, on painetta luoda odotusarvoja tietyille aloille ja hakea stereotypioita. Joudun tietysti puhumaan rahasta, muuten uhkaa ”laihan kokin syndrooma”, eikä ole uskottava.

Vuoksenmaa pitää rahaa kuitenkin lähinnä osaamisensa mittarina. Hän ei shoppaile muotiliikkeissä tai kuluta omaisuuttaan niin sanottuihin turhuuksiin.

– Mutta en toisaalta koe syyllisyyttäkään tienaamisesta. Elämän ilot tulevat kuitenkin yksinkertaisista asioista.

Ei hän silti tuomitse jet set -elämääkään viettäviä ja somessa elvisteleviä nuoria leijonia.

– Suhde rahaan ja kuluttamiseen on erilainen eri ihmisillä. En sano, onko high roller -meininki oikein tai väärin, mutta aidosti menestyneimmät pelaajat eivät kokemukseni mukaan toimi niin, vaan heille menestys on seurausta ylitsepursuavasta intohimosta lajiin.

Nyt 53-vuotiaana Vuoksenmaa on ajatellut vetäytyä pelikonsulttifirmansa ESBC:n operatiivisesta toiminnasta taustalle ja käyttää aikaansa enemmän tutkimukseen, matkusteluun ja lastenlapsien kanssa viihtymiseen. Kirja onkin jonkinlainen välitestamentti, jossa mies haluaa tuoda kehittämiensä teorioiden ja menetelmien lisäksi esiin myös kartuttamansa elämänfilosofian.

– Kaikki asiat vaikuttavat ihmisen ajatteluun. Omani on yhdistelmä lapsuudenkodin arvoja, Miyamoto Musashin samurai-filosofiaa ja esimerkiksi talousnobelisti Daniel Kahnemanin oivalluksia.

Tuloksena on pelaaja, jota on pilkattu kaavamaisesti pienillä panoksilla ja riskejä minimoiden betsaamisesta. Sillä tyylillä on kuitenkin pelattu jo yli 40 vuotta voitollisesti.

Vuoksenmaa sanoo, että matemaattiset mallit ovat kuitenkin vain vankka pohja, ja tunteellakin on pelaamisessa sijansa.

– Jos jättäisi kokemuksen ja intuition pois, hukkaisi paljon informaatiota. Voittava pelaaja on kuin jazz-muusikko, joka improvisoi taidokkaasti, kuitenkaan rikkomatta kappaleen rakennetta. Mitä kokemattomampi pelaaja taas on, sitä enemmän kannattaa nojautua kurinalaisiin menetelmiin, Vuoksenmaa pohtii.

Kirja syntyi 10 viikon armottoman puristuksen jälkeen. Nyt työn alla ovat käännökset saksaksi, englanniksi ja ruotsiksi. Vaikka työssään Vuoksenmaa on fokusoitunut ja jopa zeniläinen, hän ei sano ehdottomuuden yltävän siviilielämään.

– Syön joskus epäterveellisesti ja juon aivan varmasti liikaa. Kaikilla lipsuu, mutta toisilla lipsuu vähemmän. Tasapaino on elämässä tärkeää, Vuoksenmaa neuvoo.

Kaikilla asioilla hän ei ole valmis pelaamaan, vaikka uskookin monen uhkapelaajan tavoin vahvasti yksilön vapauteen.

– Haluan, että minulla on mahdollisuus ottaa hallittuja riskejä vaikkapa uhkapeleissä, mutta terveyden kanssa en halua arpoa. Jos syöpä iskee, jokaisella on syytä saada hoitoa yhteiskunnalta, vaikka kuinka luottaisi pelikassaansa…

Toisin kuin niin sanotut libertaarit, maailmaa kiertänyt Vuoksenmaa pitää Suomea jopa poikkeuksellisen vapaana maana.

– Joku pelimonopoli on loppujen lopuksi pieni asia. Sananvapaus, tasa-arvo ja käytännöllinen vapaus esimerkiksi maksuttoman koulutuksen kautta tekevät tästä maasta paljon vapaamman kuin moni muu.

– Amerikassa monesti näennäisen vapauden hinta on aivan liian kova, Vuoksenmaa päättää. HäSa