Kanta-Häme

Perinteinen allekirjoitus hiipumassa

Sekä tietosuojavaltuutettu että Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies näkevät, että käsinkirjoitettu allekirjoitus yksilön henkilöllisyyden vakuutena on menettänyt huomattavasti merkitystään.

– Yhä vähemmän tehdään sopimuksia kasvokkain ja yhä enemmän sähköisessä maailmassa. Sitä kautta fyysinen allekirjoitus on aiempaa pienemmässä roolissa, sanoo lakimies Paula Hannula Kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

– Nyt eletään välivaihetta. Biometriikka, johon sormenjälkitunnistuskin kuuluu, on jo alkanut tulla, mutta siirtymävaiheessa käytetään muun muassa sähköisiä allekirjoituksia, sähköisiä henkilökortteja ja pankkitunnuksia tunnistamiseen, sanoo tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio.

Lainsäädäntö edellyttää käsinkirjoitettua allekirjoitusta Hannulan mukaan yhä muun muassa testamenteissa, avioehdoissa ja kiinteistökaupassa. Kuluttajasopimuksissa puolestaan on säännöksiä, jotka edellyttävät joko kirjallista sopimusta tai asiakkaan tunnistamista.

Laajentunut näkökulma

Sähköisissä sopimuksentekotilanteissa tai etämyynnissä tehtävissä sopimuksissa, joissa lainsäädäntö voi edellyttää asiakkaan tunnistamista, voidaan helposti hyödyntää vahvoja sähköisiä tunnistamismenetelmiä, kuten Tupas-varmennepalvelua eli verkkkopankkitunnusten avulla tapahtuvaa tunnistamista.

Muita vahvoja sähköisiä tunnistamisvälineitä ovat Väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmenne sekä teleyritysten mobiilivarmenteet.

– Näkökulma allekirjoituksesta on laajentunut niin, että se pitää nykyään sisällään tavan tunnistaa sopimusosapuoli ja tavan todentaa sopimuksen sisältö myöhemmin. Se liittyy yleiseen asiakasrajapinnan hallintaan ja tietoturvaan, Reijo Aarnio toteaa.

– Tässä mielessä olemme tulleet aika kauas perinteisestä allekirjoituksesta; miltä se näyttää ja mitä ne harakanvarpaat oikein tarkoittavat, hän lisää.

Biometriikassa uhkia

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio sanoo, että yhteiskunnan pitäisi olla varovainen kokonaan biometriseen tunnistamiseen siirtymisessä.

– Jos viimeinenkin luotettava tunnistamisen ja allekirjoittamisen keino häviää, meillä on ongelmia infrastruktuurin kohdalla. Lähinnä kyseeseen tulee identiteettivarkauden mahdollisuus.

Esimerkkinä hän käyttää biometriikan varaan rakennettua sähköistä äänestysjärjestelmää, joka maksaisi kymmeniä miljoonia euroja.

– Jos kävisikin ilmi, että jokin tietokanta, johon on merkitty sama biometrinen tunniste, on hakkeroitu, heräisi kysymys, onko äänestystulos demokraattisen yhteiskunnan edellyttämällä tavalla varma ja luotettava. Jos ei ole, investointi on mennyt hukkaan eikä demokratia toimi.

Yleisimmin käytettyjä biometrisia tunnisteita ovat perinteisen allekirjoituksen lisäksi kasvot, ääni, sormenjäljet, silmän iiris ja kämmenen muoto. Biotunnistusta käytetään muun muassa biometrisissä passeissa, kulunvalvonnassa ja tietokoneen käyttäjätunnistuksessa. (HäSa)

Suomeksi: Kansalaisvarmenne = henkilökortin sirulla oleva sähköinen henkilöllisyys, joka perustuu ns. julkisen avaimen menetelmään. Sisältää mm. etu- ja sukunimen sekä sähköisen asiointitunnuksen.Mobiilivarmenne = matkapuhelimen SIM-korttiin liitetty tieto puhelimen omistajan henkilötiedoista. Se on sähköinen henkilöllisyystodistus, jolla voi tunnistautua palveluissa. Lähteet: vrk.fi, viestintavirasto.fi, tietosuoja.fi, elisa.fi, sts.fi

Päivän lehti

3.6.2020