Kanta-Häme

Perinteet kiinnostivat Heimojuhlilla Hauholla

Hauho-seuran puheenjohtaja Anne Nieminen haukkaa reilunkokoisen heinäkasan talikon haarukkaan.

– Heinäseipäitä ei nykyisin juuri autoillessa näe muuten kuin maisemointimielessä. Halusimme pitää tällaisen perinnepäivän, jolloin hauholaiset saisivat tutustua entisajan työtapoihin, Nieminen kertoo.

Nykyisin heinät paalataan useimmiten niin kutsutuiksi traktorinmuniksi tai laitetaan suoraan rehuksi. Perjantaina pystytetyt heinäseipäät sen sijaan koristavat Hauhon kirkonkylää ainakin seuraavat pari viikkoa.

Paalaus yleistyi vasta 1970-luvulla

Perjantaina vietettiin perinteistä Hämeen Heimojuhlaa hämäläisen heinäpäivän merkeissä.

Nieminen kertoo, että ennen vanhaan niitetty heinä kasattiin pienissä erissä puisen seipään niskaan. Seipääseen oli lyöty tapin mentäviä reikiä.

Kun reikä sitten tuli vastaan, heinäntekijät huusivat paikalle nappulapojan, joka tukki reiän puisella tapilla, jotta heinä säilyisi kuivana ja homehtumatta.

– Nappulapojan homma ja haravointi oli lapsille sopivaa työtä. Siihen aikaan heinätyöt olivat koko perheen työtä, eikä siinä yhteydessä lapsityövoimasta puhuttu, paitansa kuumuuden tieltä riisunut Juha Rehuttu kertoo.

Seipään kärki piti peittää kunnolla, jotta vesi ei pääsisi heinien sekaan. Ylhäältä leveä ja alhaalta kapea heinäseiväs tarjosi myös pellolle tuoduille eväille suojan joko auringolta tai sateelta.

Heinien paalaus yleistyi kunnolla vasta 1970-luvulla.

Heinänteon lisäksi kylällä oli näytillä vanhan ajan työvälineitä sekä 1950-luvun Zetor-traktoreita.

Maatilan eläimiä ja avoimia puutarhoja

Heinäteeman lisäksi lapsille ja lapsenmielisille oli Kotkon museoalueella silitettävinä maatilan eläimiä, sekä Riihitontun retki-tehtävärata.

Myös määrätyt puutarhat vanhan raitin varrella olivat avoinna uteliaimmille. Punamultaisen hirsitalon nurkalla liehuu valkoinen viiri. Se tarkoittaa, että silloin sopii muidenkin kuin ystävien käydä peremmälle.

Taivaansiniseen emännän pukuun sonnustautunut Eila Virtanen kertoo ostaneensa talon viitisen vuotta sitten miehensä kanssa.

Ulkoseinä on jo laitettu kuntoon, mutta Virtasen mukaan lisäremonttia tarvitaan myös sisätiloissa.

– Pihassa kasvoi viisi vuotta sitten korkeaa nokkosta, eikä siitä olla päästy eroon vieläkään. Mansikkamaatakin pitäisi laajentaa, kun kehäkukat ovat vallanneet itselleen tilaa. Tämä on tällainen ikuisuusprojekti, aina riittää jotain tekemistä, Virtanen hymyilee. (HäSa)