Kanta-Häme

Pelkkä perille pääsy ei riitä

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain muuttamisesta.

Uudistuksen myötä taksinkuljettajilta edellytettäisiin jatkossa kykyä huolehtia nykyistä paremmin vammaisten matkustajien turvallisuudesta ja avustamisesta.

Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuljettaja on perehtynyt pyörätuolin kiinnittämiseen ja muiden turvavälineiden, kuten rollaattorin, käyttöön ahtaissakin olosuhteissa.

– Moni asiakas tarvitsee myös apua esimerkiksi ostosten teossa tai käteisen rahan nostamisessa, kertoo hämeenlinnalainen invataksiyrittäjä Riitta Ylitalo.

Taksikuski on asiakaspalvelija

Lakisääteiselle koulutukselle tuntuisi olevan tilausta. Ylitalo kertoo asiakkailtaan kuulemiaan hurjia tarinoita.

Erästä vanhempaa naista taksikuski oli kehottanut ostamaan paremmat kengät, kun nainen ei hiekoittamattomalla pihalla päässyt kulkemaan ilman apua.

– Toista asiakasta oli suoraan ohjeistettu tilaamaan invataksi, jos hän kerran tarvitsee ”ylimääräistä” apua, Ylitalo kertoo päätään puistellen.

Kattavampi koulutus sisältäisi jatkossa esimerkiksi käytännön harjoituksia, joissa asiantuntijoina toimisivat vammaisjärjestöjen edustajat.

Invalidiliitto on ollut merkittävällä panoksella vaikuttamassa lakimuutokseen.

Muutakin kuin autolla ajamista

Hämeenlinnan seudulla taksiyrittäjät ovat tehneet vammaisjärjestöjen kanssa yhteistyötä jo vuosia. Kanta-Hämeen Aluetaksin kuljettajakoulutuksen käyville erityiskoulutus kuuluu pakollisena osana koulutusta.

Toimitusjohtaja Juha Sirviö kertoo, että esimerkiksi väestön ikääntymisen seurauksena yhä useampi asiakas tarvitsee varsinaisen kyydin lisäksi myös muunlaista apua.

– Kuljettajia tulee kaikilta elämän osa-alueilta. Heillä ei välttämättä ole minkäänlaista asiakaspalvelukokemusta, ja joillekin erityisryhmien kohtaaminen voi olla jopa pelottavaa. Koulutuksen tarkoituksena onkin madaltaa kynnystä ja lisätä kuljettajan varmuutta hankalissakin tilanteissa.

Apu räätälöitävä asiakkaan mukaan

Erityisryhmään kuuluva asiakas itse on kuljettajan paras opettaja.

Esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvan, mielenterveyskuntoutujan, kehitysvammaisen tai sokean tarpeet taksimatkaa ajatellen ovat hyvin erilaisia.

– Koulutustilanteissa painotan sitä, että kuljettajan täytyy kysyä asiakkaalta itseltään, miten voisi olla avuksi, kertoo koulutuksia Aluetaksin kuljettajille järjestävä, kaupungin vammaisneuvoston puheenjohtaja Pia-Nina Vekka.

Oma-aloitteisuus on tärkeää

Koulutuksessa kuljettajat saavat itse kokeilla, miten erilaisia malleja laitetaan kasaan ja työnnetään, sekä millaista on istua auton kyydissä pyörätuolissa.

Varovainenkin jarrutus voi aiheuttaa sen, että asiakas liukuu tuolista pois, mikäli hän ei ole tuolissa kiinnitettynä turvavöihin.

– Pyörätuolilla liikkuvalla ei ole samanlaista tasapainoa tai lihasvoimaa pitää itseään kiinni tuolissa, vaikka vauhti olisi hyvinkin hiljainen.

Vekka korostaa, että kuljettajan oma aktiivisuus on ensiarvoisen tärkeää.

– Asiakasta ei pitäisi odottaa autossa, vaan mennä rohkeasti vastaan ja tarjota apua.

Taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetun lain muutosten on tarkoitus tulla voimaan syyskuun alussa. (HäSa)