Kanta-Häme

Perhokalastuksessa on sitä jotakin

Hämeenlinnalainen Pasi Visakivi on vastikään palannut perhokalastusreissusta Sloveniasta.

– Oli kyllä uskomattoman kauniita vuoristomaisemia ja kristallinkirkkaita jokia. Kalaakin riitti: harjusta, taimenta, kirjolohta, hän kertoo hymy huulillaan.

Pelkästään perhokalastusta viimeiset 20 vuotta harrastanut Visakivi myöntää, että isoissa kaloissa on oma viehätyksenä. Niiden lisäksi perhokalastus on kuitenkin myös paljon muuta. Saaliiksi kelpaavat pienemmätkin vonkaleet.

– Perholla voi kalastaa mitä vaan. Monipuolisuus onkin osa lajin vetovoimaa. Esimerkiksi hauen perhokalastus on viime vuosina lisääntynyt huimasti.

Visakivi kertoo pyrkivänsä nauttimaan siitä, mitä kulloinkin on tarjolla.

– Itselleni myös luonnon ja kalastuksen kuvaaminen ovat olennainen osa kalastusreissua. Kokonaisuuteen kuuluvat myös kalakaverit sekä hyvät ruuat ja juomat, hän luettelee.

Pasi Visakivi työskentelee Verkatehtaan tuotantopäällikkönä. Kalastusharrastuksen myötä hän on kirjoittanut ja valokuvannut viitisentoista vuotta Pohjolan Perhokalastaja -lehteen. Hänen ottamiaan valokuvia on julkaistu myös mm. perhokalastusalan huippulehden, Catch Magazinen kannessa.

Kalastanut Visakivi on pikkupojasta lähtien. Perheellä oli 1970-luvulla mökki muutaman kilometrin päässä Vihavuodesta ja ensimmäiset saaliinsa hän on onkinut mato-ongella Hauhon vesistä. Taimenia hän pääsi narraamaan äitinsä kotipaikan läheisestä joesta Nokian lähellä.

– Ensimmäiseen perhooni leikkasin salaa täytetyn oravan häntäkarvoja. Sillä pyydin mökkivesistä ahvenia.

Harrastus on monesti vienyt myös kalastusreissuihin naapurimaihin.

– Olen käynyt paljon kalastamassa lohta Ruotsin ja Norjan joissa. Niissä kalastusmahdollisuudet ovat kotimaata paremmat, sillä meillä suurin osa joista on padottu. Venäjällä en ole käynyt.

Suomen parhaat lohijoet ovat Visakiven mukaan Teno- ja Torniojoet. Kohtuullisia kalastusjokia ovat myös Kymi- ja Kokemäenjoet.

Tenojoki on Visakiveltä tosin vielä kokematta, mutta ensi kesäksi suunnitellulla reissulla tämäkin aukko tulee paikattua.

Vihavuoden kosken kalastusvastaavana Pasi Visakivi on toiminut 2000-luvun alkupuolelta asti.

– Kun kuulin, että koski avautuu kalastukselle, varasin heti lupia. Sitten tein muutaman parannusehdotuksen yhdistykselle ja pian minua pyydettiinkin mukaan toimintaan.

Vihavuoden kaltaisia virtavesipaikkoja ei Etelä-Suomessa ole kalastajille juurikaan tarjolla.

– Vihavuosi on muodostunut suorastaan ilmiöksi. Keväisin myyntiin tulevat kauden kalastusluvat myydään loppuun parissa tunnissa.

Vihavuosi on pyhitetty perhokalastukselle. Koskessa kalastamiselle on kuitenkin tiukat säännöt, jotka on tehty kalakannan ehdoilla. Kalastajien määrä kerralla on rajoitettu kolmeen ja kalastuslupavuorokausien välissä on aina rahoituspäiviä.

Luonnontaimenet pitää vapauttaa takaisin veteen ja esimerkiksi toukokuun kutuaikaan on koskessa kahlaaminen kielletty.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana saalismäärät olivat Vihavuodessa jyrkässä nousussa. Sen jälkeen koetut hellekesät lämmittivät joen veden lohikaloille liian lämpimäksi, mikä on verottanut saalismääriä.

– Kalakantaa seuraamalla on kuitenkin voitu todeta, että kaloilla on mahdollisuus luontaiseen lisääntymiseen. Kalastusmaksut käytetään alueen kehittämiseen ja poikasistutuksiin.

Heinäkuussa Vihavuodessa järjestetään myös illan mittainen lasten ja nuorten kalastustapahtuma Taimenen elämää.

– Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyllä kurssilla oli nelisenkymmentä lasta.

Visakivi toivookin, että pelkästään lapsille ja nuorille varattuja kalastuskohteita olisi enemmän tarjolla kaupunkien välittömässä läheisyydessä, joihin pääsisi helposti vaikkapa polkupyörällä.

Oma 7-vuotias poika ei ainakaan toistaiseksi ole kiinnostunut kalastuksesta.

– Välineet kyllä olisivat valmiina, Pasi Visakivi myöntää. HäSa

Päivän lehti

28.11.2020

Fingerpori

comic