Pendelöivä perheenisä todisti, että ruuhkavuosinakin ehtii liikkua – Tommi Lindroos tutustui vuodessa yli sataan urheilulajiin
Hiihdosta se alkoi ja ralliin loppui.
Siinä välissä hämeenlinnalainen Tommi Lindroos kävi kaikille tuttujen lajien lisäksi esimerkiksi cheerleading-harjoituksissa, pelaamassa lacrossea, harppuunakalastamassa ja ottamassa osumaa roller-derbyssä. Hänet myös ilmoitettiin yllättäen taekwondo -kilpailuihin, jossa runsaspisteinen ottelu päättyi niukkaan tappioon kokenutta, mutta kenties hieman tasoitusta antanutta kilpakumppania vastaan.
Lindroos kokeili viime vuoden aikana lopulta 103:a eri urheilulajia pääosin Hämeenlinnan seudulla, mutta eksoottisempia lajeja hän maisteli ympäri Etelä-Suomea.
– Alkuvuosi oli melkoinen rypistys, sillä ahnehdin mahdollisimman paljon eri talvilajeja. Kesäkuun alkuun mennessä olin kokeillut noin 50 eri lajia. Loppuvuoden aikana tahti rauhoittui, sillä uusien lajien löytämiseksi piti käyttää jo mielikuvitusta.
Tempauksellaan Lindroos halusi osoittaa, että jos päivittäin kymmenien kilometrien päässä kotoa töissä käyvällä, hieman ylipainoisella kahden pienen lapsen isällä on aikaa ja tarmoa liikkua, se on mahdollista kaikille.
Lindroos kertoo havahtuneensa vuoden mittaan siihen, miten monipuolisesti harrastusmahdollisuuksia löytyy pelkästään Hämeenlinnan seudulta.
– Pieniä, tiiviin ydinporukan vuosien ajan vetämiä seuroja on aivan älyttömästi. Mahdollisuuksia on vaikka mihin.
Lindroos yllättyi vuoden aikana monia kertoja – positiivisesti.
– Pienissäkin seuroissa harjoitukset ovat todella hyvin suunniteltuja ja ohjattuja.
Lindroos työskentelee Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n seurakehittäjänä. Hän kertoo kokeilusta olleen ammatillista hyötyä uusien kontaktien ja kartuttamansa hiljaisen tiedon muodossa.
– Minua pyydettiin lähtemään mukaan monen seuran toimintaan, sillä usein pienillä seuroilla on pulaa harrastajista ja vaikeuksia päästä esille. Tunnettujen ja suosittujen lajien veto on niin suuri, ettei moni ei edes tiedä jonkin itselleen sopivan lajin olemassa olosta.
Lindroos selvisi lajirallista ilman pahempia tällejä. Hän kertoo osallistuneensa ilman syvempää lajitietoutta myös kilparyhmien treeneihin, joissa noviisi otettiin aina hyvin vastaan. Hän sanoo myös rohkaistuneensa kannustamaan omia lapsiaan liikkumaan entistä monipuolisemmin.
– Olen saanut lapsena kiipeillä ja temppuilla vapaasti, mutta omien lasten suhteen olen joskus ollut ehkä liian suojelevainen. Uskon, että lapsuudessa kehittynyt kehonhallinta on säilynyt näihin päiviin asti, ja se auttoi tutustumaan aivan vieraisiin lajeihin.
Lindroos toivoo, että hänen blogiaan lukevat lähtisivät ennakkoluulottomasti liikkeelle, mikäli uuden harrastuksen löytäminen kiinnostaa.
– Saatoin ennen jopa naureskella joillekin lajeille. Vierastin esimerkiksi kamppailulajeja, mutta ne ovat yllättävän hauskoja, eikä siellä tarvitse heti sattua, hän nauraa.
Jäitkö vuoden aikana johonkin lajiin koukkuun?
– Olen käynyt Riihimäen Cocksin äijäkäsiksessä. HäSa
Sata lajia -blogi verkossa: tommilin.blogspot.com
Nämä jäivät mieleen
Kanoottipoolo: Mahdollisesti eksoottisin laji, jossa myös jäin kaikista kokeilusta pahiten muiden jalkoihin.
Triathlon: Tällä kunnolla kova rypistys, jonka sain kokea Vanajanlinnan hienoissa maisemissa.
Capoeira: Ennakkoluulo oli, että capoeira on jotain rytmikästä hippastelua. Se osoittautui kunnon treeniksi.
Mäkihyppy: Oma suoritukseni jäi läpilaskuksi, mutta arvostus harrastajia kohtaan kasvoi suureksi. Treenien aluksi voi joutua tekemään 1,5 tuntia lumitöitä ja jokaisen hypyn jälkeen sukset pitää kantaa takaisin huipulle.
Enduro: Voin tunnustaa, etten ennen pitänyt moottoriurheilua urheiluna. Mieli muuttui kolmen tunnin endurosafarilla.
