Kanta-Häme

Periksi ei anneta!

Kahdeksan vuoden taipaleensa aikana Hold Fast -yhdistys on onnistunut juurruttamaan rockabilly- ja psychobilly-kulttuurin ja etenkin tapahtumat varsin vahvasti Vanajan äärelle, hotelli Vaakunaan tarkemmin ottaen. Ulkomaisten artistinimien perässä Hämeenlinnaan saapuu pari kertaa vuodessa väkeä Venäjää, Saksaa, Ranskaa ja Britanniaa myöden.

– Hotelli on taas loppuunmyyty maaliskuun Tawastia Stompia varten, keikkalippuja on vielä joitain jäljellä, toteaa puheenjohtaja Tero Vartiainen tyytyväisenä.

– Ja ilmeisesti Pietaristakin on jälleen kerran niin sanottu Alkobus tulossa, mies nauraa.

Vartiainen ja varapuheenjohtaja Jani Juusela painottavat, että kovatasoisia esiintyjiä on haettava merten takaa, vaikka myös kotimaisille akteille halutaan antaa samalla mahdollisuuksia. Juusela itsekin keikkailee ahkerasti psychobilly-yhtye Basementonesin solistina.

– Pitää olla se iso nimi, että väki liikkuu. Me aloitimme aikanaan Crazy Cavanilla, joka oli periaatteessa legendaarisin mahdollinen, mutta tasaisen tappavaa tahtia yritetään ylläpitää koko ajan, kaksikko tuumaa.

Hold Fastin vuoden tapahtumista toinen keskittyy perinteisesti rockabillyyn ja toinen psychobillyyn. Rockabilly syntyi 1950-luvun puolivälissä countryn, rhythm and bluesin ja rock and rollin vaikutteista, jolloin Elvis, Johnny Cash, Eddie Cochran ja kumppanit sytyttivät todellisen buumin listoilla.

Toisen ison tulemisensa tyyli teki sitten 1970-luvun loppupuolella, kun brittiläiset Matchbox ja Crazy Cavan ja jenkkiläinen Stray Cats räjäyttivät potin. Psychobilly syntyi 1980-luvulla rockabillyn punk- ja myöhemmin jopa heavy-vaikutteita imeneeksi alalajiksi. Suomalaisista rockabilly-bändeistä tunnetuimpia ovat Teddy & the Tigers, Melrose ja Francine.

– Kulttuuri on säilynyt elävänä, Suomessa aktiivista porukkaa on varmasti tuhansia. Musiikki on se juttu, joka yhdistää ja voi sanoa, että tässä skenessä kaikki tuntevat toisensa enemmän tai vähemmän, Vartiainen ja Juusela pohdiskelevat.

Vaakunasta tuli suosituksi osoittautunut rockabilly-väen kohtaamispaikka sattumalta.

– Kävimme kysymässä kaikki paikat kaupungissa, ja kaikkialta muualta meille näytettiin ovea, Vartiainen nauraa.

Vaakunassa oltiin ennakkoluulottomia ja päätettiin antaa tötterötukille mahdollisuus.

– Uskon, että se on kannattanut hotellinkin kannalta, sillä yhteistyö on toiminut saumattomasti. Sali toimii erinomaisesti bilepaikkana ja bändit kehuvat akustiikkaa. Kontrabassoa ei nimittäin joka paikassa ole helppoa saada soimaan kunnolla.

Rasvisten rokkitapahtuma saattaa tuntua tilaisuudelta, johon ei ilman tyypillistä kampausta ja univormua ehkä tee mieli eksyä, mutta Hold Fastin miesten mielestä ennakkoluulot ovat katteettomia.

– Usein hotellissa tapahtumiemme aikaan yöpyvät ihmiset istuvat hetkeksi kuuntelemaan ja kohta huomaa, kuinka jalka lyö heilläkin rytmiä lattiaan. Rockabilly on koukuttavaa musaa, jota on vaikea vihata, Vartiainen väittää.

Vaikka ulkoiset merkit musiikkityylin diggareilla ovat usein helposti tunnistettavissa, yhteen tuubiin väkeä on vaikea tunkea.

– Läheskään kaikki eivät esimerkiksi ole jenkkiautoharrastajia. Minullakin on Volvo alla ja Jani ajaa VW Transporteria, Vartiainen heittää.

Yhdistyksen toiminnan ja tapahtumien pyörittämisestä vastaa noin kymmenen hengen ydinporukka. Lähestyvästä 10-vuotisjuhlasta ei olla vielä suuria suunnitelmia laadittu – paitsi puheenjohtajan korvien välissä.

– Ehkä en nyt niistä tarkemmin kerro tässä lehden välityksellä… Mutta olisihan se hienoa jotain isoa järjestää, esimerkiksi Brian Setzer keikkailee edelleen, mutta on kyllä lähinnä Pori Jazz -luokan artisti. Aina voi kuitenkin haaveilla, Vartiainen pyörittelee.

Hold Fastin nimikin viestii peräänantamattomuudesta.

– Ensiksi keltään ei irronnut mitään, mutta sitten Syväluodon Matti heitti sen, kun sillä oli joku merimieskausi meneillään. Ilmaus tuli kai Russell Crowen Master & Commander -elokuvasta.

– Sen mukaan on menty, eikä periksi anneta!

Tasaisin väliajoin tuntuu tulevan artisti, joka puhaltaa uusia faneja rockabilly-musiikkiin. Kaikki eivät ole yhtä toivottavia asialle omistautuneiden kannalta.

– The Baseballs oli kauhea kirous, levy-yhtiön täysin päälle liimattu ja puhtaasti kaupallinen kupla. Jätkät revittiin suoraan jostain musiikkiopistosta ja stailattiin. Tosin ehkä joku tutustui sitä kautta lopulta myös oikeaan musiikkiin, Vartiainen miettii.

Sen sijaan musiikkityylin seuraavaksi isoksi nimeksi povattu J.D. McPherson on aito asia. Hold Fast on ollut vahvasti mukana järkkäämässä jenkkilaulajan keikkaa aprillipäiväksi Vaakunaan, vaikka tällä kertaa tapahtumasta vastaakin koko Suomen skenen kummisetänä pidetyn Marko ”Hakki” Hakalan Jungle Records.

Mutta sitä ennen on vielä Tawastia Stomp, jonka pääesiintyjää The Blue Catsia Vartiainen hehkuttaa estoitta.

– Heidän edellinen keikkansa täällä oli ehkä kovin koskaan näkemäni. Jengi suurin piirtein kiipeili verhoissa ja saimmekin kiitokset seuraavan levyn kannessa bändiltä, mies herkistyy. HäSa

Tawastia Stomp la 5.3. hotelli Vaakunassa, The Blue Cats (UK), The Hillbilly Moon Explosion (Sveitsi), Bull´s Eye (Suomi) ja Kickin´5 (Suomi). Pe 1.4. J.D. McPherson (USA), Toreadors, Mystery Train/Kitty Lee.