Kanta-Häme

Pellin alla piilee tarpeellista tavaraa

– Kysyntää on aina, jos osaa vetää oikeista naruista, sanoo tuhansia autoja osistaan Riihimäen Herajoen teollisuusalueella riisunut Ari Leponokka.

Leponokka otti tuntumaa isänsä vuonna 1962 perustamaan Riihimäen auto- ja konehajoittamo -nimiseen perheyritykseen jo pikkupoikana.

”Autojen hautausmaa” oli mitä mielenkiintoisin paikka seikkailla.

– Olin pakahtua ylpeydestä, kun pääsin 13-vuotiaana ajamaan romuautolla purkamon alueella.

Perheyrityksen johtoon Leponokka ryhtyi 1980-luvulla. Vielä tuolloin autohajottamolla pistettiin autoa purkamisen päätteeksi paaliksi oikein urakalla.

Huippuaikoina romumetallista on saanut jopa 200–300 euroa tonnilta. Tätä nykyä hinta on notkahtanut kuin kansanauton maine. Tuhannesta kilosta irtoaa hädin tuskin 15–20 euroa.

– Maailmanmarkkinat vaikuttavat. Kiinalaiset eivät osta enää romumetallia.

Vielä 1990-luvulla riihimäkeläisellä autopurkamolla kävi kiertävä paalausauto.

– Varaosamyynti on aina ollut meidän juttu. Mieluummin puramme autot ja hyödynnämme osat.

Menopeleistä Leponokka ei kuitenkaan haali kaikkea, mikä vain irti lähtee. Turhaa purkamista vältetään.

– Irrotamme vain ne osat, jotka menevät varmasti kaupaksi. 1980-luvulla tuli auto, jossa oli luodinreikiä ovissa. Osat olivat silti kunnossa, hän naurahtaa.

Takavuosina ihmiset kävivät kyselemässä osia suoraan purkamolta, nykyään kauppa on siirtynyt nettiin.

Ennen tarpeellisten osien talteenottoa autot täytyy ”kuivata”.

– Se tarkoittaa, että autoista poistetaan esimerkiksi öljyt, bensat ja jarrunesteet.

Kun kaikki tarpeellinen on menopelistä purettu, käy kierrätysfirma Stena hakemassa ”hylsyn” kierrätystä varten.

Tällä hetkellä purkamon tontilla uutta määränpäätä odottaa noin 280 romuautoa.

– Ostamme romuautoja lähinnä Autovahinkokeskukselta, mutta emme hylkää meille tuotavia autoja. Olemme Suomen autokierrätyksen virallinen vastaanottopiste.

Viime vuonna Suomessa romutettiin liki 62 000 henkilöautoa. Uusiin ennätyslukemiin ihmiset ajoi kampanja romutuspalkkiosta.

– Saimme ihan hyviä autoja purettavaksi. Kannatan, mutta myös kritisoin romutuspalkkiota, Leponokka sanoo.

– Monet käyttöautot, joissa oli vielä kilometrejä jäljellä, menivät romutukseen palkkion takia.

1 500 euron romutuspalkkion sai vain, jos sen käytti uuteen autoon.

– Kaikilla ei ole varaa sellaiseen. Ei se ole ratkaisu autonkannan luonnolliseen poistumiseen. Ratkaisu piilee autoverojen kevennyksessä, autot ajettaisiin loppuun. HÄSA