Kanta-Häme

Perheväkivaltaa ei pääse pakoon Kanta-Hämeessä

Perheväkivalta on lisääntynyt Kanta-Hämeessä.

Ankkuri-tiimin sosiaalityöntekijä Jonna Laitonen kertoo, että viiden viime vuoden aikana perheväkivaltaa on ilmennyt selvästi aiempaa enemmän.

Osittain syynä voi olla lakimuutos. Nykyisin muun muassa lasten kanssa työskenteleville kuuluva ilmoitusvelvollisuus koskee myös pahoinpitelyjä alle 18-vuotiaiden kohdalla, ja aiemmin se koski vain seksuaalirikosepäilyjä. Lisäksi ihmisten tietoisuus asiasta on lisääntynyt.

Yleensä tieto perheväkivallasta tulee Ankkuri-tiimille lastensuojeluilmoituksen kautta tai hätäkeskuksen hälytyksestä, jonne poliisi saapuu paikalle.

– Tilanteet ovat raaistuneet ja monimutkaistuneet, Laitonen kuvaa.

Ongelmana on myös turvakotien puute.

Lähimmät turvakodit sijaitsevat Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa. Tampereen turvakotikin on koko ajan aivan täynnä.

– On liian vähän paikkoja, joihin vanhemman ja lapset voisi ohjata, kun tilanne perheessä on akuutti, kertoo Ankkuri-tiimiin kuuluva vanhempi rikoskonstaapeli Katja Kinnunen.

Lasten koulunkäynnin ja vanhempien työssäkäynnin pitäisi voida jatkua turvakodista mahdollisimman normaalisti.

– Vanhemmalle ja lapsille on todella iso kynnys lähteä Tampereelle tai Lahteen, siksi turvakodin saaminen lähemmäs olisi äärimmäisen tärkeää, sanoo Kinnunen.

Hän ei myöskään näe, että Kanta-Hämeessä olisi tehty tarpeeksi kansainvälisten sopimusten eteen.

Istanbulin sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan poistamiseksi astui voimaan 1. elokuuta 2015, mutta Kinnusen mukaan sitä ei ole toteutettu Kanta-Hämeessä esimerkiksi turvakotipaikkojen osalta.

Asian esillä pitäminen on kaikkien viranomaisten vastuulla.

Perheväkivalta on monisyistä. Se voi olla fyysistä, henkistä, seksuaalista tai esimerkiksi taloudellista.

Sen jälkeen, kun vainoaminen tuli rikoslakiin, sitä on tunnistettu aiempaa enemmän.

Väkivalta on yhä useammin myös molemminpuolista. Perinteisesti mies on nähty väkivallan tekijänä ja nainen uhrina, mutta on tavallista, että roolit voivat olla toisinkin päin tai että tekijöinä ovat molemmat.

– Se on ehkä edelleen vähän tabu, jos nainen lyö. Miehet eivät tee ilmoitusta helposti, sanoo Jonna Laitonen.

Väkivalta on haitallista kaikille osapuolille, ja vaikka uhri pääsisi tilanteesta pois, väkivaltaa jatkuu, jos siihen ei puututa.

– Jos lapsi elää väkivallan ilmapiirissä, se vaikuttaa aina lapsen kasvuun ja kehitykseen, vaikka lapsi ei näkisikään väkivallan tekoja, sanoo Laitonen.

Uhrien lisäksi apua kaipaisivat tekijät.

Katja Kinnunen kertoo, että tekijät ovat hyvin usein joutuneet väkivallan uhreiksi itse.

– Tai sitten he ovat altistuneet sille lapsuudenperheessään.

Se kierre pitäisi katkaista.

Milloin ulkopuolista apua pitäisi hakea?

– Suosittelisin, että ennen ensimmäistä lyöntiä. Sitä ei tarvitse jäädä odottelemaan. Väkivallan ilmapiirin tuntee usein jo etukäteen. Apua kannattaa hakea mieluummin liian herkästi kuin pitkittää sen hakemista, sanoo Kinnunen.

Kinnunen muistuttaa, että avun hakeminen ei tarkoita, että pitäisi erota parisuhteesta, vaan silloin pyritään ratkaisemaan ongelmia ja auttamaan koko perhettä.

– Helposti käy niin, että väkivalta jatkuu perheessä monta kymmentä vuotta. Valitettavasti siihenkin tottuu, normaalin ja epänormaalin tasapaino järkkyy.

Psykiatrinen sairaanhoitaja Niina Järvenpää Ankkuri-tiimistä kertoo, että päihteiden käyttö on selvästi yksi väkivallalle altistava tekijä. Toinen vaikuttava tekijä voi olla lapsuudenkodin kulttuuri, ja se miten siellä on ratkottu ristiriitatilanteita.

Myös hoitamattomat psyykkiset sairaudet voivat johtaa väkivaltaan.

– Ei ole olemassa tyypillistä perheväkivaltatapausta.

Poliisi ja lastensuojelu yrittävät yhdessä perheen kanssa selvittää, miten tilanne ei pääsisi toistumaan,

Jos epäilee, että joku toinen kokee perheväkivaltaa, tärkeintä olisi ottaa asia puheeksi.

– Salailun kulttuuri on ollut perinteisesti vahva. Ajatus siitä, että toisten asioihin ei saa puuttua, on yhä yleinen. Tärkeintä olisi kuitenkin keskustella, ja kysyä, mikä tilanne on. Aina voi myös konsultoida esimerkiksi lastensuojelua, poliisia tai meidän Ankkuri-tiimiämme, sanoo Laitonen.

Todella harvoin perheväkivallasta ei ole tiennyt kukaan. Yleensä ympäristö tietää. HÄSA